Mirkka Rekola I on Vuoden tiedekirja 2023

Kirjoittamani Mirkka Rekolan elämäkerran osa I Elämä joka ei koskaan tule kokonaan esiin on saanut Vuoden tiedekirja 2023 -palkinnon. Perustelut lämmittävät kirjoittajan mieltä ja sydäntä!

"Raadin perustelut

Mirkka Rekola on yksi sotienjälkeisen Suomen huomattavimmista modernismia edustaneista runoilijoista. Hän halusi tulla muistetuksi ennen muuta runoudestaan. Jonimatti Joutsijärven Mirkka Rekola I – Elämä joka ei tule koskaan kokonaan esiin on kunnianosoitus Rekolan runoudelle, mutta se ei sorru ulkokultaiseen suitsutukseen. Myös Rekolan henkilöhistoria saa teoksessa ansaitsemansa monisävyisen valotuksen. Tämän poikkeuksellinen teos on syvällinen ja moniulotteinen elämäkerta. Korkeatasoisen elämäkerran tapaan se kertoo paitsi Mirkka Rekolasta ja hänen elämästään ja taiteestaan, myös kuvaa suomalaista yhteiskuntaa, kirjallisuuden ja kirjailijoiden roolia julkisessa keskustelussa sekä Suomen paikoitellen hyvinkin ahtaita taidepiirejä sotienjälkeisenä aikana.

Lukija pääsee eläytymään Rekolan kehittymiseen tinkimättömäksi kirjoittajaksi – runoilijaksi, joka väistää määrittelyjä ja lokerointia. Tähän kehitykseen vaikuttivat syvästi lapsuuden ja nuoruuden hauras terveydentila ja isän kohtalo, homoseksuaalisuuteen kohdistunut vaino sekä siihen liittynyt pelko, häpeä ja ulkopuolisuus. Naisten välistä ystävyyttä ja rakkautta sekä näiden suhteiden merkitystä Rekolan elämälle ja vaikutusta hänen kirjailijuuteensa Joutsijärvi kuvaa tarkasti ja analyyttisesti. Hän kirjoittaa antaumuksella tuoden tekstiin herkkää ymmärrystä ihmisyydestä.

Kirja perustuu korkeatasoiselta henkilöhistorialta vaadittavaan vankkaan ja monipuoliseen lähdeaineistoon. Joutsijärvi on perehtynyt runsaaseen arkistomateriaaliin ja media-aineistoon sekä tehnyt lukuisia haastatteluja. Hän analysoi aineistojaan oivaltavasti ja asettaa ne asiayhteyksiinsä huolellisesti. Kuvaus kahtiajakautuneen Tampereen ilmapiiristä jatkosodan jälkeen on rikasta ja uskottavaa. Tieteellisen työskentelyn kriteerit täyttyvät teoksessa tinkimättömästi, mutta Joutsijärvi uskaltaa enemmän. Rekolan runouden hienosyisen tulkinnan myötä teos on tieteen ja taiteen rajankäyntiä parhaimmillaan.

Rekolan runoutta voidaan pitää vaikeasti lähestyttävänä, ja se saattanut jäädä monelle vieraaksi. Joutsijärven eläytyvä kerronta kuitenkin saattelee lukijat avartavalle matkalle Rekolan elämän vaiheisiin ja hänen teksteihinsä. Joutsijärvi on sanankäytön taitaja: ”Tunteet ja kokemukset, joille ei ollut yhteisesti ymmärrettävää kieltä ja kuuntelijaa, mykistivät. Ne kiertyivät kirjoitusta kohti ja musiikiksi, viulunkielille. Pitkiksi kävelyiksi ympäri kaupungin, souteluiksi järven aalloille” (s. 110). Lukija tuskin malttaa odottaa, että pääsee lukemaan Rekolan elämäkerran toisen osan – ja ennen kaikkea, että saa käsiinsä Rekolan runokirjoja."

 

Teoksen 99 kirjan joukosta voittajaksi valitsivat Tuomas Kilpeläinen, Tiina Kinnunen, Helena Leino.

Yhteisen esivanhemman nouto Kuninkaansaaren poukamasta

 

 Eilinen Runokuun esitykseni peruuntui, sillä olin jonkinmoisessa nuhassa enkä matkustanut Helsinkiin.

 

Viikko sitten kuitenkin esiinyin Performance Art Now! -tapahtumassa Kuninkaansaaressa. Esitys oli ensimmäinen varsinainen performanssini varmaankin sitten vuoden 2016. En laske runo- ja lauluesityksiä performansseiksi, vaikka onkin vaikea sanoa miten niin.

Kuvassa huudan veden alle tervetulleeksi yhteisen, unohtuneen esivanhempamme, jonka kävin noutamassa merestä.

Sinäkin olet unohtanut jonkun. Muistathan.

