torstai 25. maaliskuuta 2010

näppäimistöleikkejä

vain viittaus
vasn viittaus
vast viittaus
vastaviittaus

- - -

vain viittaus
viittaus
vaittaus
vasttaus
vasttaus
vastaaus
vastaus
vastaus
vistaus
viitaus
viittus
viittas
viittaus
viittaus
v viittaus
va viittaus
vas viittaus
vast viittaus
vasta viittaus

- - -

xznoo
sanoo
wqnoo

kdfgoz
kertoa
k345oq

sanoo
sa ll
sah99

kertoa
iert0a
mertla

torstai 18. maaliskuuta 2010

päivän saarna on lyhyt mutta kauas kurottava

Jokainen tätä lukemaan kykenevä, joka on tai ei ole huolissaan "fasisimista", "kolonialismista", "globaalista kapitalismista", "neoliberalismin ylivallasta" tai mistä tahansa vastaavasta maapallon laajuisesta poliittisen, taloudellisen tai ekologisen mielivallan käsittämättömyydestä


lukekoon Survival Internationalista ja pohtikoon vakavasti seuraavaa askeltaan. Minäkin teen niin.

tiistai 16. maaliskuuta 2010

"The Church of England and others have also sold their shares in the company, because of their concerns over the Niyamgiri mining project."


tuli vaan mieleen: osakkeita voi myydä, mutta voiko niitä tuhota?

maanantai 15. maaliskuuta 2010

itara toinen saita minä

Tässä on vanha kirjoitus Derridan Allekirjoitus tapahtuma konteksti –esseestä - olkoon tässä merkkinä kaikkiallisten kirjallisten pyrintöjeni keskenolemisesta.

Derridan kirjoitus on esitys, jossa ”varsinaisen merkityksen mieli on ongelmallisempi kuin koskaan”. Derrida kirjoittaa kielen armoilla, kielentajun varassa, tietoisena kielen tapahtumisesta kirjoituksessa, ja hänen kirjoittajuutensa poissaolon ja läsnäolon kyseenalaisuudesta suhteessa kirjoitukseen. Enemmän kuin hänen käsitteelliset vääntönsä tai argumentaationsa, minua kiinnostaa kysyä, mitä voi oppia Derridan tekstin reflektiivisestä esityksellisyydestä, hänen retoriikastaan ja poetiikastaan, jopa käsitteellis-toiminnallisesta draamastaan. Kirjoituksen suhde ”kommunikaatioon” on uhattuna, ja Derrida pyrkii tekemään tätä uhkaa läpinäkyväksi ja päällekäyväksi sekä argumentein, että kirjoituksen tavoillaan: Allekirjoitus tapahtuma konteksti on välihuutojen, painotusten, pilkkomisten, paluiden, osoittamisten, kyllästymisen ja painostamisen esseistiikkaa. Derridan pääväittämä nähdäkseni on poissaolo kielen luonteena. Myös hänen käyttämänsä kieli, tai kieli johon hän antautuu, tai joka kirjoittuu hänen kauttaan, tai joka hahmottuu häntä lukiessa, painottaa läsnä olevan merkityksen hataruutta, ristivalotusta, liukkautta ja pakenevuutta. Luin esseetä sellaisessa tilanteessa, jossa minua suuresti ärsytti se, ettei Derrida tunnu pääsevän mihinkään, mutta on täysin oletettavaa, ettei hän mihinkään sellaiseen pyrkinytkään, mitä ehkä muka odotin. Odotinko jotakin havainto-idea-merkitys –tyyppistä, selkeää johdonmukaista ilmaisua, jota Derrida kutsuu ”ideologiseksi analyysiksi”, tarkoittaen ideologisella ideoihin kiinnittyvää tai sellaisia olettavaa kielikäsitystä, joka on (ainakin ollut) vallalla (länsimaisessa) ajattelussa ja kielisuhteessa.

Minulle Derridan lukeminen on esitys, johon väistämättä osallistuvat eräät ystäväni, jotka ovat puhuneet minulle Derridasta monet kerrat. Itse en ole Derridaan tullut perehtyneeksi. Ei ole Derridaa (Derrida sanoo, ettei ole käsitteitä), vaan on vain työskentelyä käsitteellisen henkilön, sen tekstuaalisten esiintymisten, ja siihen liittyvien muistinvaraisten muiden ihmisten kohtaamisten muodostamien kielellis-muistillisten hahmojen kanssa (Derrida sanoo, että on vain työtä käsitejärjestelmillä). Konteksia ei voi täysin määritellä – ja se johtuu siitä, ettei ole olemassa mitään paikkaa, joka täyttäisi laboratoriotyhjiö-vaatimuksen, vaan jokainen paikka (käsitteellinen tai lihallinen) on toisiaan vastustavien tai voimistavien energioiden yhteisvaikutusta. Ei ole seinää eikä käsitettä, mutta on työtä, joka muodostaa seinän ja käsitejärjestelmän, on energiaa joka muodostaa betonin ja on tarkkaavaisuus joka tuottaa lukutilanteen (ja keskittymiskyvyn puutteen muodostaa tarkkaavaisuuden poissaolo).

