lauantai 19. joulukuuta 2009

Ei se puissa kasva, ei se ole mitään todellista.

tiistai 3. marraskuuta 2009

Tulevana aikana en kirjoita blogimerkintöjä kovin tiuhaan, enkä myöskään lue kovin tiiviisti muiden blogeja. Siirrän huomioni tuleen ja sydämeen joka ei palaessaan häviä.

tiistai 27. lokakuuta 2009


Vaeltava valo! Itsevaloistava.

perjantai 23. lokakuuta 2009


istun alasti huoneen lattialla ja luen että olet iloinen siitä että se on nyt ohi, alan nauraa, ensin itselleni, sitten kanssani


käännyn sillalle, unohdan askeleet
sitten muistikuvaan havahtuu sillalla
sitä ylittäessä kolme kertaa samaa 
kolmikulmaista rataa kävelevä
jokin, ehkä sama mikä alittaa 
sillan sen betonirakenteiden varassa
ja näkee ruostuneen polkupyörän matalikossa,
nousee esiin toiselta puolelta ja 
luovuttaa jäljittimen sinulle

(note to self)


Älä samaistu vaatteisiin
ne eivät ole sinun
ole niissä

älä samaistu eleihin
sinä et ole ne
vain niiden kautta

älä samaistu vetovoimaan
et ole se
se kulkee lävitsesi

älä samaistu ruumiiseen
sinä et ole se
voit tuntea sen

älä samaistu vatsakipuun
se ei ole sinussa
vaan vatsassa joka ei ole sinun

älä samaistu tähän runoon
et ole tässä
vaan siellä mistä luet

älä samaistu tarkkaavaisuuteen jolla luet
se ei ole sinun
etkä sinä tiedä mitä se haluaa

älä takerru vaikutukseen
joka eleilläsi on maailmaan
sinä et tunne niitä

keskiviikko 21. lokakuuta 2009


Suosittelen ehdottomasti Tiina Lehikoisen Turvalliset veistokset -runokirjaa! 

Saatan siitä myöhemmin kirjoittaa jotakin enemmälti, tänään ei paukut riitä.

maanantai 19. lokakuuta 2009

Hesarin runokritiikki menetti merkityksensä

Jukka Petäjän räkäisy tämän päivän Helsingin sanomissa yrittää osua viittää kirjaa yhtä aikaa, mutta vastatuuli on sikäli kova, että Petäjän jo omille touhuilleen kääntynyt selkä saa ikuisen tahran. Hs:n nettisivuilla on käyty keskustelua ja suosittelen osallistumaan siihen vilkkaasti.


Petäjä ei jaksanut paneutua seuraaviin kirjoihin:
Timo Harjun Kastelimme heitä runsaasti kahvilla
Teemu Hellen sorta vala
Tuukka Terhon Huulilla nolo tuuli
Kristian Blombergin Puhekuplia
ja V-S Luoma-ahon Ruumiita.
Ruumiita ja Puhekuplia ovat vapaassa pdf-jakelussa.



Petäjän kritiikin ongelma on, että se perustuu täysin kuvitteelliseen ja sentimentaaliseen, jostakin yksittäisen kirjan piirteestä nousseeseen vaikutelmaan, joka yleistetään koskemaan kaikkia viittä kritiikin kohdeteosta ja lisäksi vielä kokonaista "uutta runoutta".


Kritiikki on niin lyhyt, että siinä juuri ja juuri voitaisiin käsitellä ja perustella tämä yksittäinen vaikutelma, mutta sen sijaan Petäjä ryntää uskomaan, että hänen fiiliksensä määrittää kaiken "nuoren runon". Noloa.


Maaria Pääjärvi kirjoittaa Petäjän kritiikistä tarkasti. Keskeinen on Maarian huomio, että Petäjä pyörtää motokseen ottamansa periaatteen lukea kirjoja niiden itsensä ehdoilla. Lainaan Maarian analyysiä:


"Miltei jokaisessa lauseessaan Jukka Petäjä näyttää pettävän kriitikkoesittelyssään lainaamansa Barthesin mietelmän eläytyvästä kritiikistä, joka ainakin yrittää lukea kutakin teosta sen omilla ehdoilla, ja jos siinä epäonnistuukin, myöntää sitten vajavaisuutensa eikä suinkaan käytä “kirjaa oman maailmankatsomuksen pönkittämisen välinenä”."

sunnuntai 18. lokakuuta 2009


En epäröi ajatella tässä alla olevaa viimeistä lausetta, en epäröi, koska koen sen voimakkaasti, mutta epäröin hetken sen kirjaamista ylös julkiseen muistiin, koska silloin siitä tulee - kaiken muun lisäksi -  "argumentti" tai "latteus". Mitään sellaista se ei kuitenkaan minulle ole.

Kirjoitan sen tähän:

Mikään ei ole tärkeämpää kuin ystävyys.

lauantai 17. lokakuuta 2009


henki ja ruumis:
käsi kädessä


"Tulen olemaan siitä aina kiitollinen. " ei voi merkitä mitään muuta kuin jotakin paljon hatarampaa: "Aina kun muistan sen, tunnen kiitollisuutta, enkä usko, että mikään tilanne tai persoonani osa voisi saada minut kokemaan sitä toisin."


kerran hänen nimensä on kuolema-ratsastaa-ruskealla-tammalla-kahvilan-lasiovista-sisään-sydämeesi
olen kohdannut hänet kahdesti ja hänen nimensä muuttuu joka kerta
toisen kerran hänen nimensä on aurinko-pyöräilee-kaupungin-yltä-tuulen-poistyöntämien-sateesta-raskaiden-pilvien-alta-puusillan-yli-odotuksesi-saareen-rintakehäsi-ristiriitaan
ja sitten jäin odottamaan
hänen kolmas nimensä on poissaolossa: käytän-valtaa-sinuun-vain-koska-sinä-et-itse-vielä-osaa-rakastaa-itseäsi


Kaikki mitä kaipaan on jotakin mitä en tiedä.


Olen aiemminkin linkittänyt Olli-Pekka Tennilän blogissaan julkaisemaan Jean-Luc Nancyn Corpusta pohtivaan esseeseen, mutta teen sen vielä, koska teksti on taas, uudelleen ja uudella tavalla lukemistossani.

perjantai 16. lokakuuta 2009


Melkomoinen temppu olisi tajuta, mitä todella tarvitsee lukea.


”Jokaisen etiikka käsittelevän esityksen täytyy lähteä siitä tosiasiasta, että ihminen ei ole eikä hänellä ole olemassa tai toteutettavanaan mitään olemusta, historiallista tai henkistä kutsumusta tai biologista kohtaloa.” 

Näin kirjoittaa Giorgio Agamben kirjassaan Tuleva yhteisö. Maksiimia on vastutettava, sillä ei voida lähteä siitä, että tietäisimme "tosiasiaksi", mitä on "ihminen" tai mitä "ihmisellä" "on" tai "ei ole".

torstai 15. lokakuuta 2009


kieltyä, kierrellistää


Tarvitsenko oikeasti tiibetinkielen välimerkkejä, jonkinlaisia virkettä laajempia kokonaisuuksia rajaavia merkkejä, tarvitsenko todella uusia välimerkkejä, välliyöntiä ja tavuviivaa pienempiä sanojen tai sanansisäisten osien välisiä eroja ilmaisevia merkkejä?

muistaa.maistaa / muistaa,maistaa / muistaa_maistaa / muistaa¨maistaa / muistaa^maistaa

Voisi siis olla myös välimerkkejä, jotka kerrostavat merkityksiä: juosten^olla. Ikään kuin juokseminen tai juokseva olisi korostetussa olemisen tilassa. Mitä kirjoitusta tämä olisi, mihin tarkoitukseen, huvitukseen?

