Mirkka Rekola II - Elämä koko ajan käy ilmi salasta

 Mirkka Rekola II ilmestyi tuossa hetki sitten ja on saanut jo lämmintä vastaanottoakin. Kuvassa kutsu huomisiin julkkareihin Tampereella.

 

Outi Hytönen Suomen Kuvalehdessä:

 "Syväluotaus Mirkka Rekolan elämään - -    Joutsijärvellä on ihailtava taito kuvata kaikkia ihmisluonnon puolia ymmärtäen ja arvottamatta. - - Mirkka Rekolan elämäkerran toinen osa on aivan yhtä tunnollisesti ja kaikin puolin loistavasti kirjoitettu kuin ensimmäinenkin osa. Joutsijärvi kuuluu elämäkertureiden parhaimmistoon.

 

Jouko Grönholm Turun Sanomissa:
"Jonimatti Joutsijärvi biografia runoilija ja aforistikko Mirkka Rekolasta kohoaa oitis suomalaisen elämäkertakirjallisuuden eturiviin. - - kunnianosoitus Rekolan poikkeukselliselle elämäntyölle, mutta ulkokultaiseen suitsutukseen se ei sorru kummassakaan osassa. - - Kaksiostainen biografia kuuluu syvällisyytensä ja moniulotteisuutensa ansiosta kotimaisen elämäkertakirjallisuuden ehdottomaan kärkeen. - -tarkastelutapa ulottuu laajasti koko kirjallisuuden kentän käsittelyyn." 

 

Vietetään nyt vielä pieni hetki pohtien Rekolan runoista elämäkerran kahden osan nimiin poimittujen ilmaisujen kaltaisuutta:

Elämä joka ei koskaan tule kokonaan esiin

Elämä koko ajan käy ilmi salasta 

Mirkka II ilmestyy 8.8.2024

 

Muutama on kysynyt, niin josko tämä saavuttaisi vielä jonkun ihmettelevän: Elikäs Mirkka Rekolan elämäkerran osa II (alaotsikoltaan Elämä tulee koko ajan ilmi salasta) ilmestyy jo menneen huhtikuun sijasta 8.8.2024.

EDIT: Nykyään en muista mitään, edes oman kirjani nimeä, joka siis on lainaus kohdehenkilöltä ja muotoa: Elämä koko ajan käy ilmi salasta.

Mirkka Rekola II keväällä

 Mirkka Rekola II - Elämä koko ajan käy ilmi salasta

 

 

on nyt keväällä julkituleva sisarteos Mirkka Rekolan viime keväänä ilmestyneelle elämäkerran osalle I - Elämä joka ei koskaan tule kokonaan esiin.

Coming to a theatre near you

 

Pidän kohtuullisen ennakoimattoman yllättävänä, että olen kirjoittanut yhden vuoden odotetuimmista kirjoista.

 

 

 

Pienen odotuksen jälkeen Esiinkaivattujen sisarteos

Kärsimys nyt tapahtui ammoin

on ilmestynyt. Teos on tiivis, suora, henkilökohtainen. 

 Palladiumilta saa.

Ana Matey: "Retratos en mi ventana. Día 40. Con Jonnimati Joutsijärvi"/ "Portraits in my window...."

Espanjalaisen performanssitaiteilija Ana Mateyn koronakaranteenivideosarjassa ikkunoita ja ääntä. Tein yhden ääniraidan ovensaranajatsia.

 

Kärsimys nyt tapahtui ammoin - syksyllä Palladiumilta

Palladium julkaisee syksyllä massiivisen Esiinkaivattujen rinnakkaisteoksen, keveän Kärsimys nyt tapahtui ammoin.

Pauliina Aarvan Täydentävät hoidot referoi graduani

Pauliina Aarvan Täydentävät hoidot ilmestyi loppuvuonna 2019. Teoksessa paneutuneesti ja perustellusti punnitaan täydentävien hoitojen kenttää, merkitystä ja roolia yhteiskunnan terveyskulttuurin kokonaisuudessa. Ilokseni Pauliina on todennut graduni vuodelta 2014 merkittäväksi tutkielmaksi mitä tulee suomalaiseen täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitoja koskevaan lakivalmisteluun 2000-luvulla. Niinpä Täydentävät hoidot -kirja referoi graduani laajasti. Referaatti on erinomainen tiivistys graduni pääkohdista ja päätelmistä, enkä olisi parempaa yhteenvetoa kyennyt itse tekemään.

Aarvan blogi käsittelee aihetta, ja muitakin aiheita, ajankohtaisesti. Aarva on myös mukana Täydentävät hoidot kaikille -kansalaisaloitteen taustavoimissa.

Kasailen vaivihkaa äänivetoisia juttuja vuosien varrelta soundcloudiin.

Esiinkaivatut-julkkarit Oodissa Helsingissä

Julkistamme Jyskyn kanssa Esiinkaivatut-runoteoksen vielä ensi tiistaina Helsingissä keskustakirjasto Oodissa, kolmannen kerroksen Kirjataivaassa, Saarikoski-matolla, klo 18.30-19.30.

Lämpimästi tervetuloa!

Esiinkaivatuista ja lopuksi julkkareista

Ensin kertoilen julkaisusta, lopussa tietoa julkkareista.

Mikä Esiinkaivatut?

Äskettäin ilmaantunut runoteokseni Esiinkaivatut (Palladium) sai lähtölaukauksensa, kun Simo Ollila pyysi minua mukaan yhdellä runolla vuoden 2017 lopussa Tampereen kaduilla esillä olleeseen Mainostaulujen runot -projektiin.

Kaltaiselleni kirjoittajalle yhden runon kirjoittaminen poikkeuksellisen suurelle yleisölle ei ole mahdollista kirjoittamatta samalla kymmeniä sivuja muuta. Ja kun tuo muu alkoi näyttää jonkinlaiselta kokonaisuudelta, jatkoin johtolangan varassa kirjoittamista.

Alkoi kasautua Rakkaat esivanhemmat -työnimellä kulkenut kokonaisuus, joka perkaa menneisyyden ja sukujuurien unohtamista, muistamista ja merkityksiä. Tämä kokonaisuus on teoksen ensimmäisen osan "Perslähdöt" ytimenä.

Osaa II "Arkisia juttuja Suomen vaarallisimmasta puutarhakaupunginosasta" määrittävät sodan ja rauhan pohdinnat itsessä ja maailmassa kahvin ja ahdistuksen äärellä. Kolmas osa "Tanssi pois" on sukellus sisämaailmaan, parantumisen, seksuaalisuuden, oivallusten ja hämmennysten kulku.

Hasso Krull ja juuret

Esiinkaivattujen kirjoittamisessa oli erittäin suurena tukena virolaisen Hasso Krullin esseekokoelma Luomisen hurma ja tekstuuri, Hannu Oittisen suomennoksena, jonka Palladium on julkaissut 2012. Jotenkin sopivaa kudelmassa on, että sain kirjan Simolta.

Olin jo vuosia sitten todennut Jyskylle (Ihalainen, Palladiumin kustantaja), kun hän antoi minulle Gary Snyderin uuden käännösteoksen, että antaisin minäkin hänelle kirjan, mutta kun ei ole. Alkoi näyttää siltä, että jotakin annettavaa on syntymässä.

Hasso Krull kirjoittaa pohtien nykyvirolaisen mahdollisuuksia kohdata virolaista perinnettä, sen mytologiaa, olentoja, merkityksiä. Oma kirjani pohtii samaa jostakin nykysuomalaisesta, peräpohjalais-keminsaamelais-juurettomuus perspektiivistä. Teoksen syntyyn vaikutti olennaisesti myös uuden perheeni kesken tehty matka synnyinseudulleni Sallaan.

On ihmeellistä, että voi löytää perslähtönsä vielä yli kolmikymppisenä. Ne tuntuvat valmiiksi. Mutta mikä tuntuu? Ilon ja voiman lähde ahdistaa ja sattuu jos sitä ei tunne, tunnista, tunnusta. On iloista, että vieraan sukukansan runoilija, minua Krull, voi tukea tällaisella tutkimusretkellä.

