Ihana virhe täydellistää teoksen.

 

 

Coming to a theatre near you

 

Pidän kohtuullisen ennakoimattoman yllättävänä, että olen kirjoittanut yhden vuoden odotetuimmista kirjoista.

 

 

 ”Usean huoneiston sisältämä rakennus”

 

 

Sotkuinen peili

Likainen peili

Mutaa valuva peili

Pölyn hämärtämä

Hutaisten päällemaalattu

Lattialla, kengänjälkien peittämä ehjä peili

 

Katson sinne sisään, tahrojen välistä, sotkun läpi, kuonan lomasta näen

Heijastuu takaisin pääteltävät kasvot, eivät tartu siihen

 

Seinään nojaava vuolaasti vettä valuva lasipohjainen koski, ihan pieni

Sokeiden maailmassa kokeva on kuningas

 

Jacques Lusseyran

 

Helen Keller

 

Johan Venninen

 

Brian Bushway

 

Olen aina ollut viehättynyt ja kosketettu sokeista ihmisistä, jotka elävät täyttä elämää. En ole varma miksi, mutta ehkä se liittyy siihen miten koen olevani jollakin paljon epämääräisemmällä ja subjektiivisemmalla tavalla "sokea" ja kuitenkin tämän kaiken elämän keskellä kohtuullisesti toimiva olio. Toiset syyt liittyvät keholliseen tietoon, kehon viisauteen. 

Helen Keller oppi kielen kosketusaistin avulla - vesi kämmenellä. Nuorina sokeutuneet Jacques Lusseyran ja Brian Bushway kuvaavat tilan aistimista, jonka avulla he "näkevät" maailman. Lusseyranin Valo tuli pimeydessä on eräs parhaita lukemiani kirjoja. Bushwayn tarinaan törmäsin juuri Youtubessa, mikä sai minut kirjoittamaan tämän. 

Alkuvuonna tuli katsottua myös Johan Vennisestä kertova dokumentti, ja se miten hän rakensi ja hoiti ympäristöään paljon taitavammin kuin moni näkevä kertoo myös näköaistin tarpeettomuudesta täydessä elämässä. 

Kehollinen tieto aukeni minulle lukiossa jotenkin seuraavalla tavalla: Muistan erään performanssikurssin Oriveden opistolla. Sitä vetivät kuvantekijä Joonas Salusjärvi ja tanssija Jouni Järvenpää. Kurssiin kuului yhden aamupäivän mittainen sokeistuna oleilun ja tekemisen aika. jotenkin pimeässä toilailu juurrutti tajuntaani, ettei keho ole mikään kuva, ettei mikään kuva jota minulla on kehostani pidä paikkaansa, koska keho on tuota kokevaa pimeyttä, elävää ainetta, joka ei näytä miltään. Olen kirjoittanut tästä joillakin muilla sanoin ja kirjoittamisen kontekstiin liittyen esseekokoelmassani Ei mikään itsessään, jota ei ole toistaiseksi saatavilla kuin kirjastoissa.

Syöverin äärellä

 "Jos huomaa kuinka kokee nykyisyyttä menneen ehdoilla, alkaa ymmärtää että pelko on hedelmällinen puutarha, joka muuntuessaan tulee unien istutuspaikaksi, josta ne kasvavat todellisuudeksi." 

(käännös)

Kansanmurhan kynnyksellä

Azerbaijan on sulkenut ainoan tien jota Vuoristo-Karabahin armenialaisväestö voi olla yhteydessä Armeniaan. Tällä pyritään puhdistamaan etnisesti Vuoristo-Karabah armenialaisista eli tuhoamaan 120000 ihmistä. Lisää aiheesta:

 https://dissidentvoice.org/2023/01/genocide-is-about-to-unfold-in-artsakh-and-the-west-has-secured-a-front-row-seat/

Kotitehtäviä Nato-Suomelle

Ylellä on ansiokkaasti tänään puitu Suomen Afganistanin rauhanturvaoperaation syitä ja seurauksia.

Suomalaisia ja muita länsisotilaita ei alueella muisteta hyvällä, otsikoi yksi juttu. Syynä tähän on se, että länsimaiset sotilaat eivät olennaisesti jalkautuneet paikallisten keskuuteen, eivät ymmärtäneet paikallista kieltä ja kulttuuria, paikallisen elämän tarpeita ja tavoitteita, vaan sotilaat suhtautuivat varauksella ympäristöönsä, ja paikallisten tahtoman elämän muotoja pidettiin jopa vääränlaisina. Miehittävää joukkoa, joka ei ymmärrä eikä hyväksy paikallista elämää, tuskin voi pitää myönteisenä ja toivottuna tahona missään ja mikään väestö.

