torstai 22. toukokuuta 2008

ololo 2 - hahmotusero

Sven Laakso kirjoittaa Käymälässä Tennilän Ololosta olennaisella tavalla toisesta näkökulmasta kuin minä: "Ehkä tämä vain täytyy hyväksyä runoudeksi, keskittyneeksi ja amorfiseksi." Se, miten Sven kuvailee kirjasta luopuvaa ja siihen kuitenkin palaavaa lukemistaan, vastaa yllättävän paljon joitakin Ololon runojen toistorakenteita. Käykää katsomassa. Tällaiset kielen tai taiteen hahmottamisen tapojen erot ovat hyvin kiinnostavia, perustavanlaatuisia. Mistä erosta on kyse ja kuinka syvälle se menee? Ero minkä välillä? Onko se ylitettävissä ja miten, miksi ja kenen pitäisi? Voihan se olla parhaimmillaan sellaisenaan. Tämä eron havainto perustuu tietysti linkitsemääni Käymälän merkintään, mutta olennaisesti myös Laakson ja Tennilän runouksien erilaisuuteen.

Edit: Laakson analyysi on täydentynyt, joten tämäkin kirjoitus vaatisi täsmentämistä, mikä ei tapahdu vielä.

Ei kommentteja: