Näytetään tekstit, joissa on tunniste käännösruno. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste käännösruno. Näytä kaikki tekstit

maanantai 27. huhtikuuta 2020

Kaksi Majken Johanssonin runoa Mirkka Rekolan käännöksinä


Majken Johansson

Kaksi runoa



Lokakuun elegia

Kysymystemme virhe on että hylkäämme ne.

Nyt metsä kallistuu väärään suuntaan,
pian se kaatuu viimeiseen puuhun,
eikä mikään tuuli tue kättä
kirjoittamaan kyllä tai ei.

Rakas, metsässä
tuuli puhalsi tuoreet lehteni
ja sanani menivät auringontietä.
Nyt palaa kaikki, mutta kuin typestä.
Kesien tavoin joita emme enää muista
kuljemme yhdessä syksyn läpi.

Kysymystemme virhe oli että hylkäsivät meidät
oikeasta sanasta: kyllä, ei.
Kohta ei poltekaan kestä savunsa likeisyyttä.
Ei enää metsää, vain mykkää ikävyyttä.




René Descartes

Ja minä näin sielun ja ruumiin väliin
niin syvään että sinne kasvoi yksinäisyys. Niin syvään
että sieltä kasvoi yksinäisyyttään väkevimmin.

Sielu, ja ruumis,
ja Minä puristuksissa
välissä.

Mutta väliin piti nauraa tikahtuakseen,
kun Descartes tulla sipsutti glandula pinealis hyppysissään.
Ja kaikki muu oli hullua
ja kaikkea muuta kuin hyvää.

Kunniallinen ihminen opetti minulle
taivaan ja helvetin nimen. (Sellainen oli
Sokrateenkin syntiinlankemus.)

Ja siksi
en koe olla ovela
vaikka kieleni koko ajan käy kahtaanne

ja näytän iloisemmalta mitä enemmän kauhistun.




Suomentanut Mirkka Rekola

(Parnasso 1/1962, 24-25)


keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

3 x Celan

Tuli vastaan muutama Celan-käännös vuodelta 2005 (JJ ja KR).
--

[alkuteksti?]


Kirvesparvia
ylitsemme,

keskustelu
olkityllikirveiden kanssa alamaassa -

eristettyerämaa sinä,
se ylläsi
sumentunut
toivo.


---


Einmal, der Tod hatet Zulauf,
verbargst du dich in mir.




Kerran, kun kuolemassa oli tungos,
piilotit itsesi minuun.


---


(Ich kenne dich, du bist die tief Gebeugte,
ich, der Durchbohrte, bin dir untertan.
Wo flammt ein Wort, das für uns beide zeugte?
Du – ganz, ganz wirklich. Ich – ganz Wahn.)



(Minä tunnen sinut, sinä olet kumartunut syvään,
minä, läpiporattu, olen sinulle alamainen.
Missä leimahtaa sana, joka todisti meille molemmille?
Sinä – pelkkä, pelkkä tosi. Minä – pelkkä harha.)


torstai 14. maaliskuuta 2013

Hasan Shushudin Fakir Sozleri

Brent Hyderin ja Anthony Blaken englanninnoksesta suomeksi kääntänyt J. J. 2006.

Hasan Shushud

Sheikki Hasan Lufti Shushud (1901-1988) oli turkkilainen epäortodoksinen sufilaisuuden opettaja, eräs ensimmäisistä sufilaisuutta länsimaihin tuoneista. Tähän kulttuurien kohtaamiseen juontaa juurensa sekin, että 1200-luvulla elänyt Mewlana Rumi on nykyisin länsimaiden luetuimpia runoilijoita. Hasan Shushud julkaisi vuonna 1959 omaan opetukseensa liittyvien aforismien kokoelman Fakir Sozleri. Opetustaan hän kutsui nimellä Itlak Yolu – absoluuttinen vapautuminen. Sen harjoitukseen kuuluu voimakkaasti asketismi.

Fakir Sozlerin alkuteosta ei käytännössä ole saatavilla, eikä englanninnostakaan ole ymmärtääkseni julkaistu muuten kuin internetissä. Englanninkielinen käännös (katkelma teoksesta) juontaa juurensa Shushudin toimintaan Iso-Britanniassa 1960-luvulta eteenpäin. Shushud oli tekemisissä muun muassa matemaatikko ja filosofi J. G. Bennettin ja hänen oppilaittensa kanssa. Fakiiri Sozlerin lisäksi Shushudin kirjalliseen tuotantoon kuuluu Hacegan Hanedani (1958), 1200-1500-lukujen sufimestareista kertova teos, joka on käännetty englanniksi nimellä Masters of Wisdom of Central Asia (1983).