Esiinkaivattujen rinnalla ilmestyy pian Kärsimys nyt tapahtui ammoin -runovihko. Se viivästyi hieman aiotusta materiaalisista syistä, mutta tullee julkkareihin mennessä. Se on tymäkkä sarja trauman ja siitä toipumisen kepeästä aiheesta.

Julkkarit!

Juhlistan julkaisuja Tampereella Arthouse Caféssa Kehräsaaressa (Niagaran leffateatterin baari), lauantaina 28.9.2019 kello 18 alkaen. Tilaisuudessa puhuu myös Jysky Ihalainen kustantajana ja runoilija Tiina Lehikoinen haastattelee minua kirjan tiimoilta. Tiedossa on myös runoesityksiä, lisäkseni Reetta Pekkanen on luvannut esiintyä, kenties muitakin. Arthouse Caféssa julkkareiden jälkeen alkaa DJ-ilta, jossa kuulemma soi söpöä musiikkia.

Tervetuloa!

Minkä maahan hautaa

sen maa esiin nostaa

Aika ei siinä ole mitään




*

E S I I N K A I V A T U T

Lisätietoa: Palladium Kirjat

Julkkarit Tampereella
lauantaina 28.9.2019
kello 18 alkaen
Kehräsaaressa, Arthouse Caféssa
Niagara-leffateatterin kupeessa.
Tarkemmin lähempänä.

Lisäksi Tampereella
Mätäsperä 5D takapihalta
lokakuun ensimmäisenä päivänä kello 19
pääsee sisään tilaan jossa on nähtävillä
teoksen kannen ja sisuksen kuvia
alkuperäisversioina. Esitän myös runojani.

Lisää myöhemmin ja muualla.

ESIINKAIVATUT ilmestyy tässä kuussa

Ensi lauantaina Työväenkirjallisuuden päivässä kirjasali Vooningissä kello 13.45 luen näytteitä nyt ilmestyvästä runokirjastani Esiinkaivatut (Palladium Kirjat).

Yhtä aikaa kirjan kanssa ilmestyy myös vihko Kärsimys nyt tapahtui ammoin (sekin Palladium!).

Laitan tänne pian tietoja, miten teoksia saa suoraan minulta, Palladiumilta kannattaa tiedustella jo nyt. Työväenkirjallisuuden päivässä teosten tulisi olla jo myynnissä.

Käänsin keväällä suomeksi Agnes Hidveghyn artikkelin Isenheimin alttaritaulusta Ars Sacran sivuille.

Esseitä

Ilmeisesti julkaisen noin kaks esseetä vuodessa. Viime vuonna ne taisivat olla Janossa kutsumus-teeman ympäriltä ja Tuli&Savussa luontorunouden luentaa.

Tänä vuonna toinen ilmestyi Saaren kartanon 10-vuotis juhlakirjassa, linkistä löytyy kirjoitukseni "Tienpääntie" ohella muitakin artikkeleita kirjasta. Kirjoitin kuukausien ajalta ja useiden vuosien kohdilta tuntemani residenssin merkityksestä itselleni ja tekemiselleni. Onnea vielä kerran Saaren kartanolle! 

Toinen ilmestyy piakkoin Markku Eskelisen ja Leevi Lehdon toimittamassa kaksiosaisessa Suo, kuokka ja diversiteetti -artikkelikokoelmassa (sen Alfa-osassa, toinen on nimeltään Omega, ntamo julkaisee nyt marraskuussa), jossa nykykirjailijat sun muut lukevat ilmeisesti pääosin nykykirjallisuutta monimuotoisuuden kannalta ja noin edespäin. Tässä esseessä kirjoitan Vesa Haapalan Karhunkivi-romaanista, pääasiassa.