Allekirjoitus on akti, josta Derrida sanoo, että koska allekirjoituksien välillä vallitsee samuus, täytyy allekirjoittamisen tapahtuman olla irti hetken intentiosta, ja siten se on ikään kuin suhteessa johonkin ideaaliseen ”allekirjoitukseen”, joka tekee siitä legitiimin, vallansiirron (tässä olen jo poistunut ainakin osittain Derridan ajattelusta) välitysmenetelmän, jossa yksilö identifioituu jäljenjättämiseen, ja siten tuhoaa itsensä, pois-oleutuu. Oma kokemukseni allekirjoittamisesta on, että se on täysin vastenmielistä ja vaikeaa, oikeastaan ainoa tapa allekirjoittaa on joko esittää mieluista itseä, mikä vaatii hieman harjoittelua ja itserakkautta, tai sitten söhertää, joka esityksenä on oikeastaan anti-allekirjoituksellinen, joskin niin piilevällä tavalla, ettei kaupan kassa jää epäilemään visa-electron lappuseen jättämäni jäljen virallisuutta. Kuitenkaan se ei mielestäni ole todellinen allekirjoitukseni. Kysyin uutta passia hakiessani, onko väliä, vaikka allekirjoitukset eivät olisi aina samanlaisia, vaan erilaisia joka päivä. Virkailijaa ajatus huvitti. Ilmeisesti minulla on jotenkin vammautunut tai keskenkasvuinen suhde allekirjoitukseen. En mielelläni katoa triviaaliin kielijälkeen, en mielellään katoa toistuvasti keskenään identtisiin kielijälkiin, en mielelläni muodosta identiteettiäni toistuvasti keskenään identtisiin kielijälkiin katoamisista. En mielelläni muutu koodiksi. Toisto tulee Derridan mukaan sanskriitin sanasta itara, toinen, joka suomenkielessä merkitsee saitaa, siis sellaista, joka on takertunut johonkin omistamaansa, jota ei itse luultavasti välttämättä tarvitse, eikä halua siitä luopua edes tilanteessa, jossa joku toinen voisi siitä hyötyä häntä enemmän. Olen saita luopumaan itsestäni yhteisön hyväksi.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

sattumanvaraisia havaintoja eli todellisuuden järjestämiä kypsyyskokeita sielullisilla haarukoilla herkkään ja tyhjään lihaani

lauantai 13. maaliskuuta 2010


mistä tietää onko pommi suutari vai ihan vitunmoinen lataus
... kaikki ajallaan, kaikki ajallaan...
olen yksin sen kanssa, ei se enää valvota minua
... teen työtä päivällä, lepään yöllä...
joskus herään kuin olisit paikalla, enkä voi syyttää siitä pommia
mutta haluan olla rauhassa tässä täyttämässäni huoneessa - pommissa,
jos niin halutaan -, pyydän siis: mene pois ja pysy poissa
vielä ei ole aika syttyyslangan palaa
ehkä joku seuraa lehtien pikkuilmoituspalstoja
juuri sellaisten tilaisuuksien varalta, jollaista suunnittelen
en ole koskaan ennen rakentanut tällaista räjähdettä
oletko sinäkään? aurinkoisena päivänä
aion kävelylle betonimetsään: se on hakkuuaukea
kaadettu paljaaksi, valtavat, mielettömät kannot vain jäljellä
kiipeän samppalinnan talveksi suljetun uimalan läheisyyteen
katselemaan kannokon yli, unohdan pommini, unohdan työn
ja otan aurinkoa takaraivoon ja sydämeen, sulatan valoa vatsassa
niin, niin minä teen, solmin kengännauhat

? Pedot eivät tapellessaan koske toisiinsa
ja sinuakin vain päästäkseen sisään:
ne eivät voi vahingoittaa sinua (etkä ollut ennen niitä itsessäsi)

perjantai 12. maaliskuuta 2010

”Katoavuus virittää kielen suurelle preesensille.


Näe jo nyt läsnä ja poissa niin et hänen mentyään joudu sanomaan: vasta nyt ymmärrän.”

- Mirkka Rekola, Maailmat lumen vesistöissä

Kolme ystävää tuli luokseni. Söimme ja puhuimme. Tuli puhe kuolleista läheisistä ja kuolemasta, mikä keskustelu yllättäen taukosi. Tuli hiljaista. Hiljaisuus jatkui, se oli hyvin kaunista. Se jatkui minuutteja. Sitten yksi heistä avasi kurkkunsa ja lauloi. Pian puhuimme jälleen. Hänen piti lähteä aiemmin kuin muiden. Mutta hänen jälkeensä tuli vielä eräs ihminen. Taas tuli puhe kuolemasta - ja tuli hiljaista. Hiljaisuus kesti sen aikaa, että sen varmasti kuuli. Jatkoimme keskustelua muusta.