Hasan Shushud: Fakiiri Sozleri (katkelma teoksesta)

Jotka eivät ole löytäneet Todellisuutta, ovat tehneet seremonioista uskonnon.

Vapautuksen nautinto on sen, joka on uskonnon olemus, mutta ei uskonnon vallassa.

Monet puhuvat Jumalasta, yksikään ei Häntä tunne.

Mystiikka on tietoa ei-olemisesta.

Ihmisen pelastus on inhimillisen tilan tuolla puolen.

Kaikki on sinä, mutta sinä et ole sinä.

Siinä määrin kuin et ole, hallitset;
siinä määrin kuin olet, sinua hallitaan.

Maallisissa arvoissa on perustava virhe: ei-oleva on luultu olevaksi.

Ei ole Aatamin poikia, on vain Älyn poikia.

Älä pysy konkreettisena, saavuta abstrakti.

Luomisen arvoituksen ratkaisee ei-oleminen.

Onko sinulla takeita siitä, että ruumiisi on ruumiillinen?

Monet ovat hereillä, mutta yksikään ei herännyt inhimillisestä tilasta.

Kylläinen ruumis ponnistelee rajattuun, nälkäinen ruumis absoluuttiseen.

Jos olet tyytyväinen löytämääsi, kuinka upeaa! Jos et – ihanuuksien ihanuus!

Toteennäyttäminen ei ole tie ”olemisen ykseyteen”, vaan ”olemisen olemukseen”.

Ilman asketismia et voi muuttaa pelkkiä sanoja ilmestykseksi!

Sinä päivänä, kun vaellat kylläisenä, älä pidä itseäsi etsijänä.

Ihmiselle ei koskaan ole ollut rauhaa, paitsi sammumisessa.

Henkinen opas haluaa etsijän, jolla on röntgenkatse; jonka katse voi nähdä näkemättömän.

Etsi voimaa heikkoudesta
Etsi rikkauksia köyhyydestä
Etsi elämää kuolemasta
Etsi olemista ei-olemisesta

Asketismi laittaa etsijän kosketukseen Jumalallisen Olemuksen kanssa. Se tekee hänet riippumattomaksi oppaasta.

Nälkä on profeettojen leipä.

Profeettuus on halpaa, sammuminen on kallista.

Hän joka ei saavuta köyhyyttä on todellakin köyhä.

Hän joka vaeltaa valtamerellä – mitä tekemistä hänellä on joen kanssa?
Hän joka tavoittaa absoluutin – mitä tekemistä hänellä on viestinviejän kanssa?

Mitä juoppo tietää päihtymyksestä? Kysy viinalta mitä humala on.

Maailma on ilmaus, jonka luonne on ”ikään kuin se ei koskaan olisi ollut”.

Ikuisuus löydetään ei-olemisesta; siihen saakka kuin jokin ei ole, se on ikuinen.

Näkemätön on Anteliaisuutta ilman kiitoksenvelkaa.

Luovu maailmallisista juonista jotta voisit saada ikuista edeltävän tarkkaavaisuuden.

Tästä maailmasta häipyminen on suurin ihme.

Kaikki on ainetta, mutta aine ei ole ainetta.

Kerrassaan kaikki oleva on todellisuutta – mutta todellisuus ei ole todellinen.

Tieto on verho joka peittää Näkemätöntä.

Tunne surun arvo, rakasta koettelemuksia.

Kysymyksesi on täydellisyytesi.

Sen mitä menetät syntymässä, löydät kuolemassa.

”Maailma on keskentekoinen homma.”

Käännä olemisen sivu, ja kirja on lopussa.

Ruumis on puhdasta tarkoitusta, joka ilmenee aineena.

Mene niin pitkälle, että ”sinussa ei ole sinuutta jäljellä”, asioissa asiuutta, eikä Jumalassa Jumaluutta.

Tiellä sammumiseen sinulta kielletään sallittu, jotta mahdottomasta tulisi mahdollista täydellistymisessä.

Tulet löytämään todellisen elämän kuolemassa.