 

 

 

Lyhytelokuva Annikin runofestarin 2020 suorasta lähetyksestä

Elokuun lopussa 2 esitystä Helsingissä

Mulla on toisiinsa liittyvät esitykset Helsingissä 22.8. ja 30.8.

22.8.Kuninkaansaaressa Taideyliopiston Saari-tapahtumassa performanssi (nettisivuilla ei juuri tästä ehkä ole vielä mitään?)

30.8. Runokuun yhteydessä Hakasalmen huvilassa Mielenrauha-otsikolla luen Esiinkaivattuja ainakin rauhan ja kansanperinteen näkökulmista.

Tässä tulee olemaan semmoinen kierre, että tuo 22.8. esitys määrittelee 30.8. esityksen sisäistä puitetta.

Kaikki peruuntuu, rupikonna nielee maailmasi

Corona-viruksen myötä kaikenlaiset tapahtumat tästä keväästä tietenkin peruuntuvat.

Kesäkuun alussa, 6.6., paljastetaan Tampereella Mirkka Rekola -runomuraali lähellä

 Annikin puutalokorttelia ja runofestaria. Jos tapahtuma sujuu aikeen mukaan, olen

 paljastustilaisuudessa esittämässä joitakin Mirkan runoja lukien ja laulaen.

Seuraavan Ananda-lehteen tulee Anne Lehtisen haastattelu minusta. Kuinka outoa,

 miksi joogalehteen haastatellaan runoilijaa, joka ei ole koskaan harjoittanut joogaa?

Sammakon laulu (noin vuodelta 2012)


Minä heitän sinut kuiluun
ja annan sinun kiivetä sieltä
Minä heitän teidät kuiluun
ja työnnän siirtolohkareen perään

Minä heitän teidät kuiluun
ja joudutte kapuamaan
pimeästä luolasta
suuakkoa näkemättä

On yö, pimeää
kallio haljennut kauan sitten
ja nyt, se pitää
teitä sisällään

Minä heitän sinut kuiluun
ja annan sinun kiivetä sieltä
Minä heitän teidät kuiluun
rankkasateen aikaan

Ravinnotta ja valotta
hengität kosteaa kylmää
Menee vuosia,
mutta kasvat

Minä heitän teidät kuiluun
sinun muodossasi
ja sinun tehtäväsi
on nousta sieltä minua vahvempana

Silloin te kaikki
voitte tulla eläviksi
silloin te kaikki
tulette ihmiseksi

BVARB
BRUUARB
Minä heitän teidät kuiluun
ja laitan kivet satamaan perään
BRR BROAB

Minä näen vain liikkeen
minä haluan että putoat
ja sitten
vain kun pääset jaloillesi
ja vain kun kiipeät kalliota
voin minä sinut nähdä
muuten et ole minulle
sinun on kiivettävä
jos haluat kohdata minut
sinun on kiivettävä
ja vahvistuttava
kun pääset huipulle
tulet olemaan vahvempi kuin minä

Minä heitän sinut kuiluun
että tulisit nähdyksi kokonaan
Ja kun tulet nähdyksi
synnyt omaksi itseksesi
Ja sinun itsesi on
teidän kaikkien siemen
sinun kokonaisuutesi
maan kokonaisuuden peili

BRUUAB
BRUUAB

Minä odotan kauan
Minulla on kaikki aika

Esitys Turussa 14.5.

Olen availemassa
Turun lavatautia, TkuÖpenMicciä
Bar Ö ssä
14.5. klo 19.


Hauskaa esiintyä Turussa pitkästä aikaa.

Ja nähdä esimerkiksi että mitä siellä nykyään tapahtuu, olen aivan kärryiltä sen suhteen.

Elävän kirjallisuuden festivaali & Valokeilassa

Runoaiheisia tapahtumia Tampereella:

Ensi lauantaina 15.2.2020 Elävän kirjallisuuden festivaali teemalla ÄÄNI Tampereella Työväenmuseo Werstaalla. Olen tavattavissa Pirkkalaiskirjailijoiden pöydän äärellä kello 13-14, ja Bertel-lavalla kello 14-14.45 Pirkkalaiskirjailijoiden runoesityksiä, jossain välissä vilahdan minäkin siellä. Tervetuloa!

EDIT 13.3. Tapahtuma on PERUTTU. Tampereen pääkirjasto Metsossa on Valokeilassa[linkki lisätty 11.3.] -tapahtumasarja paikallisten kirjailijoiden esiintymisille 24.2., 30.3., 20.4. ja 18.5.  Näistä maanantaina 20.4. klo 18 esiinnyn siellä Jyskyn haastatellessa. Aiheena Esiinkaivatut sekä siihen mennessä ilmestyvä runovihko Kärsimys nyt tapahtui ammoin. En nyt tähän kohti osaa kertoa, keitä muita Valokeilaan astuu.