Teoksen kuvaus ja vaikuttava tekijäluettelo: "SUO, KUOKKA JA DIVERSITEETTI näyttää näyttää suomalaisen kirjallisuuden monimuotoisuuden sellaisena kuin sitä juuri nyt kirjoitetaan. Toimitetteen tekijät ovat Virpi Alanen, Antti Arnkil, Mikael Brygger, Timo Harju, Tytti Heikkinen, Jan Hellgren, Silvia Hosseini, Kari Hukkila, Juha Hurme, J. K. Ihalainen, Teemu Ikonen, Gerry Birgit Ilvesheimo, Juri Joensuu, Jonimatti Joutsijärvi, Silja Järventausta, Kaj Kalin, Arja Karhumaa, Touko Kauppinen, Juha-Pekka Kilpiö, Sari Kivistö, Karri Kokko, Janne Kortteinen, Tiina Käkelä, Sami Liuhto, Minna Långström, Teemu Manninen, Raisa Marjamäki, Maria Matinmikko, Peter Mickwitz, Sini Mononen & nabbteeri, Marjo Niemi, Marko Niemi & Oscar Rossi, Janne Nummela, Sanna Nyqvist, Markku Paasonen, Outi-Illuusia Parviainen, Laura Piippo, Vesa Rantama, Tytti Rantanen, Katja Raunio, Eeva Rohas, Timo Salo, Elina Saloranta, Lena Séraphin, Aura Sevón, J. P. Sipilä, Ville-Juhani Sutinen, Satu Taskinen, Tuomas Timonen, Miia Toivio, Eeva Turunen, Virpi Vairinen, Jyri Vartiainen, Taneli Viljanen, Hanna Weselius, Jaakko Yli-Juonikas ja Sakari Ylimaunu."


Bonarina keväällä kirjoitin Juha Kulmalan Ränttätäntästä Tuli&Savuun, kun pyysivät, ja kun tykkään Kulmalan matskusta. Kritiikkejähän en periaatteessa enää ole tehnyt vuosiin, paitsi poikkeuksin.

Huhuna levitettäköön, että ensi vuonna julkaisen muutakin kuin kaksi esseetä. (En tosin tiedä, tuleeko kahta esseetä.)

Uudet sivut

Uudet sivut uusia aikeita varten. Ja vanhojakin aikeita varten. Vaikuttaa siltä, että tää tilkeblogi saattaa jäädä jonkinlaiseen vähäenergiseen käyttöön entiseen malliin.

Kirjoitukseni elämästä maailmojen välissä on uudessa Kaltiossa
.

Mitä on etsintä?

Turun Sanomien myötämielisessä kritiikissä kirjastani Ohjattua kerhotoimintaa niille joiden sydämessä läikkyy Jaakko Mikkola kirjoittaa: "Tekijän aiemmassa tuotannossa läsnäolleet henkisyyden teemat pilkahtelevat paikoitellen esiin myös uutuusteoksen riveiltä. Puhujan etsintä ei ole luonteeltaan hengellistä. Subjekti pyrkii havahtumaan vastavuoroiseen sinä-minä-suhteeseen kaiken olevaisen kanssa ja kehittämään läsnäoloaan äärimmilleen."

En yleensä kommentoi kritiikkejä, mutta tämä kohta herättää monia kysymyksiä, joita mieluusti pohdin näin julkisestikin (vai onko harvasti luettu blogi "julkinen" teksti?). Mikkolan luennassa siis tuotannossani on läsnä "henkisyyden teemoja", joita hän lukee myös kerhotoiminnasta, jonka "puhujan etsintä ei ole - - hengellistä". Usein hämmentävä erottelu tai samuus käsitteiden henkisyys ja hengellisyys välillä tuottaa kuvauksessa semanttista hälyä, jota en aivan käsitä. Ehkä ainakin sen verran käsitän, että kerhotoimintaa onnistuu avoimuudellaan jättämään tilaa tekijänsä kannalta kenties yllättävälle luennalle, eli kriitikko kertoo luentaa kuvaillessaan yhtä lailla itsestään kuin lukemastaan

(sillä voisin hyvin sanoa kerhotoiminnan toteuttavan sitä, mitä esitän esseessäni "Runous hengellisenä harjoituksena" vuoden 2010 teoksessani Ei mikään itsessään, ja käytännöllisyydellään mahdollisesti ylittävän sen. Mutta kriitikon eriävä näkemys on tietenkin eräs lukukokemus, jonka sallin, vaikken ehkä ymmärräkään sen sisältöä tai syitä eli tulkintaan johtaneita havaintoja kirjani teksteistä).