EDIT: tässä alemmassa kappaleessa selvästikin toistietoinen runoilija yrittää keksiä jotain äänneoppia uudelleen - juuri niin kuin pitääkin...


muistaa-maistaa

(viite: Jaan Kaplinski, "Jos Heidegger olisi ollut mordvalainen")


Kaltaiseni työtä pelkäävä kirjoittaja ilmeisesti nopeuttaa toimeen tarttumista asettamalla jonkin kiehtovan ja keskeneräisen tekstin tympeän ja välttämättömän editointityön proseduuriksi jotakin, mikä vaatii ylimääräistä ponnistusta, esimerkiksi päättämällä, että samalla kun tekstiä muokataan, se myös luetaan ääneen nauhalle. Ylimääräinen ponnistus kenties vie energiaa, ja esimerkkitapauksessa ääneenlukeminen loppui neljännen sivun kohdalla, mutta kuitenkin se tässä tilanteessa taisi olla ainoa tapa saada välttämätön ja lopulta kiehtovakin tekstin lähiluku ja muokkaus käynnistymään ja jatkumaan myös seuraavana päivänä.

the void appears in movement


tyhjyys ilmestyy liikkeeseen / tyhjyys ilmaantuu liikkeessä

L^n


Närhi, korppipari, linnut, tilhien porukka, naakat, tiaisparvet, yli lentävät, varoituksia ja kutsuja huutelevat tai pensaan oksille seisahtuvat pienet oletettavasti onttoluiset, joille en tiedä nimiä, jotka auringon noustua ilmaantuvat valon tiloihin, peltojen reunamille ja metsikköjen varjoihin, olivat yölläkin täällä, näillä samoilla sijoilla, yhtä lukuisina ja sykkivinä, toisenvärisinä toisessa hämärässä, nukkumassa oksanhaarassa, tuulessa putoilevien lehtien alla, linnunradan syvyyskiekon alla, sen reunalla itseasiassa, silmät ummessa hengittäen kiivaasti, lämmittäen pakkasta ympärillään, nähden unia tai yrittäen saada unen päästä, pidellen lihaansa höyhenten sisällä rentona, toisin kuin ottaessaan korkeutta tai kiljuessaan muitakin säikähtämään ohikaasuttavaa moottoriajoneuvoa.

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

muistiinpano


On hyvä muistaa, että 1200-1300-luvuilla, roomalaisen järjestelmän raunioilla, ennen eurooppalaisten tunkeutumista "Amerikkaan" ja Afrikkaan ja muualle, maailman mahdit eivät olleet eurooppalaisia, vaan mongolien imperiumi, joka ulottui syvältä Siperiasta Eurooppaan asti, sekä Osmaanien valtakunta, joka sijaitsi ennemminkin Koillis-Euroopassa kuin nykyisessä Turkissa.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009


Lukemastaan ei ymmärrä paljoa enempää kuin mitä on siihen asti onnistunut kysymään edes puolitajuisesti. Ehkä se harmi, jolta en säästynyt, oli valmistautumista niihin oivalluksiin, joita nyt saan lahjaksi.

lauantai 10. lokakuuta 2009


Kaltaiseni kirjoittaja tarvitsee valtavasti salailua, töiden pimittämistä toisilta, mutta myös vähintään yhden luotettavan lukijan, jonka peilipinnasta heijastuvaa kirjoituksen valoa voi sitten kerätä silmillään takaisin. Ilman lukijaa suuri osa lämmöstä hukkuu ja työ on kaksinverroin kuluttavampaa. Tilanne, jossa lukija ei ole vielä kertonut, mitä ajattelee lukemastaan, on hyvä, sillä psykologinen "lukija"-rakenne palauttaa energiaa kirjoittajalle, mutta tuleva palaute ei vaikuta vielä lainkaan työn tekemiseen ja suuntaan. Palautteen tullen tilanne voi muuttua suuntaan tai toiseen.


valvollisuus


Kun Pj Harvey laulaa "Can you forgive me" kappaleessaan Broken Harp, tajuan, että ei ole suuria vaikeuksia antaa anteeksi ihmiselle, ettei ihminen ole tekonsa. Tämä koskee myös suhdetta itseeni.

Eräissä muissa mielentiloissa sama laulu tekee vain ärtyneeksi.

perjantai 9. lokakuuta 2009


on vaikea pitää se vapaana tuntemattomuutena
koitan muistuttaa itseäni siitä mahdollisuudesta
muistutan sitä

torstai 8. lokakuuta 2009


Milloin olimme tarpeeksi nälkäiset?

(testing)

Jonain päivänä hän kulkee tästä, jonain
päivä kulkee tästä: hän
jonoin päivää tässä, kulumisjäljin

Päivästä jonain kuljettuaan tässä, häm-
mentyneenä sääilmöistä päivän kulunut kello
jo pääväittämässä kuulutus ja jäljitys

Joona, pään häivytettyään, meren kukinnossa
kulkee, päivät tähtäämättä häntä, pimeässä
häät kaskelotin suoliumpun kanssa

tiistai 6. lokakuuta 2009

sopimatonta on kaikki ja ei mikään


Kuulin ystävältä, että englannin "nothing" sanan etymologia juontuu skandinaavisesta käsitteestä "ting" tai "thing", joka merkitsee käräjiä. Asioita, "things", olivat käräjillä sovitut - "nothing" taas oli jotakin, mistä ei sovittu, mikä ei kuulunut käräjien määräysvallan alle. Sosiaaliselle kielelle sopimatonta tyhjyyttä ovat sisäiset impulssit ja kosmiset voimat.


Kuluvan kuun 24. päivänä Fluxee-klubilla Turussa Antti Salminen, Olli-Pekka Tennilä ja minä kierrätämme ja kompostoimme omia ja koneiden ääniä. Touhun kääntäminen ääneksi julkiseen tilaan alkoi Kuopiossa äänirunoklubilla syyskuun alussa ja jatkuu epäsäännöllisesti ja toistaiseksi - ilmeisimmin huhtikuussa jotain myös pääkaupungissa.

lauantai 3. lokakuuta 2009

äänirunoa




"sound performance poetry by students of the orivesi college of art, finland the university of jyvaskylä, finland and the vienna poetry academy, austria"


perjantai 2. lokakuuta 2009


ymmysteeri
ymmystiikka
ym.

torstai 1. lokakuuta 2009

tiistai 29. syyskuuta 2009


ennen inhimillistä kieltä ei-inhimillisten kielten moneus


Jos lähtee ulos, halutessaan löytää aina uuden paikan. Samoin on internetselaimen avaamisen kanssa. En ollut aiemmin törmännyt tähän Olli-Pekka Tennilän ja Kristian Blombergin luuppirunoon.

lauantai 26. syyskuuta 2009


tässä huoneessa jaan suklaan kärpäsen kanssa
sen hintana on kärpäsen itsetietoiset
helähtäen rapsahtavat askeleet
herkällä alumiinifoliolla

näen miten se nostaa murun kärsällään
ja kuuntelee folion outoutta
meluavia jalkojaan

perjantai 25. syyskuuta 2009

blogeja etc

(Omaani parempi humma meinasi unohtua, lisäsin sen tähän.)

Empiiristä lettrismiä.

Kirjataidetta.

Lainauksia ymmärryksen kynnyksellä.

Kollaaseja ja "mahtailua".

Tussiportaikkoja.

etc: kuvassa Ruedi Schill juoksee


toisin kuin monet hyönteiset, huonekärpänen kestää ihmisasumusten raskasta uloshengitysilmaa

runon synty: miten sisäinen impulssi johtaa kirjoituksen ulkoisuuteen


Aiemmat tekstit, otsikolla "orgaanisen pelon aineenvaihdunta", kirjoitin välittömästi luettuani uutisen ääniaseen käyttämisestä mielenosoittajia vastaan Pittsburghissa, sillä uutinen herätti minussa voimakkaan mielikuvan ruumiin lävistävästä, lihaksiin runnovasta ja hengityksen rytmiin sekaantuvasta äänestä. Tämä mielikuva nosti esiin kauhua ja pelkoa ääniasetta kohtaan ja raivoa niitä idiootteja vastaan, jotka valjastavat minkä tahansa teknisen välineen kuvittelemansa oikean järjestyksen ylläpitämisen palvelukseen ja jotakin haastavaa kaaosta vastaan. Tämä kehollinen, emotionaalinen ja mentaalinen impulssi yhdistyi assosiaatioin aiempiin ajatuskuvioihin, joihin liittyi keskeisesti ajatus siitä, että nuoren miehen keho on jo tuhansien vuosien kulttuurisessa perinteessä muokattu sotilaan ruumiiksi, palvelemaan väkivallalla jotakin aina uhattua ja aina pönkitettävää valtaa. Koen, että nykyisessä maailmassa tuotetaan sellaista nuorta sotilasruumista, joka välttämättä jonkin yhteiskunnallisen käänteen yhteydessä tai tiettyjen sosiaalisten paineiden kriittisen massan ylittyessä kääntyy sen tuottanutta järjestelmää vastaan. Esimerkkejä tästä ovat kouluammuskelut ja muut yksilöiden henkilökohtaiset sodat yhteisöjään vastaan. Tämä koskettaa minua, sillä tunnistan itsessäni potentiaalin silmittömään, itsetuhoiseen ja ulospäin suuntautuvaan väkivaltaan. Pystyn elämään sen kanssa, eikä se juurikaan hallitse toimiani, pikemmin se on tasapainottava voima, joka muistuttaa olemiseni hauraudesta ja levollisuuden epävarmuudesta, ja siten auttaa palaamaan tekoihin ja tapoihin, joilla ylläpidän levollisuutta ja olemista ja vähennän levottomuutta ja itsetuhoisuutta. Näistä teoista tai tavoista esimerkkinä voisi olla juuri kirjoittaminen: raivon ja kauhun impulssi johtaessaan runoon on käännetty ainakin osittain luovaksi voimaksi (tätä kirjoittaessa kehoni tuntuu myöntävän tämän: se hengitti syvään), ja raivon energia on muunnettu ainakin alustavasti rakkautta tai kohtaamista palvelevaksi energiaksi.