Myöhemmin keväällä, 12. toukokuuta Mirkka Rekola seura -ry:n runokävely Kalevankankaan hautausmaalla, vetäjänä Timo Malmi, joka kertoo Tampereen punaisista ja valkoisista, jotka Mirkan nuoruutta määrittivät. Samana iltana Rekola-lukupiiri. Laitan tarkempaa tietoa näistä lähempänä.

Esiinkaivatut-julkkarit Oodissa Helsingissä

Julkistamme Jyskyn kanssa Esiinkaivatut-runoteoksen vielä ensi tiistaina Helsingissä keskustakirjasto Oodissa, kolmannen kerroksen Kirjataivaassa, Saarikoski-matolla, klo 18.30-19.30.

Lämpimästi tervetuloa!

Esiinkaivatuista ja lopuksi julkkareista

Ensin kertoilen julkaisusta, lopussa tietoa julkkareista.

Mikä Esiinkaivatut?

Äskettäin ilmaantunut runoteokseni Esiinkaivatut (Palladium) sai lähtölaukauksensa, kun Simo Ollila pyysi minua mukaan yhdellä runolla vuoden 2017 lopussa Tampereen kaduilla esillä olleeseen Mainostaulujen runot -projektiin.

Kaltaiselleni kirjoittajalle yhden runon kirjoittaminen poikkeuksellisen suurelle yleisölle ei ole mahdollista kirjoittamatta samalla kymmeniä sivuja muuta. Ja kun tuo muu alkoi näyttää jonkinlaiselta kokonaisuudelta, jatkoin johtolangan varassa kirjoittamista.

Alkoi kasautua Rakkaat esivanhemmat -työnimellä kulkenut kokonaisuus, joka perkaa menneisyyden ja sukujuurien unohtamista, muistamista ja merkityksiä. Tämä kokonaisuus on teoksen ensimmäisen osan "Perslähdöt" ytimenä.

Osaa II "Arkisia juttuja Suomen vaarallisimmasta puutarhakaupunginosasta" määrittävät sodan ja rauhan pohdinnat itsessä ja maailmassa kahvin ja ahdistuksen äärellä. Kolmas osa "Tanssi pois" on sukellus sisämaailmaan, parantumisen, seksuaalisuuden, oivallusten ja hämmennysten kulku.

Hasso Krull ja juuret

Esiinkaivattujen kirjoittamisessa oli erittäin suurena tukena virolaisen Hasso Krullin esseekokoelma Luomisen hurma ja tekstuuri, Hannu Oittisen suomennoksena, jonka Palladium on julkaissut 2012. Jotenkin sopivaa kudelmassa on, että sain kirjan Simolta.

Olin jo vuosia sitten todennut Jyskylle (Ihalainen, Palladiumin kustantaja), kun hän antoi minulle Gary Snyderin uuden käännösteoksen, että antaisin minäkin hänelle kirjan, mutta kun ei ole. Alkoi näyttää siltä, että jotakin annettavaa on syntymässä.

Hasso Krull kirjoittaa pohtien nykyvirolaisen mahdollisuuksia kohdata virolaista perinnettä, sen mytologiaa, olentoja, merkityksiä. Oma kirjani pohtii samaa jostakin nykysuomalaisesta, peräpohjalais-keminsaamelais-juurettomuus perspektiivistä. Teoksen syntyyn vaikutti olennaisesti myös uuden perheeni kesken tehty matka synnyinseudulleni Sallaan.

On ihmeellistä, että voi löytää perslähtönsä vielä yli kolmikymppisenä. Ne tuntuvat valmiiksi. Mutta mikä tuntuu? Ilon ja voiman lähde ahdistaa ja sattuu jos sitä ei tunne, tunnista, tunnusta. On iloista, että vieraan sukukansan runoilija, minua Krull, voi tukea tällaisella tutkimusretkellä.

Esiinkaivattujen rinnalla ilmestyy pian Kärsimys nyt tapahtui ammoin -runovihko. Se viivästyi hieman aiotusta materiaalisista syistä, mutta tullee julkkareihin mennessä. Se on tymäkkä sarja trauman ja siitä toipumisen kepeästä aiheesta.

Julkkarit!

Juhlistan julkaisuja Tampereella Arthouse Caféssa Kehräsaaressa (Niagaran leffateatterin baari), lauantaina 28.9.2019 kello 18 alkaen. Tilaisuudessa puhuu myös Jysky Ihalainen kustantajana ja runoilija Tiina Lehikoinen haastattelee minua kirjan tiimoilta. Tiedossa on myös runoesityksiä, lisäkseni Reetta Pekkanen on luvannut esiintyä, kenties muitakin. Arthouse Caféssa julkkareiden jälkeen alkaa DJ-ilta, jossa kuulemma soi söpöä musiikkia.

Tervetuloa!