Toteennäyttämisen logiikassa vähäinen peruste on havainto, suuri peruste on näkemätön.

Huolettomat ovat syvässä koomassa joka on ”Luominen”.

Maailman ainoa nautinto on sen katoaminen.

Jumala on kuilu; ne jotka rakastavat putoamista etsivät.

Ole maailmassa muukalainen, Jumalallisella Olemuksella ole sellainen. Juhlissa ole malja.

Saavuta Realiteetit ja vaikeudet ovat ohi.

Mystiikassa ei ole kyse tietämisestä vaan loppuunsaattamisesta.

Mystiikka seuraa asketismia; mielikuvitus seuraa tarinankerrontaa.

Älä kulje ovelta ovelle; se mitä haluat on sinussa.

Katso oppilaisiin ja huomaat opettajan.

Älä etsi ulkomaailmassa: kun mitään ei jää ulos, olet tullut Olemaan.

Se ei tapahdu Jumalan Kauniiden Nimien kautta, se tapahtuu sammumisen kautta.

Laita syrjään lohdutuksen mystiikka ja siirry ilmaisun mystiikkaan.

Sammumisessa jokainen ajatus muuttuu toiseksi totuudeksi.

”Paganinin kaksikymmentä vuotta.”

Ruumis ilman asketismia on virittämätön soitin.

Sammumisessa totuus siitä mitä Jumala on, ottaa toisen laadun, toisen luonnon.

Hän joka saavuttaa varmuuden on pelastettu, tänään pimeydestä, huomenna orjuudesta.

”Kärsimys, kuin kuvanveistäjä, kaivertaa sinua järkäleestä.”

Mitä enemmän ihmisluontosi kuolee, sitä enemmän olennainen luontosi nousee esiin.

Rakkautesi ja kiintymyksesi ovat välinpitämättömyytesi.

Maailma on negatiivi, jota he kutsuvat ilmaisuksi.

”Ihminen on kompromissi Olevan ja Ei-Olevan välillä.”

Aatamin poikien totuus on laajennettu ymmärrys. Muhammedin poikien totuus on sammutettu ymmärrys.

Se joka on löytänyt Jumalan on löytänyt kaiken.

Silmä annettiin näkymättömän näkemiseen. Jalka annettiin saavuttamattoman saavuttamiseen.

Taipumus ja kaipaus ovat passiiviset yhteydet, Asketismi on aktiivinen yhteys. Muut yhteydet ovat illuusiota.

Maailma ja sen rauniot kestävät.

Ajan alku on pimeys, säteilevä. Ajan loppu on kirkkaus, peittävä.

Hän joka etsii uskon samuutta saavuttaa kaikkien uskontojen lähteen.

Etkö koskaan ole saavuttanut maailmaa ilman itseäsi?

Huku rukouksen hengitykseen kunnes etsijää tai etsittyä ei jää jäljelle.

Älä syö, älä syö; kunnes nälkä on kotisi ja kylläisyys pakolaisuutta. Rakasta koettelemusta; kunnes olet 
täysin pelastettu.

Putoa pohjattomaan kuiluun jotta voit olla vapaa putoamisessa, kuin planeetat.

Kerran he puhuvat alhaalta, toisen kerran ylhäältä… se näyttää meistä ristiriidalta.

Ole aamuun asti palava kynttilä, jotta löytäisit Pysyvyyden.

Sammuminen alkaa paikassa jossa olemassaolo loppuu.

Työ on käänne olemisesta ekstaasiin.

Henkinen opas on majakka; hän ei ole päämäärä, eikä hän liioin peitä valoaan.

Maailma on myrkyllinen ihme: palvonta on sen vastamyrkky.

Todellinen henkinen opas on olennainen tieto jumalallisesta.

Jumalan pakottama on kuin kultalehti: murskattu muttei särkynyt.

Oi Shemsi Tebriz! Mikä aurinko sinun on täytynyt olla kun yhdestä valosi säteestä tuli maailman Herra.

Laita syrjään uskonnolliset lait ja löydä Ylivoimainen Tuomari.

Toteennäytön polku kulkee joskus moskeijan rauhan läpi, joskus läpi kapakan viettelysten.

Sydämesi ei voi herätä eloon ennen kuin sinä kuolet.

Valot riistävät yhden mysteereistä.