Sivuhuomiona, 90-luvun rock-musiikissa Jeff Buckleyn The Sky Is A Landfill, jossa lauletaan "I'm not afraid of this machine" ja Rage against the machinen tuotanto luotaavat sosiaalisen raivon ja kauhun impulsseihin reagoimisen spektriä. Buckley ei pelkää yhteiskuntakonetta, kun taas Zack de la Rochan raivo tuota konetta kohtaan on välttämättä kauhun ylläpitämää. Molempien tunteiden suunta on samankaltainen, vapaus, mutta esteettis-emotionaaliset keinot kenties melko erilaiset. Tätä voisi analysoida pidemmällekin, mutta tuntuu nyt menevän spekulaation puolelle ilman tarkempia kuunteluhavaintoja. Yleisesti haluan todeta hypoteesinä, että en usko kauhun ja raivon tai edes kriittisyyden johtavan mihinkään todella vaihtoehtoiseen tapaan olla, joka vaatii rakkautta ja luovaa tarkkaavaisuutta kasvaakseen. Raivo ja kauhu voivat vain osoittaa ne kohdat, missä täytyy pysähtyä, eivät niitä suuntia, joihin olemista pitäisi suunnata tai yhteisöjä idättää.

orgaanisen pelon aineenvaihdunta




nuoren miehen ruumis on sotilaan ruumis
kestää vuosia kasvaa siihen, vuosia
ruumista ruokitaan värähtelyillä, psyykkisillä ja fyysisillä
iskuilla, jotka kerrostuvat jähmeäksi ja teräväksi
aaltoliikkeeksi, orgaaniseksi peloksi, lihaskauhuksi
joka pitää yllä hyperventilaation energia- 
ja kuonaylikuormituksen tilaa sekä taistele-
tai-pakene- refleksin hermoliipasimen yliherkkyyttä

sotilaan ruumis on pelon ja vihan kone
niitä se syö ja niitä se levittää
kaikin käsin, joita se kykenee kasvattamaan ja rakentamaan

nuoren miehen ruumis on ollut sotilaan ruumis
jo tuhansia vuosia, teknologinen kehitys on muuttanut
ainoastaan tavat syöttää, ravinto ja aineenvaihduntaprosessi
on yhä olemuksellisesti, ruumiillisesti sama

sotilaan ruumis on ptooma, seksuaalinen ruho
jonka tajuinen, itsestään nauttiva ja itseään oppiva sooma 
on suljettu lihasmuistin tajuttomaan kerrokseen
jonka herkkyytä orgaaninen pelko varjelee rakkaudelta
ja muilta ravinnoilta jotka saisivat sen oksentamaan

vaikkakin osa sotilasruumiista on koulutettu valjastamaan sooma
äärimmäiseen suorituskykyyn, pimeän tilan ylittämiseen ääneti
ja äärimmäiseen tarkkuuteen tappavien impulssien lähettämiseksi
etäisyyksien yli tai täysin huomaamatta

teknologinen kehitys on muuttanut vain impulssien muodot
niiden olemus on yhä sama kuin tuhansia vuosia sitten
sivilisaatioiden kyky muuntaa niitä, polttaa vihaa ja pelkoa
joksikin muuksi, muuhun muotoon, herkistyä
on edelleen yhtä heikko, nuoren miehen ruumis on yhä yhtä 
altis muuttumaan eläväksi peloksi

(

ääni
ei vain korvasta
vaan ihosta sisään
lihakseen sisään luuytimeen läpi
maksasta verenkierrosta keuhkoista
kaikkiin keuhkolatvuksiin munuaisiin sekoittamaan virtsaa
lymfanesteiden läpi kallonpohjaan nikama
nikamalta koko rakenteen läpi
kaikkeen rakenteeseen
sukusoluihin
erogeenisiin
kudoksiin
ääni
muuntuva ja muuntumisensa paineesta viereiseen tilaan siirtyvä tila
joka kohdatessaan jotakin raskaampaa ainetta kuten kehoja
tunkeutuu niiden rakenteeseen hiukkastasolla
ja muuntaa ne jättää jälkiä
jää kaikumaan
ääni
informaatiota tilassa ajassa
jonka energia muuttaa aineen muodon
tuottaa hetkessä kehosta jotakin muuta
toistuvina hetkinä tuottaa kehoja jotka ylläpitävät sitä
kulttuurin muotona omana äänenään 
ääni joka takertuu ruumiiseen saa ruumiissa elävän tuntemattoman tajunnan
pitämään ääntä omanaan omana luontonaan
toistamaan sitä kaikumaan sitä
kaikissa teoissaan

(

OLKAA HILJAA! ei ole voimakkain hiljaisuuden muoto


Ajattelin jotenkin näin:


aine on energiaa
energia on aikaa
aika on tilaa
tila on ainetta
aine on aikaa
ja tila on energiaa

torstai 24. syyskuuta 2009


millaista on jumalan kuolemanjälkeinen elämä?

tiistai 22. syyskuuta 2009


ihmispolotieteet

sunnuntai 20. syyskuuta 2009


yhtye vajoaa asvalttiin
mattoa ovenrakoihin junttaavat mummot

Ihminen tulee.

kuolemaa emme menetä koskaan


Jos haluat määritellä millaista hereilläolo on tai mistä asioista heräämistä se on, et halua herätä lainkaan, vaan päättää mitä unta näet.


Tarascan-vedenpaisumusmyytistä:

Kun suuri tulva oli ohi, Jumala näki savua. Hän lähetti alas enkelin, joka löysi
selviytyjän. Jumala oli hyvin vihainen ja muutti hänet Huaxtecan-apinaksi.


Blogi on suhteiden verkosto: päivien, kuukausien, tekstikatkelmien ja verkkosivustojen ja lukijoiden suhteiden verkosto: blogin kirjoittaja itse muuttuu pian lukijakseen, suhde itseen muuttuu; kenties suhde ajatteluunkin muuttuu: tulisiko tästä blogimerkintä, voi blogisti kysyä ajatuksiltaan; suhde lukijoihin on usein - etenkin kirjoittaessa - vain kuvitelman varassa, siis sekin suhde itseen. Blogin keskusteleva potentiaali tietenkin laajentaa suhteiden verkostoa ulos "itselleen esiintyvästä itsestä". Parhaimmillaan myös keskustelun puute voi luoda sellaisen tyhjän kuunteleva verkkosolmun, johon kirjoitukset lasketaan irti itsestä.

Mutta kuitenkin, korppien verkosto on kiinnostavampi. 

lauantai 19. syyskuuta 2009


polttomerkkasin pinsettiotteeni
ihmettelin kun ritilässä oli niin juoksevaa rasvaa sormia vasten
sitten söin itseni ähkyyn
se teki enemmän kipeää
molempiin auttaa kun on kylmää vettä oikeassa suhteessa

perjantai 18. syyskuuta 2009


"Mua alko vituttaa niin mä istutin niitä kuusia ympyrään viiden metrin välein"

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

väärinkäsitys pelastaa maailmankuvan


Jonathan Z. Smith kirjoittaa muistiinpanojeni mukaan jossakin esseessään, että 1300-luvulla mongoolit ja 1500-luvulla "Amerikan" alkuperäisväestö eivät olleet kristityille eurooppalaisille yllätyksiä ja käsittämättömyyksiä, sillä heidät voitiin sijoittaa raamatullisklassiseen etnografiaan. Esimerkiksi Khan voitiin mieltää Haamiksi, Nooan pojaksi. Koska maailmankuvaan todella mahtumaton vieras käsitettiin väärin, se voitiin selittää maailmankuvan puitteissa ja maailmankuva ei horjunut - vaikkakin alkoi hiljalleen kulua, sillä kun vieraus otetaan haltuun, se alkaa vaikuttaa käsitysruumiin sisäpuolisena vierasesineenä. 