Minkä maahan hautaa

sen maa esiin nostaa

Aika ei siinä ole mitään




*

E S I I N K A I V A T U T

Lisätietoa: Palladium Kirjat

Julkkarit Tampereella
lauantaina 28.9.2019
kello 18 alkaen
Kehräsaaressa, Arthouse Caféssa
Niagara-leffateatterin kupeessa.
Tarkemmin lähempänä.

Lisäksi Tampereella
Mätäsperä 5D takapihalta
lokakuun ensimmäisenä päivänä kello 19
pääsee sisään tilaan jossa on nähtävillä
teoksen kannen ja sisuksen kuvia
alkuperäisversioina. Esitän myös runojani.

Lisää myöhemmin ja muualla.

ESIINKAIVATUT ilmestyy tässä kuussa

Ensi lauantaina Työväenkirjallisuuden päivässä kirjasali Vooningissä kello 13.45 luen näytteitä nyt ilmestyvästä runokirjastani Esiinkaivatut (Palladium Kirjat).

Yhtä aikaa kirjan kanssa ilmestyy myös vihko Kärsimys nyt tapahtui ammoin (sekin Palladium!).

Laitan tänne pian tietoja, miten teoksia saa suoraan minulta, Palladiumilta kannattaa tiedustella jo nyt. Työväenkirjallisuuden päivässä teosten tulisi olla jo myynnissä.

muistamisen arvoinen laulunpätkä and then some

sulaa laavaa, valkoisia perhosia


mustan tornin vinttibaarista saa runojenkirjoittaja gin tonicin ilmaiseksi jos samalla ostaa teetä

monelle on intuitiivisesti oikein että ihminen kärsii jotta uhanalainen eläin selviää
mutta epäselvää se että tällöin kärsivä ihminen on se kaikkein uhanalaisin ihminen
joka muutenkin kärsii modernin paineessa jatkaessaan alkuperäisiä metsästyksen
ja keräilyn elinkeinojaan, ja että lopulta
ihminen ja eläin ovat yhtä
elonkierron pyörrettä


se että minä kärsisin jotta sudet
ahdeyökkönen
hietikkosarakirva
tai keltahäntävilla-apina
kukoistavat
on erittäin vaikeasti kuviteltavissa

miten kukoistan
yhdessä ahman
metsäpeuran
naalin
sinivalaan ja kalkkikallioiden jäkälien
kanssa

Mirkka Rekola -lukupiireistä

Vedin tässä keväällä Tampereella kolme Mirkka Rekola -seuran lukupiiriä, joissa kussakin luettiin yhtä Rekolan teosta. Tässä alla huomioita lukupiireistä.

I

Mirkka Rekola -seuran lukupiiri "Kuka lukee kanssasi", ensimmäinen tapaaminen 9.3.2017
Aiheena "Ilo ja epäsymmetria", 1965


Minä olen aistieni runoelma


Kahvila Runon yläkerrassa, lähellä taloa, jossa Eeva-Liisa Manner aikoinaan asui, kokoontui eilen torstaina 9.3. Mirkka Rekola -seuran lukupiiri keskustelemaan Rekolan kokoelmasta Ilo ja epäsymmetria (1965).

Kokoelma on Rekolan neljäs, mutta voinee sanoa, että toinen kirja jossa hänen omin runoilijanlaatunsa ja estetiikkansa alkoi hahmottua. Syksy muuttaa linnut (1961) oli hänen irtiottonsa vanhasta mitallisesta kohti omaperäistä modernia runoa. Samalla näissä kirjoissa on nähty uudenlaisen kokemistavan ja tavanomaisen identiteetin purkautumisen teemoja. Aiheesta voi lukea esimerkiksi Katja Seudun tutkimuksesta Tyhjä pöytä on tilattu (WSOY, 2016).

Lukupiiri oli juuri sopivan kokoinen, että keskustelu säilyi intiiminä, hiljaiset jäsenet saattoivat upota haluamaansa kuuntelijan asemaan ja innokkaimmat jakaa huomioitaan, lukukokemuksiaan ja ääneenlukua toivottavasti kukin kyllikseen.

Ilo ja epäsymmetria kenties juuri epäsymmetrisyyttään on paikoin erittäin haastava luettava. Yhdessä lukien hahmotustavat laajenevat ja ilmaisuista saadut vaikutelmat moninkertaistuvat, mikä on erittäin antoisaa tällaisen runouden äärellä. Tajuamisen tavat, joihin runot viittaavat, joita ne kielellään vihjaavat, tulevat helpommin maistettaviksi tai oivallettaviksi.