Yksi aurinko laskee, tuhat aurinkoa nousee: näkyvien iltana, piilotettujen aamuna.

Hämmästyttävätkö ihmeet sinua, tai huumaako sinut rakkaus?

Ei ole lakia tiedolle olemattomasta.

Etsi Jumalaa jota ei ole rajoitettu Jumaluuteen.

Eläimellinen Henki on aineettoman tuolla puolen; suhteellinen Henki ruumiin tuolla puolen

Absoluuttinen Henki on kaiken olemassaolon tuolla puolen.

Mitä olet löytänyt on sen este mitä et vielä ole löytänyt.

Olevat asiat ovat ilman syytä tai tarkoitusta.

Henkinen opas on peili, jonka arvon rakastetut ymmärtävät.

Olemattoman Keksijä – mitä tämä tarkoittaa?

Pyhät asiat ovat olemattomia asioita.

Henkisen oppaan tehtävä on viedä sinut tuolle puolen sinua.

Nirvana on viinikuppi ilman kantajaa.

Nälkä elvyttää kuolleet, kylläisyys tappaa elävät.

Saatana on kätkenyt itsensä ”bismillahiin”.

Mitä olet etsinyt muttet löytänyt islamista?

Rakkaus on vertauskuvallista niin pitkään kuin se on persoonien tai Herran ja orjan välistä.

Ihmiskunnan nautinto löytyy lauseiden ”Hämmennä minut” ja ”Anna minulle anteeksi” välistä.

Havainto on yhteys välttämättömän ja mahdollisen välillä.

Mitä enemmän olet välinpitämätön Todellisista Todellisuuksista, sitä suurempaa on käsityskykysi epävarmuus.

Välinpitämättömät ravitaan olemassa olevalla, täydellistetyt sillä mitä ei ole.

Totuus on vihkimättömän herra, vihityn tosiolemus.
Mutta harvojakin harvemmille Totuus ei ole yhtä tai toista.

Absoluutti on lähtökohta ja vastaus joka kysymykseen.

Joka ei saavuta ei-olemista ei ole saavuttanut Totuutta.

Se ei ole ykseyttä eikä moneutta, se on merkitysten Totaliteetin tajuamista.

Olla koostuu ”olemuksen tiedosta”.

Sammuminen ratkaisee ”hiuksenhienojen erojen ristiriidat”.

Vanha viini on puhetta toteennäytön mestarilta.

Mitä etsitään on musiikki;
sanat ovat vain keino.
Mitä halutaan on huumaus;
lasi on vain tekosyy.

Mitä etsitään sammumisesta
Tiyhin erämaassa
on Siinain ilmaus.
Mitä luvataan
päämäärän Visiossa
on Näkemättömän Kanaani.

Jos olet tietoinen mysteeristä, et ponnistele muuttaaksesi Maailmaa.

Sammumisen ihmiset löytävät elämää tulesta kuten salamanteri.

Korkein rukous on tietää korkeinkin rukous välinpitämättömyydeksi.

Se jota ei ole heitetty Niiliin, ei voi määrätä Punaista merta.

Täydellinen ihminen on kahden maailman kohtaamispaikka.

Hän joka sanoo, että Jumala on Yksi, sanoo ”illa”,
Toteennäytön mestari sanoo ”la”.

Ruumiisi on olemassaolosi laajuus;
ymmärryksesi on löytösi laajuus;
Poissaolosi on olemassa olemattomasta saamasi nautinnon laajuus.

Luodut asiat palvelevat muistuttajina, niin kuin rahasummat absoluuttisessa kirjanpidossa.

”Mikä on tosi nimeni?” – Sinun kunniasi on olla nimetön.

Et voi selittää uskontoja; niiden lähde on Näkemättömän salaisuus.

Muinainen työ on pyhää: ”se oli silloin kun sinä et ollut”.

”Olen Totuus” ei ole mystiikkaa.

”Naittaa kaksi ihmistä on pakottaa kaksi maailmankaikkeutta kärsimään toisistaan.”

Jos se polttaa sinua, se on taideteos.

On niitä jotka testamenttaavat ja on niitä joille on lahjoitettu.

”Ihminen on rannikko loputtomasti olemassa olevan ja loputtomasti olemassa olemattoman välillä.”

Tapahtumat ovat tapahtumattomia, sattumat sattumattomia.

Uskonnot tulivat mystiikasta, ei päinvastoin.