Samalla tavalla käsitämme juuri nyt väärin monia asioita, luullakseni vaikkapa monien eläinlajien merkityksen. Ja sama koskee spekulaatioita maapallon ulkopuolisista sivilisaatioista: ne lähtökohtaisesti mielletään sivilisaatioiksi ihmisyhteiskuntien tapaan, vaikka, jos niitä on, ei ole mitään syytä olettaa, että niiden tapa olla olisi jotakin ajattelemaamme. Tuntematon on ikään kuin jo selitetty, sillä kaikki mytologiat ja maailmanselitykset sisältävät riittäviä epävarmuuden riekaleita, joiden olennainen merkitys on juurikin kietoa ilmaantuvat yllätykset sisäänsä ja peittää ne tuttuudella.

tiistai 15. syyskuuta 2009


"summerin soidessa poistu sillalta"


Menen katsomaan miten saari aavikoituu
lentokoneella autolla ja laivalla

Söin kaksi kananmunaa ja kaksi persikkaa
Munista poistin kuoret, persikoista jäi kivet


Joka väittää, ettei "todellisuuden kalustukseen" kuulu sitä tai tätä, muistelkoon vain kuinka tarkkaan tuntee omien huoneidensa, saati muistojensa, kalustuksen, ja arvioikoon sitten uudelleen kykynsä "todellisuuden" inventointiin. Logiikka voi tässä auttaa, ja johtaa harhaan.


Charlie Morrowin ääniteos Ptarmigan's Psalm.

sunnuntai 13. syyskuuta 2009


Ei ole aikaa, se ei voi siis loppua.


"Kaikkea sitäkin tapahtuu."


o-a aa-io oi
uo-u i-ee-ä
i-o a-i ei o-e a-i e-ää


Aurinko tunkeutuu Jyrki Pellisen kirjaan "Minä kirjoitan maljasta joka oli hidas" hitaasti selän kautta. Se valaisee koko kirjan, lopuksi se on kimppu häikäiseviä aukeamia, kellanvalkea esine, jossa hiven jälkien jälkiä - se ei tule lainkaan käsittämättömämmäksi.


lauantai 12. syyskuuta 2009


i-ä e i-e-ä


perjantai 11. syyskuuta 2009


miljoonat ihmiset tuntevat tällä hetkellä juuri noin

kuten sinä tunnet

kuka sinä olet

pystynkö pitämään sen kysymyksenä

miljoonat ihmiset tuntevat tällä hetkellä juuri näin

kuten minä tunnen

kuka minä olen

pystytkö pitämään sen kysymyksenä


TAZ II Silent - väliaikaisen vapaan tilan vaientaja, järkyttävän kovaääninen 
kadunpesukone, kohdattavissa muun muassa Turun torilla


suuri askel painuu hitaasti

(jalkapohjan miljardeja hetkiä
voi aistia yllättävissä järjestyksissä
eri kohdissa mitä tahansa askelta)


Ideoita poimitaan. Kävellen. Kumarrus on sisäinen.

(Pitää hankkia skanneri, sitten kenties lisää kuvia tänne.)





jumalan kuvat kehittyvät hämärässä
ne eivät ole jumala, mutta ei ole muutakaan mistä luopua


Kysymykseni ei ollut vilpitön; tavoittelin sillä jotain itselleni, enkä pyrkinyt ymmärtämään sitä, mikä on todellista.

Ketun ääni; ehkä kuulin, ehkä en

Sinun sielusi; ehkä tunsin, ehkä en

Ruumis ylläni sykki kyllä

torstai 10. syyskuuta 2009






Sanoin: Kiitos että olet.




"Above all, have no ambition to make anyone understand anything whatsoever."




elämme villirakenteessa jonka mehiläishoitaja tulee poistamaan


(vuo)


luovu

luo

luota




lähellä kysymysten lähdettä

(piirroksesta)


saaliisi vaikket saalistanut
sinussa vaikket avautunut
s...... ......t koskettanut


en ole
mitä luullaan
miten 
pidän auki 
tuntemattomuutta
miten auki pidän outoa

tulevassa

kaikki muuttui

lauantai 11. heinäkuuta 2009

"yritäpä sielu rakentaa lego-palikoista"


Käy katsomassa ja lukemassa Christian Bökin ihastuttava teos, jonka löysin Marko Niemen uuden blogin kautta. Blogi on suositeltavaa lukemistoa runovanhuksille ja -sikiöille (jotenkin ei tehnyt mieli kirjoittaa runotytöille ja -pojille, vaikka niinkin asia on).

Bökin teoksessa The Great Order of the Universe kysymykseksi jää, kuka on kääntänyt kaksi lainattua virkettä, ja kääntäjästä/kääntäjistä riippuen, jos virkkeet todella ovat anagrammeja, ( - mitä en missään nimessä halua tarkistaa tai oikeastaan edes tietää, sillä minulle riittää, että asia on todettu - maailmankaikkeussuhteeni ei ole tältäkään osin tieteelliseen metodiin perustuva - ), onko se ollut tietoinen ratkaisu ja jos ei, miten ihmeessä Bök on sen havainnut.

Edellisessä kappaleessa on hauska ristiriita tai vastaava: spekuloin asiaa ja väitän, etten halua tietää sen todellista laitaa.

HAUTOMATTA ei synny lintuja.

ei kukaan "muu"

Alan tajuta, että se, mistä pidän, on sitä, mistä pidän ja se rytmi, millä elän ja toimin, on se rytmi, jolla elän ja toimin. On yhdentekevää, mitä joku "muu" ajattelee näistä asioista tai miten joku "muu" ne kokisi. Yhdentekevää! Toistan tämän itseäni varten, en jotakin "muuta" varten. Itselleni korostan nyt myös sitä, että saamattomilta vaikuttavien hetkien aikana tapahtuvat ehkä huomaamattomiksi jäävät kypsymisprosessit tuskin ovat vähemmän välttämättömiä kuin tuotteliailta vaikuttavien hetkien ulostusprosessit. Tämä minun pitäisi tajuta ja muistaa semminkin, kun väitän ja olen kokenut, että niin sanottu inspiraatio ei ole suinkaan hyljättävä idea ja että tiukka kasista neljään istumatyö ei ole ainoa luovaa kirjoittamista ylläpitävä menetelmä, vaikka jollekin "muulle" se siltä näyttäisi. (Semminkin? Voiko se olla todellinen sana?) 

perjantai 10. heinäkuuta 2009

Lopulta tuntee hyvin vähän vaikkapa siitä musiikista, mikä voi olla parhainta ravintoa korville. Kuuntelen nyt John Cagen Three Constructions -levyä, jolla on kappaleita 1930-50 -luvuilta. Ensimmäinen kappale First Construction (In Metal) sisältää suuren osan niistä musikaalisista yksityiskohdista ja äänimaailmoista, jotka suuresti vetoavat minuun Einstürzende Neubautenin musiikissa. Tämä tavallaan jo aiemminkin ilmiselvä, mutta nyt minulle konkreettiseisti paljastunut yhteys kielii osaltaan siitä epäjatkuvuudesta, joka vallitsee niin sanotun taidemusiikin ja niin sanotun kevyen musiikin välillä. Cagen ja Neubautenin välillä on suora jatkumo, joka liian helposti jää omituisten kulttuurirajojen peittoon. Nämä kulttuurirajat ovat haitallisia, koska ne liityvät arvostelmiin ja määritelmiin, eivät kokemuksiin, havaintoihin ja ideoihin. Oleminen ja olennainen taide harvoin perustuu arvostelmiin ja määritelmiin. Tietenkin Neubautenin ja Cagen kolmen rakennelman välillä on suuria erojakin, mutta yhteydet ovat minulle juuri nyt, Cagea kuunnellessa, huomattavasti elävämmät.

tiistai 7. heinäkuuta 2009

"˙ƃuıʇʇǝsǝɹ sı xıɹʇɐɯ ǝɥʇ:sʎɐs sʞʍɐɥoɯsʞɔoɹʎqɐq"

Kollektiivinen tekstuaalinen virtuaalitapahtuma, josta lainaus juontuu, on ollut elossa miltei puoli vuotta. Tällaiset sisäpiirin julkiset naurukarkelot, joihin yhdistyy kevyttä, mutta - miksei - potentiaalisesti tehokasta havainnon ja tajuamisen rajan koettelua, ovat eräs internetin globaalin mutta vaivattoman ja ikään kuin intiimin julkaisemisen hulvattomista mahdollisuuksista. Suosittelen lukemaan ainakin vähän matkaa. En ole toki lukenut tuota kokonaan, enkä ainakaan nyt lue, kun ajattelin käydä tervehtimässä jokea.

maanantai 6. heinäkuuta 2009

silmäsi ovat tottuneet

poistamaan huomiopiiristään huitovat kätesi

parisänkyantropologi

perjantai 3. heinäkuuta 2009


Jos jakaisin muistiinpanojani, olisin hyvä bloggari: muistiinpanojeni mitta on keskimäärin 1-4 kappaletta tai pitkää virkettä. Tänään on ollut oikein hyvä muistiinpanovire. Merkintöjä ja katkelmia eri alustoille - tekstitiedostoihin, vihkoon ja muistikirjaan - on syntynyt ainakin kymmenkunta. Kestää aina pari päivää päästä tällaiseen rytmiin, kun ensin on ottanut asiakseen ryhtyä kirjoittamaan, eikä vain olla ikään kuin kirjoittavana ihmisenä. Mitään takeita vireystilan löytämisestä ei ole ja monet ulkoiset ja sisäiset prosessit voivat suistaa etsinnän johonkin muuhun. Kun näitä ulkoisten ja sisäisten tekijöiden vaikutuksia luomisvireeseen havainnoi, oppii ehkä tuntemaan joitakin seikkoja, joilla voi itsensä huijata kirjoittamaan.