Annan esimerkin: Eräs lukupiirin osallistuja luki ääneen tämän parisäkeen, alkuperäiskokoelman sivulta 19:

"Kun veneitä sousi sulavedessä jään ympärillä
tunsin että voin lähteä sieltä"

Mikään runossa tai sen ympärillä ei kerro, mistä "sieltä" puhuja koki voivansa "lähteä". Tämä tuntui lukiessani hämmentävältä ja peräti turhauttavalta, kun valmistauduin lukupiiriin itsekseni. Vaikkakaan en enää muista, mitä osallistuja kertoi runosta, muistan, miten hänen lukukokemuksensa sai minut ymmärtämään runon. Eristyisesti ymmärsin ensi kertaa ilmaisun "lähteä sieltä".

Avartui mahdollisuus, että puhuja kokee eksistentiaalisen alkuperänsä havaintonsa kohteissa. Että olen aistieni runoelma - jos sallitaan tällainen muunnelma Mannerin tunnetusta säkeestä.

Tavanomaisen kielen kannalta parisäe on hyvin epäsymmetrinen ja peräti epätarkka, sen viittaussuhteet ohjaavat hämärään. Epäsymmetriasta aukenee kuitenkin toinen tapa katsoa, ja kenties se on kokoelman otsikon iloa.

Epäilemättä runot ovat paikoin vaikeita. Lukupiiri pyrki sallimaan myös hämmentyneen hiljaisuuden. Usein yhdessä lukien esiin nousi myös muuta kuin hiljaisuutta ja hämmennystä, usein myös yhteisesti ymmärrettyä, jaettuja kokemuksia.

Eräs hauska seikka oli, miten konkreettisen tulkinnan sai seuraava runo, sivulta 42:

"Päiväni
pieni vieras tuli pyörimään tuolilla.
Laskin istuimen alas.
Kun hän lähti, putosin tähän."

Tämän lukija avasi muulle lukupiirille sen hätkähdyttävän ja arkisen tapahtuman, jossa tavanomaista alemmas lasketulle tuolille istuessaan putoaa penkkiin. En ollut tätä (kenties ilmeistä) tulkintamahdollisuutta huomannut. Toisaalta hän totesi myös tulkinnan, jossa viimeisessä säkeessä "pienen vieraan" lähdettyä pudotaan yksinolemisen hetkeen.

Juuri mitään emme lukupiirissä saaneet sanottua kirjasta kokonaisuutena, mutta sen toistuvia teemoja kuten katseen kokemisen kerrostumat, sisä- ja ulkopuolen sulautuminen toisikseen tai niiden välisen eron katoaminen tunnistettiin kyllä monista runoista. Luettavaa riittää, eikä runokirja tyhjene edes yhdessä lukien. Useampi silmäpari näyttää kuitenkin yksittäistä lukijaa paremmin löytävän reitit sisä- ja ulkopuolen erillisyydestä avarampaan näkemykseen. Kiitoksia!

Seuraavaksi lukupiiri tapaa Kahvila Runon yläkerrassa torstaina 6.4.2017, jolloin luetaan Rekolan aforistista kokoelmaa Maailmat lumen vesistöissä. Kolmas ja kevään viimeinen tapaaminen on torstaina 4.5.2017, jolloin luetaan kokoelmaa Kuka lukee kanssasi.



II

Mirkka Rekola -seuran lukupiiri "Kuka lukee kanssasi", toinen tapaaminen 6.4.2017
Aiheena "Maailmat lumen vesistöissä", 1978



Hieman toisenlainen ryhmä kuin ensimmäisellä kerralla kokoontui Kahvila Runon yläkerrassa lukemaan ja keskustelemaan Mirkka Rekolan aforistisesta kokoelmasta "Maailmat lumen vesistöissä".

Teos on matka syksystä kevääseen, joka oli tapaamisen aikaan jo hyvässä vauhdissa. Mustat ja valkeat linnut olivat palanneet Tampereelle.

"Linnut täplittävät jäänraunaa, lokit ja nokikanat, valkeat linnut ja mustat. Ja kun jäät lähtevät, ne nousevat siiville, yöt ja päivät."


Joillakin osallistujilla oli jaettu kaipaus runoilija, ystävä ja opettaja Rekolan luokse. Monille runot tarjosivat lohdutusta, jotakin elämän vaikeuksia ylittävää ymmärrystä ajasta, läsnäolosta, itsestä ja toisesta.
Lohtua löydettiin muun muassa seuraavasta tekstistä, jossa yksinäisyys ja yhteys rinnastuvat, hauraus ja voima tulevat toisikseen:

"Minun oli aina käännyttävä teiltä. Se on merenranta.

Näköisensä se on, autio, kadonneen tilassa. Mutta veneesi vahvistetaan, terälehti on suoja, vedensileä."

Eettinen näkökulma, joka lukupiirin perusteella nousee Rekolan teksteistä, pohjaa siihen, että minä en ole - muuten kuin aina suhteessa sinuun, toiseen.
Kohtaamisten myötä hahmottuu kysyvä elämänmuoto.