Toisen Ylen jutun mukaan Suomen varsinainen tarkoitus Afganistanissa ei ollut paikallisten ihmisten auttaminen ja rauhan turvaaminen, vaan hyvien suhteiden ylläpitäminen Yhdysvaltoihin ja Natoon.

Nämä ovat täysin ilmeisiä asioita ja artikkelit lähinnä vahvistavat aiempaa tietoa ja oletusta. Olin kuitenkin artikkeleista iloinen, sillä se osoittaa että myöskin Ylellä kyetään ainakin joissakin tilanteissa avoimeen journalismiin Suomen ulkopoliittisista edesottamuksista. 

Olen nimittäin sitä mieltä, että Neuvostoliiton pokkuroinnin eli suomettumisen jälkeen olemme asteittain ja nyt jo aika rankasti siirtyneet suomettumiseen 2.0 jossa Yhdysvaltoja silitellään eikä kyllin kritisoida sen sotapolitiikkaa. Esimerkiksi Afganistanista vetäytymisensä jälkeen Yhdysvallat on jäädyttänyt Afganistanin entisen hallituksen varat, joten Taleban-hallinto ei voi käyttää niitä (miljardeja) suhteellisen tyytyväisen (ja esimerkiksi naisten julkisen elämän osalta tietysti sorretun) kansansa ruokkimiseen ja yhteiskunnan uudelleenrakentamiseen yli 40 vuotta kestäneiden sotien laannuttua toistaiseksi. Tätä voi pitää julmana näännyttämispolitiikkana, jonka uhreja eivät ole johtavat talebanit, vaan tavalliset afganistanilaiset ihmiset, lapset ja naiset mukaan lukien. Tällaisen julmuuden vuoksi - ja tuo on vain yksi esimerkki - Yhdysvaltoja vastaan pitäisi asettaa talouspakotteita ja se tulisi sulkea ulos kansainvälisistä suurtapahtumista, urheilusta, kulttuurista. Ja tällaisen ajatuksen lausuminen edes on täysin naurettavaa - eihän noin koskaan tehdä. Kaksinaismoralismi vallitsee, sillä Syyriaa, Venäjää, ynnä muita vihollisvaltioiksi nimettyjä niiden julmuuksista rankaistaan kansainvälisesti juuri tällaisin tavoin. Tietysti Turkin silittelyä nyt kritisoidaan, mutta Turkki ei olekaan perinteinen länsimainen demokratia, vaan läntisen ja itäisen järjestelmän kynnysvaltio, jonka julmuuksien näkeminen länsimielisillä laseilla on huomattavasti helpompaa kuin Eurooppalaisten ja Pohjois-Amerikkalaisten vastaavan julmuuden. Suomettuminen päättyy sitten, kun moraalinen kompassi toimii kaikkien suurvaltojen magnetismien läheisyydessä lahjomattomalla ja johdonmukaisella tavalla. Toistaiseksi tästä ei ole merkkejä. Suomettumisen suunta vain on vaihtunut.

Tärkeää juuri nyt kuitenkin on että (etenkin Suomen liittyessä Natoon) vastaavia tilanteita tulee lisää, ja tällöin suomalaiset sotilaat eivät ole välttämättä rauhanturvaoperaation vaan aktiivisen sodankäynnin, jopa hyökkäyssodan välineitä. Suomalaisten poliitikkojen sekä kansalaisten tulisi tehdä näistä Afganistanin tilanteeseen sotkeutumisen valhellisista motiiveista (valtio ei julkilausunut päämääräänsä, vaan valehteli siitä) ja seurauksista (suomalaisten sotilaiden osallistuminen Afganistanissa ei tuottanut hyötyä paikallisille, vaan heidän poistumisensa oli helpotus) johtopäätöksiä. Kuten, poliitikkojen puheet sotilaallisista operaatioista ovat toista kuin mitä he näillä operaatioilla tarkoittavat - eli sodankäynti eri muodoissaan perustuu valheisiin. Ja toisaalta, valheet tulevat kuitenkin ilmi. Poliitikkojen tulisi toimia avoimesti. Rauhan turvaaminen voi olla tietyin edellytyksin ja viisaasti toimien paikallaan. Afganistanissa ei toimittu viisaasti, joten operaatio oli virhe. Sodankäynti vieraan valtion alueella erittäin harvoin on paikallaan tai viisasta toimintaa. Yleensä pienen valtion sodankäynti vieraan valtion alueella on jonkin suurvallan perseen nuolentaa. Koirat syövät ulosteita, harvemmin niin tekevät itsenäiset, vapaat ja järkevät ihmiset.