Ja silloin voisi kenties myös jarruttaa kirjoittamistulvaa, jos huomaa, kuten nyt huomaan, kirjoittavani aivan automaattisesti, pätkän toisensa perään, sinne tänne suuntautuvia ajatuksia, jotka ovat paitsi määrätietoisia, myös tiedostamattomia sikäli, että tajuni minusta kirjoittamassa näitä katkelmia on heikohko ja paikoitellen puuttuu kokonaan. Ehkä tällaiseen tilaan, jossa persoona ja ruumis kytkeytyvät autopilotille ja tuottavat tekstiä, voi joskus halutakin, mutta voi tätä pitää myös hieman häiritsevänä, etenkin jos pyrkimyksenä on olla läsnä ja olemassa. Ehkä tämä on jotain sukua flowlle, en tiedä. Myös automaattikirjoitukselle tämä on sukua, mutta erona on se, että puhuja puheineen on minulle tyypillinen, ei mikään erityisen alitajuinen ja tajunnan ulkopuolinen ääni.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

(täydentävä viiva)

to be or hot to be

joku facebook todistaa ettei aforismien aika ole lainkaan ohi ja lisää todistusaineistoa Novaliksen ja Lichtenbergin kaltaisten fragmentikkojen ja töhertelijöiden moderniudesta

perjantai 26. kesäkuuta 2009

sinun luukkisi kahitsevat

minun väpänurmeani

torstai 25. kesäkuuta 2009


pari tuntia sitten oli neljä säettä joiden rytmin kyllä muistan
pari katkosta myös, suuntia, mutta en muuta, en yhtään sanaa
onko runo siis olemassa vai ei? miettimättä sitä painan pään
vatsallesi, korva ottaa vastaan sisäisen köysiratasi virityksen soinnikkaan narinan

torstai 18. kesäkuuta 2009

Jeff Buckley: You and I

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009


Ihmistä on hädin tuskin olemassa

kiitä tulemusta kaikista raajoistasi

baba! baba!
minun isäni on pyhä koiranpäinen jumalatar
baba! baba! baba sanoo täällä haisee muodoton
valoton kirkkaus, hahmoton kieletön maailmaa edeltänyt
lemuaa täällä, olkaa tarkkaavaiset!

lauantai 13. kesäkuuta 2009

Jos ette tiedä mitä tehdä, olkaa yhdessä hiljaa, aikeitta.


Kaikki me olemme haaksirikkoisia.

tiistai 9. kesäkuuta 2009

"emmä voi enää viheltää ku mun poskia naurattaa" sanoi hän

tiistai 2. kesäkuuta 2009

aamupäivän pöly
hyvää matkaa ystäväni
terävä luoto merellä
muistitajunnan ele
kiitos

perjantai 29. toukokuuta 2009


tiistai 26. toukokuuta 2009

Effi: Suomi talloo perusoikeuksia ilman valitusoikeutta

Liitän tähän Effin tiedotteen sellaisenaan:

"Effi: Suomi talloo perusoikeuksia ilman valitusoikeutta

Electronic Frontier Finland ry (Effi) on tyrmistynyt Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä 20.5. (02418/09/7506), jonka mukaan Matti Nikki ei voi valittaa Internet-sensuuria kritisoivan sivustonsa sensuroinnista.

Effi ry pitää käsittämättömänä, että viranomaiset voivat rajoittaa kansalaisten perusoikeuksia valituskelvottomilla päätöksillä. "Hallinto-oikeuden mukaan poliisi voi siis lisätä salaiselle sensuurilistalleen mitä tahansa ilman, että sensuroitu voi saada asialle puolueetonta oikeuskäsittelyä", tiivistää hallituksen jäsen Leena Romppainen.

"Tapauksen tekee harvinaisen räikeäksi se, että poliisi nimenomaan vaiensi oman toimintansa kriitikon", säestää puheenjohtaja Tapani Tarvainen. "Kyseessä on aivan olennainen perusoikeuden rajoitus, eikä sellaisia pitäisi edes tehdä kuin kieli keskellä suuta. Nyt on nähty, että kyseenalainen sensuurilaki mahdollistaa viranomaisen mielivallan", Tarvainen jatkaa.

Nikki oli valittanut KRP:n listauksesta hallinto-oikeuteen vedoten estolistan perustana olevan lain perustuslainvastaisuuteen. Lisäksi lakia on sovellettu väärin kotimaisen sivuston sensuroimiseen. Oikeus ei tutkinut lainkaan valitusta, vaan tyytyi toteamaan ettei estolistauksesta voi valittaa.

Effi on aiemmin kannellut sensuurilaista oikeusasiamiehelle ja odottaa vastausta kanteluun.

"Toivottavasti Korkein hallinto-oikeus korjaa tämän pöyristyttävän päätöksen, muuten Suomi saanee taas langettavan tuomion Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelta", toivoo Tarvainen mutta toteaa lopuksi: "Ainoa oikea ratkaisu kuitenkin olisi koko järjettömän lain kumoaminen."

Lisätietoja:

Effin toinen kantelu nettisensuurista eduskunnan oikeusasiamiehelle:

Tapani Tarvainen
Puheenjohtaja, Effi ry
puh. 040 729 3479

Leena Romppainen
Hallituksen jäsen, Effi ry
puh. 040 590 3031"

maanantai 25. toukokuuta 2009

muistiini ja tiedoksesi

Musiikkia

Juana Molina: La Verdad
http://www.youtube.com/watch?v=omoH618fmgQ

Rustavi: Tsintskaro
http://www.youtube.com/watch?v=9Avxqeq_9wI

Bob Dylan: Hurricane
http://www.youtube.com/watch?v=EotM7FH8uQg

Gurdjieff / de Hartmann: Hindu Melody
http://www.youtube.com/watch?v=7PsuJ6ThpbA

Dead Kennedys: California Über Alles
http://www.youtube.com/watch?v=UW8UlY8eXCk

Metallica: Enter Sandman, live, Moskova 1991
http://www.youtube.com/watch?v=9x9Llz3kmow

Leonard Cohen: Avalanche, live, 1988
http://www.youtube.com/watch?v=g-oLmOm9vk0

Avishai Cohen: Shir Preda
http://www.youtube.com/watch?v=zqZQmuq8CoE

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Tuntuu hyvältä, kun jostakin etäältä naapurista kuuluu Leonard Cohenin Sisters of Mercy.


Sekin tuntuu hyvältä, kun kuulee musiikkia, jonka tunnistaa osittain, mutta josta ei saa selvää, eikä osaa nimetä sitä - näin mieliäänessä muotoutuu uusia sävellyksiä, jotka katoavat pian äänimuistin ohuuteen.

vapaa vai suljettu tyhjä tila


Turun kaupungin suhtautuminen taiteilijoiden tilaongelmiin, paikalliskirjastoihin ja ruohonjuuristason kulttuuriaktivismiin, kuten talonvaltauksiin, kielii siitä, että kaupunki on kyvytön näkemään, millaisia mahdollisia kulttureita voisi kasvaa avoimesta, yhteisöllisestä ja rakenteeltaan löyhästä maaperästä. Tällaista maaperää loisi esimerkiksi tyhjien kiinteistöjen muuttaminen luovan toiminnan paikoiksi. Paikalliskirjastot, jotka eivät kovin suuria summia vuosittain tarvitse toimintaansa (mahdolliset remontit poislukien), ovat myös luovan toiminnan lähteitä. Kirjastot ovat myös eräitä harvoista julkisista tiloista, joihin kaupungissa voi mennä olemaan ja istumaan muussa kuin kuluttajan tai ostajan kapeassa ja rajoittavassa roolissa.  Siksi on erittäin harmillista, että Mikaelin ja Martin kirjastot suljettiin tänä keväänä.  Turussa on kyllä jonkin verran tuollaisia ostovapaita julkisia sisätiloja, esimerkiksi Humalistonkadulla Naphouse, jossa voi nukkua ja juoda teetä, lukea, kuunnella, puhua ja mitä kaikkea. En tunne sitä paikkaa kovin hyvin, mutta suosittelen kurkistamaan sisään.

Kaupungin sokeus vapaan ja luovan tilan kysymyksissä korostuu tietenkin nyt, kun Turku on valittu kulttuuripääkaupungiksi.

tiistai 19. toukokuuta 2009

Tero Nauhan Luumupuun kukkia on video, jossa kuvaa, ääntä, puhetta, jota olen katsonut nyt toistamiseen, ja joka palauttaa tähän.