Yhdessä lukemisen voimaa ja mahdollisuutta kuvastaa se, miten lukupiirissä nostettiin eräs teksti lähes käsittämättömäksi, mutta kun sitä yhdessä luettiin, saatettiin sen jokaisesta kuvasta unenomaisuuden lisäksi löytää suoria yhteyksiä vanhoihin mystisiin traditioihin
Joku teksti ei auennut jollekulle
Yhdessä se avartui moneen suuntaan ja monella tavalla


"Minä olin huutanut nimesi vanhaan ruukkuun, sinne vain, ja sinne satoi vettä. Se oli pilven hyvä kappale maata. Yöllä se alkoi kävellä, kreikaksi, ei, latinaksi se alkoi kysellä korvia, se halusi juopotella. Se sanoi olevansa se ainoa, mikä on jäljellä täällä ja menevänsä pian rikki. Pilvi minua ympäröi, sama pilvi, minä kiedoin käteni sen ympärillä."

Niin, onko tässä yllä lainatussa tekstissä unen tolkuttomuuksia, vai onko ruukku siinä vanhan egyptiläisen tai juutalaisen hääseremonian rikottava symboli - onko pilvi kenties kristillisen mystiikan tietämättömyyden pilvi - onko juopumus päihtymystä olemassaolosta? Tällaisia ja muita kysymyksiä ihmettelimme.

Lukupiirissä "Maailmat lumen vesistöissä" näyttäytyi tiheänä kudelmana, jossa aforismisarjoissa hahmottui mitättömyyttään ja toisen kohtaamisen ensisijaisuutta ihmettelevän puhujan hahmo. Mitättömyys tai autius, jota sanaa teos toistaa, tässä yhteydessä on ymmärrettävä tilaksi, joka kannattelee ihmistä persoonattomana voimana, johon kuka vain ohikulkija mahtuu.

"Ei nouse autiudesta ihmisiin vaan liikkuu sen tilassa heissä. Ja kaikki pyyhkäistyy, kaikki pyyhkäistyy."

Yhteydessä tähän sisäisen ja ulkoisen samuuteen tai vuorovaikutukseen on myös ajan kokeminen paikkana, johon myös tämä teos lukijaansa viittaa osallistumaan.

Seuraava ja tämän kevään viimeinen lukupiiri kokoontuu tämän viikon torstaina 4.5. klo 18-20, Kahvila Runon yläkerrassa. Luemme kokoelmaa "Kuka lukee kanssasi". Tervetuloa mukaan!



III

Mirkka Rekola -seuran lukupiiri "Kuka lukee kanssasi", 4.5.2017
Aiheena runokokoelma "Kuka lukee kanssasi", 1990


"Elämä joka ei koskaan tule kokonaan esiin"


Keväisen lukupiirimme päätti teos, jonka mukaan piiri oli nimetty. Huomion kiinnittäminen siihen, että sekä yksin että yhdessä lukiessaan on jonkun kanssa, jota ei täysin tunne, on keskeinen tapa jolla lukukokemukset syvenevät. Lukupiirissä ja muutenkin.

Umpikuja, jollaiseen keskustelu voi päästä, jos tavat tulkita tekstiä ovat kovin ristiriitaiset tai kilpailevat keskenään, muistuttaa umpikujaa, johon ihminen voi päästä löytäessään sisäisen ristiriidan, maailmankuvassaan hiertävän sopimattoman havainnon tai ajatuksen. Niin vahva yksilöllisyys tai keskustelutilanne, joka kestää umpikujan ja osoittaa sen avautuvan, kantaa ristiriidan horisontaalisen jännitteen ja umpikujan vertikaalisella näkökulmalla tai kokemistavalla. Minun ja sinun ero suhteellistuu, kun kysytään, mitä olemme. Umpikuja yli voi kiivetä, tai lentää.

Kuitenkin umpikujia on. Kaikkia niitä ei voi ylittää noin vain lehahtamalla.

Joidenkin ali voi kaivautua.

Näitä pohdin muun muassa sen runon seurauksena, jota lukupiirissa ensiksi käsiteltiin. Runo kuvaa runoilijan työtä, sen kahtalaista suhdetta maailmaan. Tässä koko pitkähkö runo:

"Myös tämä tehtävä on annettu, palveluksessa,/
siihen ei hevin suostuta, ja vaikka ajatteluni/
on pitempi, on pitempi kuin vuosisata, ei se riitä,/
ajattelun umpikuja on maailman umpikuja,/
eikä sen profeetta voi olla muuta kuin pyöveli,/
kiusana ne, jotka eivät ole ajatelleet sen vertaa,/
eivät tehneet tätäkään johtopäätöstä./
Tämä joka erkanee umpikujan maailmasta, suhteutuu/
siihen toiselta tasolta, miten se on mahdollista,/
elämä joka ei koskaan tule kokonaan esiin, ei niin,
että sillä olisi ajatteluni alku ja loppu./
Ei mikään hengitä niin kuin ennen, eivät linnut,/
joiden keuhkona on ilma, niiden siivet väsyvät,/
ja minä joka seison tämän puun alla viimeiset lehdet/
silmillä, hyvä on sanoa, etten näe, olen ja en/
ole, Hamlet, joka pitää pääkalloa kämmenellä,/
hänen se on, vaikka on isänsä, elämä, joka ei koskaan/
tule kokonaan esiin, se on kahden ajatukseni välissä."