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010


Grotowskin kysymys on: ”Kuka on sinun ihmisesi?”

stay in the middle... stay in the middle . . .

todellisuus järjestää ihmiselle kohtauksia
kohtaamisia ihmisessä
kohdattua järjestystä, ihmiselle todellista
järjestäen ihmeellisiä kohtia


maanantai 8. maaliskuuta 2010


nyt ymmärrän, kun teetä täysi terästermos
tyrkkää miltei tyhjän korkean ja kapeahkon litran mehutölkin
pöydällä kahdeksansenttiä keskemmälle ja tölkki jää tutisemaan
yläosastaan niin että näyttää kuin korkkikin vähän siirtyilisi paikoiltaan
vaikka se on kiinni kierretty, että
väristen mairea, hymyilevä ilmeesi
ja yläruumiisi lievä vavahtelu
kaikki sellainen sinussa
on vain jälkiaaltoja
jonkin itseäsi painavamman ja kovakuorisemman
törmättyä sinuun, syrjäytettyään sinut reunapaikalta
jonne sinut oli ajanmittaan, kun mehu oli kaadettu laseihin
tai moneen kertaan samaan lasiin, mutta ei aivan loppuun asti,
laskettu


kohtaaminen purkaa eroa joka on yhteys
purkaa rajaa jolla minä ja sinä pitelemme rajojamme kasassa
kohtaaminen rajaa jotain laajempaa
se on kaiken aikaa päällä
jos sammuu, sammuu vain minun tai sinun rajaamana
raaja vetää viivan maahan, toinen raaja ylittää sen rajan, askeltaa
kohtaaminen, kaiken aika
eikä aika ole minkään
ei minkään aikana
raja, jolla pitelemme rajojamme
purkautuu yhteydeksi
jonka kohdalla sammumme

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!HERKISTYMISESTÄ!!!!!

(teräskin puhuja)


(se mikä täyttyy & se mikä täytyy
tyhjentää väreistä väreilyllä

värinä, vain vähän aikaa muun ajan rinnalla)

wtf

"Esoteric Poetry Competition"

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Monipuolista analyysiä kirjallisuuden "hommasta": Aleksis Salusjärven Laadunvalvontayksikkö, jonka tarkkuudentarkkailuyksilöksi olen ajatellut sivutoimisesti ryhtyä.

perjantai 5. maaliskuuta 2010


kirjoituksen ja kirjoituksen välisellä tauolla
opiskelen nuottien lukemista
ja katselen sisälleni kuvaa sinusta
huomioni valelussa, näen
että se olisi kaunis virhe
ja että voisin nähdä toisin
toisin voisi olla, olit
soittanut
pyörällä auringonliukastamaa alamäkeä
ei kaadu jos aika tihentyy
ja saa ruumiiltaan uuden asennon
kädelle tukea sarvesta ja satulasta
pyörän suistuessa sivuliirtoon
risteystä kohti

"Sōma ptōma autōs eniautōs"

?

Ruumis hetkessä, putoama itsestään

Ruumis, itsestään ajassa putoava

Ruumis, kiertokulussa itsestään putoava

?

Ruumis, aikaan itsestään hautautuva

Ruumis, itsestään hetkeen kaivautuva

?

lumenauraus

näytöllä pölytön kohta
siinä mistä pyyhin sormin
kasvoiltasi

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

fragmentti


Ajatus alkaa [tahra peittää tekstiä]in hetken melko [sanasta ei tahdo saada selvää] tilassa. (näin jälkikäteen: se e [paperissa on reikä] kstistä) Kommunikaatioon se on tarpeellista, mutta runous o [joitakin sanoja lukukelvottomassa tilassa] munikaatiota. Tässä on kymmeniä kohtia, joista [tahra] tukset harovat pidemmälle tai sisemmäs, mutta en nyt kykene kirjoittamaan niitä au[*].



aautuu

Tietoinen luonto
kaltaiseton
luonnostaan tietoinen
kuin yhtä kuin vain

Nämä tapahtuvat täällä
kallonvääristymä
jänis haistaa ilman
kaulaantunkeutuvaa
haistaa kohdun
pellon ilman

Taivaalla kaksi harppia: suuri hyökkäävä lintuvalkea, lohikäärme jonka keho katoaa

Shekhinah armollinen

maanantai 1. maaliskuuta 2010

"Sōma ptōma autōs eniautōs. = The year running into his first principles, or the buriall of the old year, or man. [electronic resource] : A sermon, intended to be preached at the funeral of M. Edmund Whitwell, deputy of S. Olaves Bread-street, in the citie of London. By Philip Perrey Master of Arts of Clare-hall in Cambridge, rector of S. Michael in the suburbs of Bristol by presentation, and by election pastor of Bedeminster, near adjoyning to the said citie of Bristol"