Edit: linkki korjattu 10.10.09

maanantai 18. toukokuuta 2009

"Assuming "love" is a language"

torstai 14. toukokuuta 2009

Runokauppa Kattila Tampereella.

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

On ollut hyvä huomata, että Virta-lehti on kutosnumeronsa myötä alkanut laajentaa kirjoittajakuntaansa - se voi merkitä vain lukijakunnan vähittäistä kasvamista. Uusi numero pitää sisällään puhetta yliopistouudistuksesta, ajasta ja tehokapitalismista.

mitä hemmätiä!


emmitään...

tiistai 12. toukokuuta 2009

Huomaan, että en tunne enää mitään kirjallisuutta niin laajasti ja tarkasti, että voisin sanoa todellakin olevani sen sisällä ja ymmärtäväni sen kokonaisuuksina ja yksityiskohtina tarkasti. Muutama vuosi sitten olisin voinut sanoa niin suomalaisesta nykyrunoudesta, mutta enää en. En lue läheskään kaikkia julkaistuja runoja niin kuin joskus tein. Suomalaista proosaa en lue miltei lainkaan. Käännöskirjallisuutta luen melko vähän. Kielitaitoni rajoittuu ikävä kyllä suomi-englanti-akselille. En lue englanninkielistä kaunokirjallisuutta kovinkaan paljon. Maailmassa on loputtomasti kirjallisuuksia. Kirjallisia kieliä on satoja. Monilla kirjallisilla kielillä on lukuisia eri aikoina eri ajattelutavoille omistettuja kirjallisia traditioita. En tunne niistä ainuttakaan kovin hyvin. Tietenkin voi kysyä, miksi jokin "kirjallisuus" pitäisi tuntea hyvin - eikö riitä, että todella lukee sen kirjan, jota lukee.


Jälkihuomio: On toki huomattava, että silloin kun olisin voinut väittää tuntevani suomalaisen nykyrunouden läpikotaisin, ymmärsin tiettyjä poeettisia lähtökohtia ja niiden runotuotteita melkolailla huonommin kuin nyt. Joten en ole koskaan tuntenut suomalaista nykyrunoutta, enkä tunne sitä vieläkään.

peruhosriallisen

maanantai 27. huhtikuuta 2009

yksys

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Se kaluaa samaa luuta pohtii eräitä minulle tuttuja runoja. Kevyesti parasta mitä niistä muistan lukeneeni.



EDIT 20.4. >>>

Olen jo useita kertoja miettinyt, miksi väitin Maaria Pääjärven esseetä kirjastani "kevyesti parhaaksi mitä muistan siitä lukeneeni". Olen lukenut siitä muutaman muunkin jutun, jotka ovat tavalla tai toisella koskettaneet omaa suhdettani kirjaan pidemmin kuin hetkellisesti. Mutta kenties Pääjärvi tavoittaa jonkin sellaisen puolen (kieli ja ruumiillisuus) runoista, jonka merkityksellisyys on minulle ilmeistä mutta ilmeisesti jäänyt enimmäkseen sivuun kritiikeissä. Ei tosin voi väittää, etteivätkö kritiikit olisi ruumiillisuutta mitenkään huomoineet. Pääjärven teksti ei ole välttämättä kritiikki ollenkaan, vaan pikemmin (pienois-) esseistiikkaa, mikä tekee siitä ajattelultaan monihaaraisempaa. Pääjärvi ei myöskään näytä jumiutuneen yhteen (positiiviseen tai negatiiviseen) vaikutelmaan runoista, vaan hänellä on jossain mielessä elävä ja jatkuva suhde runoihin ja niiden kieleen (- joka toki ehkä katkesi juuri nyt, jos hän luki edellisen lauseeni, hahah -), luenta on muuntumisen prosessissa ja vaikuttaa lukijaan, runoihin, niiden toisiin lukijoihin ja myös niiden ensimmäiseen lukijaan, eli kirjoittajaan.

perjantai 3. huhtikuuta 2009

ruokalan isoista ikkunoista lumiselle pellolle, vastapäiselle metsänreunalle ja vasemmalla häämöttävälle jään ja lumen piilottamalle joelle katsoessa havaitsin pellon lähempää reunaa kahlaava suuria eläimiä: karhuja! neljäs tuli vielä metsänreunaa vähän jäljemmässä. nuoria karhuja, juoksivat avoimen pellon yli koulun pihaan. viiden metrin päässä ruokalan ikkunoista. huusin: "hei, katsokaa karhuja!" ne olivat jo ohi, kun joenrannassa näkyi jokin tumma lumesta nouseva, ajattelin, että niiden emo varmasti, vaikka ne olivatkin jo aika suuria, mutta se olikin vain kuono vaaleassa naamassa, eläin ravasi karhujen perään ja ruokalan ikkunoiden lähelle tullessaan siitä erotti vaalean takkuturkin ja rekanlevyisen kyljen, käsittämätön, yritin laskea jalkoja, kahdeksanjalkainen takkuinen ohutturkkinen jättiläiskissa juoksi pellon yli.


myöhemmin  joelle päin tuli vielä uusi tumma eläin, ehkä suuri karhu, mutta sen selässä roikkui leopardi, joka puri sitä niskaan ja yritti hengiltä. lumisella pellolla karhu leopardi niskassaan.

torstai 2. huhtikuuta 2009

prosessissa - ajatus, kirjoitus, kokemus

Pitäen ajatusta avoinna, seuraten kokemishetkellä ajatuksen ja tunteen taipumista jonkin vielä tuntemattoman puoleensavetäjän suuntaan, voin kirjoittaa kysyen, ehdottaen ja muodostaen tietynlaista olemista ruumiini ja tekstin kudokseen. Tämä prosessi on avoin kuin suoni verenkierrossa: veren hiutaleita harhautuu määrätietoisesti ulos suonen seinämistä, mutta valtauomassa pysyy niin paljon verta, että voidaan puhua suonen seinämistä. Taipumus johdattaa harhaan, mutta siitä luopumalla on vailla johdatusta, vailla jännitettä, joka muuntaisi kieltä ja olemista suhteessa toisiinsa ja kohti jotakin muuta. Taipumus määrää ainakin siitä, mitä luulen tämän muun olevan, samalla taipumus määrää kaaoksensietoni: kuinka laajasti voin myöntää ja sallia tämän muun olevan todellakin jotakin muuta kuin luulen. Kykenenkö seuraamaan sitä, mikä vetää puoleensa ja pidättäytymään sen valtaamisesta, siihen tarketumiseta omistusvimmassa, joka välttämättä estää tarkan havainnon ja minkään tuoreen vaikutelman vastaanoton? Näitä yhtäaikaisia avautumia kielessä ja olemisessa on vaalittava. Ne ovat perin herkkiä - tai pikemmin, en tiedä kuinka kestäviä ne ovat.  Siksi niiden avoimuus on valikoivaa ja siksi niiden salassapito on tiettyyn rajaan välttämätöntä. Salassapitoa on monenlaista. Myös tämä kirjoitus on salassa, vaikka saat lukea tätä. Kielen ja olemisen avautuminen toisiinsa seuraa kenties sisäisessä kokemuksessa tapahtuvasta kaksitahoisesta myöntämisestä tai innostuksesta: ensinnä, kieli on totta, ja toisena, minussa kohtaavat maailmat, jotka kitkaisesti sytyttävät minut tuleen. Kielen totuus on tuntematonta, siihen ei siis ole mitään syytä ankkuroida vääriä toiveita ja luulovarmuuksia. Tuli minussa on elämää, olemisen mahdollistava jännite, siihen on siis hyvä luottaa ja ottaa pelko vain yhtenä liekin sävynä, jonka ympärillä kirkkaammat ja tummemmat sävyt vapauttavat pelkoon sidotun voiman.

"yksilökeskeisyydestä" - mihin?

Jos luovutaan yksilökeskeisyydestä, mikä on houkuttelevaa, pelottavaa, kiihottavaa ja olennaisentuntuista, täytyy nostaa esiin julmettu kysymys siitä, millaisia kokemisentapoja, millaisia vapauksia, millaista olemista, millaista sellaisuutta tai mitä ikinä tämä ei-yksilökeskeinen sitten on tai synnyttää? Millaista monikeskisyyttä? Millaista tyhjyyttä? Millaista hahmottomuutta tai aineenvaihduntaa? 

Jos luovutaan yksilökeskeisyydestä, mitä silloin ovat minä ja sinä? Vai onko kyse minäkeskeisyydestä luopumista - luopumista siitä luulovarmuudesta, että olen mitä ajattelen olevani? Ja sitten avautumista sinulle, joka minä olen itseni ymmärtämättä tai sinulle, joka sinä olet minun huomaamattani.