Tätä epäilemättä monitulkintaista ja lukijaansa risteäville kujilleen eksyttävää runoa lukupiiri pohti melko kauan. Yhtä kauan luettiin monia virkistäviä pikkurunoja, joissa luonnon ja ihmisenä olemisen ihmetys kulkevat rinta rinnan umpikujien yllä.

"Järvellä, ja tuntee rintakehänsä aaltoilussa,/
ei siellä asu kukaan, sydämen seudulla,/
vedenpimeässä siellä ui sininen taivas."

Nämä pienet runot helpottivat muuannen lukupiiriin Mirkka Rekolan tuotantoa tuntemattoman osallistujan oloa, kun hänelle synkät ja ainakin ajattelua haastavat kiperämmät tekstit olivat ensin jääneet hämmentämään.

Kenties runous on paikallaan, kun se osoittaa umpikujat, joissa olemme, kiusaa meidät niiden ahtauteen, ja samalla aukoo muita reittejä, kenties huomaamattamme, siihen kiusaan.

Kiitos kaikille lukupiiriin osallistuneille, erityisesti Katja Seudulle joka kaikkina kertoina saapui paikalle lukukukokemuksineen! Kiitos myös Mirkka Rekola seuralle mahdollisuudesta kokoontua lukemaan yhdessä.

Maan pimeä yö, B galleria, Turku, 8.-21. elokuuta 2016

Maan pimeä yö 
on sarja piirroksia ja tussimaalauksia,
joka on esillä B gallerian projektitilassa Turussa elokuun 9.-21. päivinä 2016.


Kuvat ovat siveltimällä ajattelua, yrityksiä ymmärtää rakkauden kaksoiskäskyä,
hetkiä, joissa sotku leviää ja hahmojen yhteinen hahmo tarkentuu.

Avajaiset tiistaina 9.8. klo 17-19, tervetuloa.
Kuva Petri Laakso.

Pesää ja kyrpää - Dualismeja tässä ajassa

Turussa B Galleriassa avautuu nyt perjantaina Parrunveistäjä -näyttely, jossa on edesmenneen Jouni Isotalon  puisia falloksia mutta paljon muutakin - - sekä lauantaina Skitsoanalyysipesä-lukupiirin muuntuvainen käyttötila ja installaatio, jossa lukupiirissä olen osallisena D&G:n vihertävää kapitalismipsykoanalyysin analyysiä Antioidipusta hieroaksemme. Jokin voimakenttä tuo yhteen ykkösen ja nollan, puukyrvän ja virtuaalisen pesän. Soldiers of Odin ja Kyllikin siskot Joensuussa partioitsevat kaduilla; ihmisten alitajunnoista, netin sutinasta ja kaveri- ja harrastuspiirien angstista tahi huumorista materialisoituu parveutuvien ruumiiden tutussa kadunkulmassa partioiva salaa epäröivä hyle, aineellisten jatkumoiden virtaus, halun ja sen tukahduttamisen jännitteet pursuten toppavaatteiden saumoista.

Jännitteet. Kun yhdelle puolelle nojaa, toiselta puolen kaatuu jotain päälle - kun sitä väistää, se kaataa tuen, jolloin väistäjän on rempaistava painopisteensä äkisti vastakkaiseen suuntaan ja hän horjuu tilaan, josta kaatuvaa hän äsken väisti.

Ihmiset jakaantuvat, ja niin tulee näkyviin inhimillisten haluvirtojen kokonaisuus. Vastakkaisuudet näyttävät täyteyden. Hän on täällä - mies jolla on lapsi silmissään. Epätoivoinen raivo tai ujo rakkaus silmissään hän pyyhkii katseellaan symboleja jotka valjastetaan fasismille, vaikka niiden juuret ovat tavallisessa perenniaalisessa viisaudessa, tai jotka vapautetaan fasismilta, vaikka niiden lähihistoria on viekoitellut ne penetroimaan lähimmäisen ensimmäistä, toista ja kolmatta ihoa. Kiduttajasotilaat heittävät helikopterista ulos Afganistanin Pakistanin suurlähettilään, potkivat häneltä ilmat pihalle ja istuvat tyhjentyneiden keuhkojen ja pakottavan pallean päälle kolmipäisenä joukkona. Tämä on sinun traumasi, anoo pahoinpidelty keho pahoinpitelijäänsä tajuamaan - ja jos tajuamisen hetki raottaa viiltävästi sotilaan mielessä, hänen on oltava tarkkana: raivostuako ja siirtää traumaansa yhä syvemmälle toisen kehoon ja sen tajuamisen hetkeä yhä etäämmälle oman elämänpiirinsä rajoille. Intiassa tiikerireservaatit, joilta adivasiheimot on ajettu pois, ovat tiikereille heikompia elinympäristöjä kuin adivasien asuttamat, modernisaatiokehityksen rauhaan jättämätä alueet. Mutta jokainen metsä ja vuori, jolla ihminen vielä elää ilman moottorien pärinää, on alati uhattuna kaivosteollisuuden ja metsäteollisuuden katseessa.