Eräs tärkeä asia Nato-Suomelle tulee olemaan ydinasekysymys. Nyt Suomen toiminta ydinaseiden suhteen näyttää olevan sellaista, että kunhan Natoon otetaan, ei väliä millään. Suomi Nato-maiden rinnalla äänesti YK:ssa ydinaseriisuntaa vastaan. Tämä on mielestäni kohtalokkaan typerää. Ydinaseriisunta on ihmiskunnalle välttämätön suunta. Kenelläkään ei ole varaa ydinsotaan. Suomen ei tule olla mukana ylläpitämässä tai kiihdyttämässä ydinsodan riskiä, edes oman "turvallisuutensa" nimissä.

Kiitoksia siis Ylelle Afganistan-reportaasistaan, tämä juttu syntyi spontaanina reaktiona siihen. Yleensä en jaksa kirjoitella näitä kelojani mihinkään. Mutta ehkäpä pitäisi.

Mikä on olennaista?

 

Jokunen sata vuotta, kenties 1500 vuotta, kenties enemmän, vierähti ennen alla kuvattuja yllätyksiä laskien siitä kun moniääninen lauluperinne jakaantui toisensa unohtaviin muotoihin, tässä kohden nyt erityisesti Georgiassa ja Korsikassa.

 "It was quite a sensation when Georgians first heard (through the musical program of the central USSR TV channel) the polyphonic singing of Corsicans in the mid-1980s. For the first time Georgians were hearing a polyphonic tradition that sounded so much like Georgian. Here the power of the audio impression was at its best – the sound of strong male voices with a bit of nasality, singing long melismatically embellished melodies in three parts, and long moving drones were “shockingly Georgian”. 

Very recently, after meeting in Corsica a wonderful Corsican singer Philippe Rocchi (a member of the much revered ensemble “Voce di Corsica”) I found out that Corsican traditional musicians also had a similar musical “shock” when they first heard recording of Georgian traditional polyphony in the beginning of the 1970s (personal communication from October 20th, 2008)." 

 

https://www.researchgate.net/publication/287233223_Georgian_traditional_polyphony_in_comparative_studies_History_and_perspectives

"Kaikkien laitteiden yhtäaikainen päällekytkeytyminen"

Repost. Orgaanisen pelon aineenvaihdunta 2009 (EDIT: muoto korjattu)

perjantai 25. syyskuuta 2009
orgaanisen pelon aineenvaihdunta


"G20 portesters blasted by sonic cannon"


nuoren miehen ruumis on sotilaan ruumis
kestää vuosia kasvaa siihen, vuosia
ruumista ruokitaan värähtelyillä, psyykkisillä ja fyysisillä
iskuilla, jotka kerrostuvat jähmeäksi ja teräväksi
aaltoliikkeeksi, orgaaniseksi peloksi, lihaskauhuksi
joka pitää yllä hyperventilaation energia-
ja kuonaylikuormituksen tilaa sekä taistele-
tai-pakene- refleksin hermoliipasimen yliherkkyyttä

sotilaan ruumis on pelon ja vihan kone
niitä se syö ja niitä se levittää
kaikin käsin, joita se kykenee kasvattamaan ja rakentamaan

nuoren miehen ruumis on ollut sotilaan ruumis
jo tuhansia vuosia, teknologinen kehitys on muuttanut
ainoastaan tavat syöttää, ravinto ja aineenvaihduntaprosessi
on yhä olemuksellisesti, ruumiillisesti sama

sotilaan ruumis on ptooma, seksuaalinen ruho
jonka tajuinen, itsestään nauttiva ja itseään oppiva sooma
on suljettu lihasmuistin tajuttomaan kerrokseen
jonka herkkyytä orgaaninen pelko varjelee rakkaudelta
ja muilta ravinnoilta jotka saisivat sen oksentamaan

vaikkakin osa sotilasruumiista on koulutettu valjastamaan sooma
äärimmäiseen suorituskykyyn, pimeän tilan ylittämiseen ääneti
ja äärimmäiseen tarkkuuteen tappavien impulssien lähettämiseksi
etäisyyksien yli tai täysin huomaamatta

teknologinen kehitys on muuttanut vain impulssien muodot
niiden olemus on yhä sama kuin tuhansia vuosia sitten
sivilisaatioiden kyky muuntaa niitä, polttaa vihaa ja pelkoa
joksikin muuksi, muuhun muotoon, herkistyä
on edelleen yhtä heikko, nuoren miehen ruumis on yhä yhtä
altis muuttumaan eläväksi peloksi