Tuleeko se mikä ei ole sinua sinun tietoosi?

Hän joka ottaa sammumisesta on ottanut Profeetan lamppusyvennyksestä.

Toteennäytön mestari tulee todelliseksi realistiksi, sillä hänet on pelastettu harhoista.

Maailma on ihmeellinen valhe.

Olemattomuus on koti, olemassa olo maanpakoa, jollekin jolla on korkea henkinen luonteenlaatu.

Absoluutin polulla ei ole Allahin jumalointia.

Ole porsliinimalja jota kosket kerran ja kuule sitten tuhat huokausta omasta rinnastasi!

”Mitä on elämä? Pelkkää kamppailua.”

Ihmispaljouksista suurin on vain ylväs haamu; mahtavin valtaistuin on suurin vankila.

Hurskaus on onni, politiikka on katastrofi.

Luomisen tarkoitus on ymmärrys.

Moraalit ovat fyysisiä ilmenemiä; mikä tahansa ensimmäinen askeleesi on, niin on viimeisesikin.

Et voi tuntea maailmaa ennen kuin olet jättänyt sen.

Ei ole köyhyyden vertaista rikkautta, eikä nälän vertaista ruokaa.

Et ole voinut tietää suhteellista tavoittamatta absoluuttia.

Etsijän kehitysasteet ovat: peräänantamaton kaipaus, polttava anominen, omistukseen saaminen, ja vapaus tarpeesta.

------

Suom. huom.:

Olen pyrkinyt kääntämään Shushudin aforismit kokonaan suomeksi. Alkukielisiä termejä on jäljellä niissä lauseissa, joissa kääntäminen olisi johtanut jonkin merkityksen ylikorostumiseen. Sanojen translitteraatio on mitä on. Muutkin virheet ovat vastuullani. Anthony Blake antoi luvan julkaista käännöksen, mistä kiitos.

”Bismillah”, Jumalan nimeen, lausuvat muslimit perinteisesti ennen ruokailua tai muuta tärkeää toimitusta.
”Illa” ja ”la” viittavat islamilaiseen uskontunnustukseen, ”La ilaha illa Allah”, ei ole muuta Jumalaa kuin Allah. ”La” on lauseessa negaatio, ei, ”illa” merkitsee paitsi.

Eräässä lauseessa esiintyvä Paganini (1782-1840) oli italialainen virtuoosiviulisti. Romanttisen huhun mukaan hän oli istunut kaksikymmentä vuotta poliittisena vankina viulua soittaen, mikä ei pitänyt paikkaansa.

Shemsi Tebriz (myös Shamsi Tabriz tms.) oli dervissi, jonka kohtaaminen muutti sufirunoilija Mevlana Jalaluddin Rumin elämän.

torstai 8. maaliskuuta 2012

Rekola in English


Here is a very rough, five minutes translation from a poem by Mirkka Rekola (from the book Syksy muttaa linnut, 1961).


"The land of my heaven has no name
for birds to fly by
no cloud for cover
the land of my heaven has not
one sign
no wild barrier
to open in all winds
to close
for me
the land of my heaven
has not one sign
when i stop
under the tree of flying insects
and sit and sit
with someone for something."

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Vuoden portilla


Minnie Louise Harkins (1875-1957), katkelman käännös J.J. 30.1.2008


Vuoden portilla

Sanoin miehelle vuoden portilla:
"Anna minulle valo, jotta turvallisesti kulkisin tuntemattomaan."

Hän vastasi:
"Mene pimeyteen kätesi Jumalan kädessä
Se on sinulle parempi kuin valo, turvallisempi tuttua tietä!"

Niin astuin pimeään yöhön löytäen käteeni Käden
joka johti minua kohti siintäviä vaaroja
ja päivän murtumista esiin etäällä idässä.

Sydämeni, älä järky!
Mitä tarvitsee ihmisen tietää
jos Jumala ymmärtää?

Korkeuksia ja pohjia kärkkyy
maailman riitaisa hämmennys,
johon Jumala aikeensa piilottaa.


lauantai 16. tammikuuta 2010

Sinä lähdet, herrani

Sinä lähdet, herrani, ja lähtee rakkauteni
ja kanssanne sieluni ja sydämeni molemmat lähtevät

Silmäni itkevät surussa - se ei lopu -
nähtyään sellaisen autuuden kauneudessaan
Kelle jätän sinut, rakkaus?
Mikset voi ottaa minua mukaan?