Kapitalismin uskonto pilkkaa islamia joka tuhosi buddhapatsaat saatuaan hallintaan maan jota hetkeä ennen kommunismin uskonto alisti samaan tapaan kuin se toisaalla saman maan eri maassa alistaa buddhalaista uskontoa joka syrjäytti ja sulautti paikallisen samanismin. Saranan varassa ovi aukeaa sisään ja ulos; käsite ja merkki taipuu vastakkaisuudeksi tai myötäiseksi, halun mukaan. Yhtä lailla nainen on liha ja aine kuin sielu ja syvyys; yhtä lailla syvyys on pesä kuin vieraus; vieraus on uhka yhtä hyvin kuin tavoiteltava; tavoiteltava on erektio yhtä hyvin kuin huonekaiun avaruus.

Varjoavajaisissa kumitetaan seinää. Varsinaisissa avajaisissa puretaan sukkaa. So simple.And beyond.

Tulkaahan, tänään ja huomenna ja tästä eteenpäin hetken ajan, B Galleria, Turku, Aninkaistenkatu.

hiljensin lipputangon

antaa vanhan muodon sulaa

modernin maailman koskemattomat

Futiskisojen lisäksi eteläisessä Amerikassa tapahtuu muutakin; toistaiseksi tuntemattomasta syystä Perun alueelta on havaittu siirtyneen Brasiliaan joukoittain vielä modernin maailman koskemattomia intiaaneja. Luultavasti syynä on laittomat hakkuut tai vastaavat intiaanien kotialueilla. Kohdatessaan modernin maailman ensi kertaa nämä ihmiset altistuvat taudeille, joille heillä ei ole resistanssia. Flunssakin on tällöin tappava. Kansainvälisten sopimusten ja kansallisten lakien mukaan Perussa että Brasiliassa olisi taattava näiden heimojen oikeus elää alueillaan häiriöttä.

Lisää aiheesta: Survival International.

Kutsutaiteilijaksi Saaren kartanoon

Koneen säätiö kutsui minut Saaren kartanoon syyskuusta ´14 huhtikuuhun ´15. Se on lahja aikaa ja tilaa, joita pitkäjänteiseen työskentelyyn tarvitsen.

Terveisiä Houtskarista. Täällä olen pääasiassa ollut toukokuun alusta Visuaalinen partituuri -ryhmän kanssa, ylihuomenna poistuminen.

Jyväskylän taidemuseossa Olli Marttilan Muistikuvia Litorinamereltä ja 6 taiteilijaystävää

Jyväskylän taidemuseon Holvissa 11.10.2013-12.1.2014 on esillä Olli Marttilan retrospektiivinäyttely Muistikuvia Litorinamereltä ja alagalleriassa Marttilan koollekutsuma näyttely 6 taiteilijaystävää (sivun alalaidassa). Taidemuseo toteaa retrospektiivistä:

"Marttilan taiteen kokonaiskuvaan kuuluvat varhaiset 1970-luvun surrealistis-naivistiset öljymaalaukset, 1980-luvun omaelämäkerralliset vesivärimaalaukset, Gloria Witosen nimiin kirjattu lyhyt tuotannon kausi 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa sekä keskeisimpänä 1990-luvulta lähtien omaperäiset pastellimaalaukset."

Mulla on ilo olla mukana yhtenä Ollin taiteilijaystävänä muuannella tussimaalausinstallaatiolla. Muut näyttelyn tekijät ovat Aaron Hiltunen, Teemu Mäenpää, Antti Ruuhela, Joonas Salusjärvi ja työryhmä sekä Jaakko Tornberg.

Laitan tähän kuvan, "Luonnollisia, keinotekoisia ja koettuja hengityksiä", josta osa on julkaistu vuoden alussa Parnassossa kuvarunojutussa, joka edesauttoi osallistumistani näyttelyyn. Kuva on nykyisin jossain päin Arabiaa, ei näyttelyssä, mutta antaa riittävän vaikutelman tekemiseni sarjallisuudesta ja yleisluonteesta.