Jos luetaan Martin Buberia, "havahtuminen vastavuoroiseen sinä-minä-suhteeseen" on nimenomaisesti hengellistä. Mutta jos hengellistä on "kristillisyys", kuten hengellisyys toisinaan kapeasti suomen kielessä määritellään, ei kirjani kenties sitä ole (ainoa nimeltämainittu henkiolento teoksessa lienee jänisten emuu). Mutta jos "kristillisyys" on rakkauden kaksoiskäskyn mukaista elämää, on se määriteltävissä juuri sanoilla "vastavuoroinen minä-sinä-suhde kaiken - - kanssa".

Vaan mitä on kristillisyys tai hengellisyys, uskoakseni sitä me emme tiedä.

Henkisyyshän käsitteenä on avaran sekava ja voi tarkoittaa mitä tahansa kulttuuritoimnnasta, runoista ja humanismista new age egonpurkupossessioleikkeihin tai Rainbow-heimoiluun tai mindfulness-kliinisyyteen, joten henkisten teemojen käsittely voi periaatteessa tarkoittaa mitä vain tekstiä, jossa ei pitäydytä biomekanistissosiaalisessa taloudessa.

Myös mietin, mitä kaikkea merkitsee Mikkolan kerhotoiminnasta lukema puhujan pyrkimys "kehittää läsnäoloaan äärimmilleen", mutta tämän luennan lähteet tekstistäni voin helpommin arvata. Puhujani saattaisi kurtistaa kulmiaan, ja toivoa, että kehittämistä assosioidaan filmikuvaan enemmän kuin kehonrakennukseen, mutta jättäisi vastuun mielleyhtymistä kuitenkin lukijalle.
 

Kirja on syntynyt

Moi, Ohjattua kerhotoimintaa niille joiden sydämessä läikkyy on nyt tullut painosta ja oon sitä hypistellyt ja alan uskoa todeksi. Poesian nettikaupasta sitä saa helposti kotiinsa!

Kirjaa on vaihtelevalla tempolla kirjoitettu vuodesta 2005, jolloin sen varhaisimmat tekstit on kirjoitettu. Kesällä 2012 syntyi kirjan päättävä pitkä "Tutkassa näkymätön syke", syksyllä 2012 kirjan aloittava "kuori". Kirjaa toimitettiin 2013 ja -14 Poesian kanssa, jona aikana se jalostui ja kehkeytyi erinomaiseksi. Olen kirjasta hyvin iloinen ja luotan sen tyytyväisenä lukijoiden hoteisiin. Kirjan nimi on kotoisin jo vuodesta 2003 tai -4, Virta-lehteen kirjoittamastani absurdista pakinasta. Nimi valikoitui itsestäänselvästi tälle kirjalle kuuluvaksi, kun työnimi "Olentulo, kirjoitusta" alkoi tuntua liian tavoittamattomalta (sehän merkitsee olkisatoa itämurteessa).


Ja hei, tervetuloa kirjan julkkareihin 28.4. klo 18 Saaren kartanoon Mietoisiin. Lähikuukausina esitän sitä ja muitakin runoja ja lauluja myös muualla, ainakin Annikin runofestareilla 6.6. Tampereella. Kertonen täällä lisää muista esityksistä ajallaan.

"Ohjattua kerhotoimintaa niille joiden sydämessä läikkyy"

Kultsipuppelit ja muut kulkijat,

multa tulee
kirja tossa maaliskuussa: Ohjattua kerhotoimintaa niille joiden sydämessä läikkyy,
joka on kärsivällisesti kypsynyt, kirja josta ite olen iloinen.
Lisää ajallaan!