Viet sieluni, sydämeni viet ja onneni
Suuni todistaa maistaneensa makeinta
- olento polo, enää voi vain valittaa!
En toivo toista herraa
sinulle ei ole vertaista

Sinä lähdet, herrani, ja lähtee rakkauteni
ja kanssanne sieluni ja sydämeni molemmat poistuvat


- - -

(E vaténde, signor mio - keskiaikainen balladi, Close Encounters in Early Music -levyn kansivihon englanninnoksesta suomeksi miten kuten tilkiten - Spotifystä löytyy versio Sarband -orkesterin levyttämänä, mikä ei kuitenkaan vedä vertoja Microloguksen soittimettomalle vedolle.)

keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

"Pidä mielesi helvetissä äläkä vaivu epätoivoon!"
Pyhä Siluan Athosvuorelainen

tiistai 25. maaliskuuta 2008

eräs runo David Kherdianin kirjasta Letters to My Father

Sattumalta ja Armenian kansanmurhaan liittyvän tutkailun myötä päädyin kääntämään seuraavan runon, joka ei liity sattumaan eikä kansanmurhaankaan mitenkään suoraan.



David Kherdian
Teoksesta Letters to My Father (Kirjeitä isälleni)


Sen täytyi olla vuosi 1950. Racine, Wisconsinissa.
Olinko yhdeksäntoista? Oliko isäni kuusikymmentä
vai kuusikymmentäyksi - kuten minä olen nyt?
Sen täytyi olla ensimmäinen autoni, Plymouth.
Isäni ei koskaan ajanut, eikä äitini.
Vain yksi armenialaisperhe,
niin muistan, omisti silloin auton.

On ilta ja ajan häntä
Veteraanien talolle johonkin tapahtumaan
tai tapaamiseen jonne hän on menossa.
Olemme keskikaupungilla ennen kuin tajuan,
hän on epävarma osoitteesta.
Hän on tottunut kävelemään kaikkialle,
ja on menettänyt suuntavaistonsa autossani
(mutta en tajua sitä lainkaan
silloin). Hän tekee minut kärsimättömäksi.
En halua olla hänen kuskinsa,
haluan eteenpäin omassa elämässäni, en
olla apuri hänen elämässään.

Aja tiensivuun, hän sanoo, lukien ajatukseni.
Teen niin, vaivaantuen,
omatuntoni kamppailee
kärsimättömyyteni kanssa. Mutta
ajan sivuun. Hän nousee autosta ja nopeasti
aloittaa kiirehtivän kävelynsä -
kävelyn josta tulen aina tuntemaan
hänet, ja jonka tulen aina muistamaan
kun ajattelen häntä ja ajattelen itseäni.

Hän nousee autosta Woolworthin edessä.
Ulkona on pimeää, mutta katuvalot
eivät pala, ja olen täällä, yksin
puolipimeässä,
jähmettyneenä, autoni pysäköitynä kadunvarteen

Ja olen siellä yhä, katsomassa,
tuijottamassa hänen selkäänsä kun hän liikkuu pois,
tietäen että Veteraanien talo
on vain kolmen korttelin päässä.
Kutsuisin häntä jos hän voisi kuulla minua
mutta hän on omillaan ja yksin
kuten minä
tämän kanssa mitä minä sitten olenkin.

tiistai 12. kesäkuuta 2007

gathandulaista käännösrunoutta

Aurora Pirran: Äänikerrat #1

Kuihtunutta sepeliä
Pakottavat kivekset
Tyhjiin viilletyt
Energiajuomamuovipullot
Kaasuista vettä
Typpeä poistava virtsaputki
Ruokkii ruohikkoa
Kusi kohottaa kuusikkoa
Pakottavat silmämunat
Täyteen ammennetut
Energialehvästökeuhkosuonet
Tietoista vettä
Uloshengitys puhdistaa
Syötän sitä yrttitarhassa
Kaikkein laihimmille mintunvarsille
Pakottavat kylkiluut
Unohdettu hengitys josta ei tiedä onko se täysi vai tyhjä
Energianmuunninkammioaivot
Palava lantio
Kurkusta loriseva ääni
Impulsseja nielevä korvakäytävä
Avautuvat kasvot


(gathandun kielestä kääntänyt J.J.)