Oli yksilökeskeisyydestä luopumisessa kysymys mistä tahansa näistä olemisen painopisteen siirtymistä tai jostakin muusta, se vaikuttaa järkyttävällä ja ihmettelyä herättävällä tavalla myös kokemuksiin ja käsityksiin vuorovaikutuksesta, olentojen välisyydestä, erosta tai yhteydestä, jotka riippuvat toisistaan. Siirtymä olemisessa on siirtymä kielessä: syntyy toisia runouksia, toisella tavalla tosia, erilaisia kuin se, mitä runoudeksi sanottiin tai sanotaan. Kirjoitetaan uusia kirjeitä. Kirjoitetaan uudet lait, toisenikäiset uutiset.

6 - pattern - kuvio (tyhjä patteri, vapauttava unen pantteri)


olen antanut elämäni sinulle
olen antanut elämäni tälle työlle
olen antanut elämäni naiselle
olen antanut elämäni voimalle joka minua eteenpäin työnsi
olen antanut elämäni sinulle
olen antanut elämäni korville jotka minua kuitenkin kannattelisivat
olen antanut elämäni naiselle
olen antanut elämäni linnulle josta puhuit kuin loistava koivu kosteassa kevätmetsässä
olen antanut elämäni sinulle
olen antanut elämäni odotukselle joka täyttää ja täyttyy hitaimmista ja lämmittävistä hetkenversoista
olen antanut elämäni naiselle
olen antanut elämäni auringolle joka murustaa itseään avaruuden tyhjään ja planetaarisen maailman sisällä avautuviin vatsoihin kuten minun tai sinun
olen antanut elämäni sinulle
olen antanut elämäni ristiriitaan jonka laajuutta tai yhtenäisyyttä en näe mutta kuvittelen ja luotan sen lävistävän sellaisetkin varmuuteni joiden varassa vajoan käsiisi kuin siemenkodallinen
olen antanut elämäni naiselle
olen antanut elämäni joka aina olikin sinun joka sisällät nekin olennot jotka tulevat jälkeeni haistellen reittiä ja kaivaten polttavaa ydintä jota pelkäsin ja piilossa kannoin sen ajan läpi missä luulin olevani yksin ja valitsevani itse mihin rajani lasken

lauantai 21. maaliskuuta 2009

koe


ihminen voi olla vapaa

minä voin olla vapaa

sinä voit olla vapaa

viisi (5) eli määrä

minkä määrä maailmassa määrää
mitan täyttyessä määränpään ylittyessä

(pelkkää vettä)

mikä määrää maailmaa määräaikana
mäkäräisten määrää märehtimättä

(pelkää vettä)

mikä määrä maailmaa märkivässä kaavassa
märässä maassa määrättömästi märisten
pelkkää vettä, kvantitatiivista

määrämaailma miten määrää
...

huomaa!


Erinomaisia taiteilijahaastatteluja - www.conversations.org - tarkasta esimerkiksi Enard tai Reggio

Erinomaista musiikkia - www.lecargo.org - ja youtubessa 


tiistai 17. maaliskuuta 2009

aivan-tietynlaisuus

maanantai 16. maaliskuuta 2009

"This is a wonderful meeage"


lauantai 7. maaliskuuta 2009

4) tehdään tästä "numero"

tarkkaavaisuuden kanssa sinä

kuuntelet kuinka kalvot värisevät
sinussa, äänen kasvaessa kaikkiin suuntiin
kuplina kurkunpäästäni, keuhkoistani

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

sitruunalumilyhdyt vuoden aforismikirja

Tiina Lehikoiselle onnittelut aforismiensa ansaitusta huomioinnista! Lisää täältä ja täältä.

maanantai 23. helmikuuta 2009

Nyt kun

olen epävarma
ja kohtaan aukkoja
yhtäkkiä keskellä yliopiston pihaa
palaan yliopiston pihalle
yhtäkkiä herään kello 11.11
sohvalta ja mikään ei ole tuntunut
ikuisuuksiin pakko päästä paikalta

Nyt
hetkenä minä hyvänsä
avautuu tuntematon
ja astuu sisään

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

punkkia idästä



Tän erinomaisen duon musiikkivideo kannattaa ehdottomasti katsoa loppuun saakka, mutta en kerro miksi.

Kuten ruumis ei katoa rentoutuessa, eivät ajatukset tai tunteet häviä kun ne sulavat päästäessäni irti.

perjantai 20. helmikuuta 2009


---

Tere Vadén: "Tässä on lain kaunein ja kauhein ironia: se on kymmenen vuoden takaista eurooppalaista mallia, sport-takasiipi ja kaikki, ja saapuu tänne reunalle juuri, kun sen olosuhteet ja edellytykset itse keskuksessa romahtavat. Laki on paitsi deleuzenegriläistä tiedon virtojen järjestelyä, myös silkkaa kolonialismia, miehitystä, samaa vanhaa puuskuttaen touhotettua piispahenrikkiä. Laki halutaan läpi monesta syystä; yksi niistä on se syy, jolla perustellaan myös EU-jäsenyys ja Nato. Tällä syyllä ei ole kertakaikkisen yhtään mitään tekemistä yliopiston tai opiskelun kanssa."

---

Salminen, Suoranta, Vadén: Tuleva yliopisto

torstai 19. helmikuuta 2009

kaadan itseni pois ja olen hukkua

(kodan savuaukosta katsoen tulisijan alla, maan alla avaruus, jossa aloillaan seisoo kaiken näkevä siniasuinen nainen, jonka maitorauhasten alla taivaankaari, jossa sikiö hitaasti pukeutuu ihmiseksi)

Nainen
havahdun sinun lapseesi
vasta hukattuani itseni sinuun (ei, vain siihen mitä katsot)
Nainen
sinä olet Uusi Sininen Haukka
nouset taivaanrannasta
maan takaraivon takaa
Nainen
hukun sinuun (ei, vain aistimuksiisi)
ja havahdun lapseesi
Nainen
korkea katseesi kaikkialla
tulee minua vastaan mutta erehdyn luulemaan
näkyjäsi silmiksesi
hukun niihin siruihin joita katsot (ei, vain sinuun)
Nainen
eikö lapsesi ollutkin minussa jo
ja minä katseesi alla
valmiiksi palaamassa siihen missä voin sisäisellä liikkeellä ylittää omaa rajaani lempeästi ja täydeksi tullen
vaikka tyhjennyin siihen mitä katsot (ei, sinuun)

2 sakramentti


kosketan
kielellä
vuotavaa aurinkoa

(3. syntaksi) missä mun sydämesi on


luotasi lähdin sydän kurkussa
luotasi läksin mä itkien karkuun
luotasi läksin mä hakaten rintaani onttoa
luotasi läksin ja hairahduin teille kimaltaville
luota

luota

luota

luotasi läksin mä hersyen uskoa
luotasi läksin turvotus sielussa
luotasi läksin hillitönnä hehkuen
luotasi läksin ja kamanat paukkuivat
luota

luota

luota

luotani vuosi loistava mahla
luotani vajosi huomion ihra
luotani kaikkosi voiman kehrä
luotani haihtui todellisuuden sikiö
luota

luota

luota

luotasi läksin mä kevein kengin
luotasi läksin takki auki
luotasi läksin valtavin silmin
luotasi läksin ja hymyilin huulin levein
luota

luota

luota

luotasi läksin häiriössäin
luotasi läksin unohtaen maan ja auringon
luotasi läksin tuulta tuuppimaan
luotasi läksin mä kuraan horjahtamaan
luota

luota

luota

luota

lauantai 7. helmikuuta 2009

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

runoaarteita


Saavuin tänne, missä odotti liuta ilahduttavia runolähetyksiä: eräs keltakantinen kirja, josta jossain myöhemmin jotain lisää; Tuli&Savu, jossa ystäväni Mari Kosken runo "Sch" - siitäkin varmasti myöhemmin lisää; ja Francois Royerin Tournoiements runoilijan käsinkirjoittamin lisäyksin varusteltuna - enkä osaa sanoa ranskaksi edes että "olen jesuiitta"!