(

ääni
ei vain korvasta
vaan ihosta sisään
lihakseen sisään luuytimeen läpi
maksasta verenkierrosta keuhkoista
kaikkiin keuhkolatvuksiin munuaisiin sekoittamaan virtsaa
lymfanesteiden läpi kallonpohjaan nikama
nikamalta koko rakenteen läpi
kaikkeen rakenteeseen
sukusoluihin
erogeenisiin
kudoksiin
ääni
muuntuva ja muuntumisensa paineesta viereiseen tilaan siirtyvä tila
joka kohdatessaan jotakin raskaampaa ainetta kuten kehoja
tunkeutuu niiden rakenteeseen hiukkastasolla
ja muuntaa ne jättää jälkiä
jää kaikumaan
ääni
informaatiota tilassa ajassa
jonka energia muuttaa aineen muodon
tuottaa hetkessä kehosta jotakin muuta
toistuvina hetkinä tuottaa kehoja jotka ylläpitävät sitä
kulttuurin muotona omana äänenään
ääni joka takertuu ruumiiseen saa ruumiissa elävän tuntemattoman tajunnan
pitämään ääntä omanaan omana luontonaan
toistamaan sitä kaikumaan sitä
kaikissa teoissaan

(

OLKAA HILJAA! ei ole voimakkain hiljaisuuden muoto

 

 

Poika pitelee taskulamppua, se on saturnus,

ja pyörii akselinsa ympäri

 

 

Kaikki on hyvin.

Pahinta on että kaikki on hyvin vihollisellekin.

Pahinta on että omille kaikki on yhtä hyvin kuin vihollisille.

Pahinta on ettei aurinko katso kelle se paistaa.

Kaikki on hyvin.

Parasta on että katson mihin nukahtamisen biljardikeppi lyö unen pallon.

Parasta on että tunnen mitä tunsi toinenkin.

Parasta on että ihmettelen kuka siinä olin.

Kuka siinä oli.

(jne)

 

Erittäin hyvä uutinen on, että kaivoslaki etenee.

 

 

Jokunen vuosi sitten olin taas kerran ahdistunut sodista. Pohdin mitä maailmanrauha voisi olla. Laitoin radion päälle saadakseni välittömän viestin rauhan mahdollisuudesta (ks. C. G. Jung, synkronisiteetti). Ylen Ykkösellä alkoi juuri silloin Arvo Pärtin Tabula Rasa, eräs lempikappaleistani. Kaksiosainen orkesteriteos vie kahden viulun kiihkeän dialogin känteeseen josta upotaan musiikilliseen hiljaisuuteen.

Ei uskomalla minkään vallan, edes oman, väitteitä voitosta ja tappiosta synny näkökulmaa, joka voisi olla rauhan perustana.

Sumun sisässä

nousee löyly.

Samurai kävi zenluostarissa

vapaa käännös illan ratoksi

 

 Samurai, jonkalaiset inhosivat munkkeja, ylhäisökerjäläisiä, meni ylös vuorille zenluostariin ja vietti siellä vuosia. Hän ei tuntenut harjoituksen vaikuttavan mitenkään, joten sanoi opettajalleen, että täytyy lähteä, täälläolo ei vie mihinkään. Hyvä, lähde vain.

Samurai asteli vuorelta. Toinen samurai tuli polulla vastaan ja tunnisti kuluneessa munkinkaavussa kulkevan toverinsa. "Hyi olkoon, miten sinusta on tullut kunniaton törkymunkki!", samurai huusi ja sylki kulkijaa kasvoille.

Samurain kunnian loukkaaminen merkitsi välitöntä kaksintaistelua kuolemaan saakka. Luostarista lähtenyt samurai käveli eteenpäin ja hetken päästä tajusi, ettei ainoastaan ollut jättänyt vastaantulijaa tappamatta, vaan hän ei ollut edes suuttunut. 

Hän kääntyi ympäri ja kumarsi kolmesti vuorelle.

 Keikutat venettäni

etten aja karille

Et ole pinnalla

olet sen alla 

Ukrainalaisen toimittajan kirjoitus amerikkalaisesta mentoristaan ja tapahtumista Ukrainassa 2014 lähtien, mikä teki hänestä kirjoittajan 

https://www.thenation.com/article/world/stephen-cohen-ukraine/

 

 

kun hänelle kaikki tuollainen on niin tuttua ja tavallista, sellaisena lähes huomaamatonta

hän kokee kateutta siitä uutuudenihastuksesta

jota ilmaisee toinen joka innolla kuvailee aivan uutta, ensimmäistä hetkeään sen äärellä