Tästä kaikesta voin vain olla kiitollinen ja myöntää todellisuudelle: se on vienyt minut silloin-ja-silloin oikeaan paikkaan oikeaan aikaan niin että itsekin sen tajuan.

lauantai 31. tammikuuta 2009

"Miltä sinusta tuntuu kirjoittaa oma nimesi?"

lauantai 24. tammikuuta 2009

Oikeastaanhan on täysin samantekevää, mitä tässä blogissa on tai mitä sillä teen. Parasta on, kun en kuvittele, että joku lukee tätä. Lukee, toki, mutta mitä sillä on väliä. Parasta on, että kirjoitan tänne, jos haluan ja mitä huvittaa. Epälemättä on haitallista tuottaa lisää tarpeetonta ja harhaanjohtavaa tekstimassa pahaa-aavistamattomien ihmisolentojen silmien ja mielien kuristukseksi. Parasta on, että kirjoittaessani tänne kysyn itseltäni, missä olen ja mitä haluan sieltä jättää virtuaaliseen pakastamoon itseni tai toisten myöhemmin löydettäväksi. Olemisen tilasta esiin päästetty kirjoitus ei voi olla täysin tuhoisaa, eikä täysin neutraalia avoimen lukijan kokemuksessa. Parasta on, että luotan tähän ymmärrykseen kirjoittaessani tänne tai minne tahansa muualle, ja välitän mahdollisimman vähän menneistä tai tulevista seurauksista, joista en mitään voi tietää. Aloitin tämän blogin vähentääkseni turhautumista, kuten joku lukija ehkä muistaa. Parasta on, että jatkan tätä tästä eteenpäin syventääkseni rentoutta ja vahvistaakseni luottamusta kieleen.


Klassinen ilmiö, että siinä aikuistumisen kynnyksellä kulutetaan avoimuus "lempimusiikille", on varmasti vain jokin monista psykologisen rakenteemme virheitä, ja on siten kierrettävissä kuuloaistin herkistämisellä ja korvien aukipitelyllä.

Tässä epäilemättä auttaa se, että välttää musiikin kuuntelua turhaan ja se, että kuuntelee musiikkia tarkkaavaisesti silloin kun sitä kuuluu, oli se sitten vain kauppakeskuksen taustahälyhypnotisointimusiikkia tai musiikkia kadulla ohikulkevan korvakuulokkeista.

tajuuksä itse sen?!? no en


kelle mä kirjotan mut toi sielun veljet
niin niiden tää vasta julkastu livelevy jolla on vähän pölhö nimi
se ei se missä ne soittaa nurmiota jossain festareilla
koska siinä on karseet soundit eikä se oikeen lähe
vaan se aiempi missä ne soittaa jyväskylässä
niin hitto, kuuntelen sitä ja ymmärrän miksi
tää bändi jota en koskaan nähnyt vaikuttaa
tässä munkin runoudessa suoraan
sillä runoudestahan on kyse
se vaikutus on suurempi kuin jonkin
haavikon tai anhavan tai muiden etäisten poikien ja suorempi
kuin jonkin raamatun joka on liian suuri havaittavaksi
muistan kun joskus yhekskytluvun lopussa
istuin yläkerrassa 
vanhempieni huoneen lattialla
ja kuuntelin kasettia jonka olin ostanut ilpolta
pakkasesta hartolan torilta kirpputoripöydästä
muovikorista jossa oli paljon yli kymmenvuotiaita kasetteja
"myytävänä!"
olin kuunnellut sitä jo muutamia kertoja ehkä viikon
mutta aloin vasta erottaa biisejä toisistaan
ja sitten oli tää
kiivas hakkaaminen ja jotain mutisevaa huutoa
karjalan kunnailla kukkii puu ja tolleen noin
se oli tajutonta joku mieletön innostus ravisteli ja nauratti
että hitto nää on hulluja ja tää on neroutta
tätä mä haluan, mä haluan tätä
sitten hakkasin itsekseni rumpuja varastossa
kelle mä soitin mut seinissä ei ollut äänieristettä
ja parinsadanmetrin päässä joenrannassa tai 
pellonreunassa tai talojen pihoissa tai tiellä
kaikki joutui sitä kuuntelemaan
mua ei hävettänyt en mä ollut katselemassa mitä ne kuunteli
enkä tiennyt soittavani helvetin huonosti
ja oppivani nopeasti enkä tiennyt
miten pian rummut hajoaa
ja miten ne annetaan pois 
lahjaksi ja miten niiden ääreen ollaan taas palaamassa muutamien vuosien jälkeen
mutta kuinka syvällisesti ja tiheästi
sitä ei kukaan vielä tiedä
tämä musiikki ruokkii
jos sen vain osaa sulattaa
ja jos ei osaa saattaa silti sulattaa
ja tulla ravituksi

kaksi alavireistä vitsiä

Suomesta puuttuu ainakin seuraavat runouslehdet: Maa&Metsä, Vesi&Aalto ja Ilma&Tuuli.

Nelijalkainen sukupuoltaan luova vanhus seisoo satunnaisena pakkaspäivänä keskellä Turun toria ja mutisee: "ruotsalaisia me emme olleet, venäläisiä meistä ei tule, suomalaisuuden me hukkasimme ja keksasimme, eurooppalaisia meistä ei tullut; olkaamme siis... "

perjantai 23. tammikuuta 2009


olon logiikkaa koskeva haaste 

olemisesta juontuva älyllinen vaade 

olemassaolosta johdonmukaisesti seuraava tiedollinen vaatimus

Ääntämisen tarkkuus ja sointi - Mia Doi Todd: Digital 2.2


Kappaleessaan Digital 2.2 Mia Doi Todd laulaa äänellä, joka on yhtä aikaa raikas ja mekaaninen, sointuva ja rytmisesti äärimmäisen tarkka. Hän painottaa äänteitä ja tavuja täsmällisemmin kuin missään muussa kuulemassani kappaleessaan. Ilmaisun tarkkuus on harvinaislaatuista laajemmassakin perspektiivissa. Popin ja äänirunouden välimaastossa Digital 2.2 on yhtä merkittävä kuin Sielun Veljien ihmisääntä painottavimmat kappaleet.



maanantai 12. tammikuuta 2009

"Viimeistä sanaa ei ole vielä selvitetty."


- Elina Mäntylä, puiden ja lintujen vuorovaikutuksen tutkija, HS 12.1.2009 

torstai 8. tammikuuta 2009

jos mietin viime syksyä

vaikutelmakimppuja, sumua
läpäiseviä valonsäteitä väreissä
mietin viime kevättä
ja kahden vuoden takaista
katkosta

Minun on vaikea ymmärtää ei-duaalin tilan kokijaa, jolle kieli on täysin poissuljettu tästä tilasta tai sen ilmaisemisesta - jolle ei-duaali tila on ilmaisematon. Onko tämä väistämätöntä?

tiistai 6. tammikuuta 2009

niin tällaisia ovat vain runot

niin, runot ovat tällaisia
runot vain ovat tällaisia


niin, runot vain ovat
vain runot ovat tällaisia



olen tietenkin vain loinen hänen työnsä juurella
silti naapurit luulevat että meillä asuu lintu
suuri lintu, joka kirkuu ja viheltää
minun suullani

tajusin kaksi vuotta sitten kirjaston pöydän ääressä
että minulla ei ole vastauksia kipeimpiin ekologisiin kysymyksiin
eikä minulla tänään ole vastauksia tulehtuneimpiin sosiaalisiin kysymyksiin
olen vain loinen, rakennusasuja, terveleppää kaivava vaalea toukka

kuljet puun alta ja kavahdat katsomaan ylös
puussa kiljuu mutta yhtään lintua ei ole näkyvissä


ps. samppalinnanpuistossa kohtasin pöllön, näin se tapahtui:
ylätiellä muistin hengittää ja etsiä hiirten jälkiä katseellani
äkkäsinkin tumman olennon paljaassa puussa, latvassa
aurinko ei ollut vielä laskenut, eivätkä silmäni laskeneet linnun kasvoilta
huomattuna se häiriintyi ja häipyi
seurailin sitä puulta puulle, harakka
hyppelehti sen ympärillä mäenlaen puunlatvaoksalla
enkä ole vieläkään varma, oliko se todella pöllö, mikä muu

maanantai 5. tammikuuta 2009

jumalansallija

ensiksikin entropia

asetan
vaatteen hyllylle
toisen vaatteen varaan
järjestys lattialla lisääntyy
hylly peittyy paksuihin kankaisiin
joita on pian työlästä yhdellä vilkaisulla erottaa 
löytääkseen myöhemmin haluamansa vaatekappaleen on etsittävä
käsin ja katsein
siihen mennessä lattiaa on jo peitelty vaattein
joista on eroteltava haistellen hikiset
niistä joita aikoo vielä pitää
jotka asetetaan hyllylle
peittämään vaatteita
jotka sitä jo peittävät

lasetan aatteen hylylle totisen aaveen vaaraa järjettömästi lanttien alla lisä-ääntyvin hyljeksityin peloin
pakastaa kangasmetsässä
joella nopian yöjään lähellä valaistua
rotan nähdäkseen nöyremmin, ha: ovelammin vaatii 
paleltumatta kestettävä

ruskettuneita aseita
avautuvien ruumiiden asentoja hiekalla
silmissä avautuvien inhimillisten poimujen paljastumista
hiiren tai lumikon pitkissä jäljissä