Juho Hollo: Intuitsionin probleemi I-III

Tässä sitten kolmiosainen Intuitsionin probleemi -artikkeli vuosilta 1915 ja 1917: 

 

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/674700?term=intuitsionin&page=3

syyskuuta 1915 Valvoja no 9, s. 3

digi.kansalliskirjasto.fi

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/674704?term=intuitsionin&term=Intuitsionin&page=23

marraskuuta 1915 Valvoja no 11, s. 23

digi.kansalliskirjasto.fi

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/671355?term=intuitsionin&term=Intuitsionin&page=3

helmikuuta 1917 Valvoja no 2, s. 3

digi.kansalliskirjasto.fi

 

 

 

linnunpoika untuvoi

untuvikko sulistuu

 

 

 

Jos sattuisinkin olemaan nainen, ehkä mun elämäni olisi jotenkin senmuotoista kuin Miiamaija Mäntylä kuvaa omaansa tässä podcastissa. No, tarkoitan kai lähinnä sitä, että viisaasta ja koskettavaa puhetta kautta linjan.

 

Edellisessä postauksessa, josta on näemmä aikaa, mainitun Mikko Levonin podcastin lisäksi Radio Fiskarsin podcasteissä on kiinnostavia runoilijahaastatteluja. Siellä, kun vähän selailee, voi löytää J. K. Ihalaisen haastatteluja joissa mm. Juha Kulmala ja Raisa Marjamäki. 

 

 

Mikko Levon keskustelutti mua eilen ja nyt sitä voi kuunnella Levonille lasken luojani -podcastissä (#144).

 

https://levonillelaskenluojani.podbean.com/

 

 

"Entä kapinalliset, joiden sanottava on yhden tai useamman yleisen mielipiteen vastaista? Yleensä kapina on tervettä menestyksen alkuvaiheen aggressiota, kyynärpäätyöskentelyä kohti paikkaa julistuksen auringossa. Toisinaan kapina ennakoi uutta mielipiteenmuodostuksen vaihetta, idealismin dialektista käännettä. Kummankin lajin kapinan markkinoitavuus on taattu. Pienehköihin yleisöihin täytyy tyytyä vain niiden, jotka erikoistuvat paikallisiin pyrintöihin tai umpikuja-aatteisiin kuten pasifismiin, tosi kristillisyyteen, anarkismiin. Soisi, että umpikuja-aatteiden ajajia tyydyttäisi tietoisuus symbolisesta tehtävästään, joka on kapitalistisen idealismin keskeisiä: seistä pakkilaatikolla Hyde Parkin kulmauksessa, siellä missä lakisääteinen sananvapaus vallitsee."

 

    - Tuomas Anhava, Optimistinen tutkielma, teoksessa Todenkaltaisuudesta, s. 539, alunperin Lahden kirjailijakokouksessa 1963

 

 

Ja ihan muuten vaan, kun nyt avasin suuni.

 

Tärkeimpiä uutisaiheita juuri nyt olisivat, väittääkseni, että mitä Jemenissä tapahtuu ja lopettaako Biden vaalilupaustensa mukaisesti Yhdysvaltain tuen Saudi-Arabian silmittömälle sodalle ja nälänhädän tuottavalle kauppasaarrolle Jemenin Houthi-kapinallisia vastaan, ja mitä Intiassa tapahtuu kymmenien  miljoonien viljelijöiden protestoidessa kenties maailmanhistorian suurimmassa massaliikkeessä Intian hallituksen uusia (syksy 2020) lakeja vastaan jotka tekevät maanviljelystä suurten korporaatioiden riistaa ja tuhoaa Intian maaseudun muutenkin hauraan raivinto-omavaraisuuden.

Mutta ei näistä suomalaisessa tiedotusvälineistössä pahemmin muuta kuin vaieta.

 

 

Minusta näyttää että maailma ei tahdo aikuisia.

Ihan pikku esimerkki:

Joku Sanna Marin voimallisesti vaatii Venäjän vapauttavan Navalnyn, ja ehkäpä niin olisi paras, mutta samalla tämä sama Marin vaikenee voimallisesti Julian Assangen tilanteesta. Assange viruu par'aikaa brittiläisessä vankilassa vaikka voitti oikeusjutun itseään vastaan.

Onko tästä outoudesta keskustelua jossain?

En jaksa etsiä.

sodan sumu

 

     SODAN SUMU

 

psykososiaaliset faasit

liikkuvat toistensa yli

ja estävät havaitsemasta tapahtumien

suuntaa ja luonnetta

kuin puolittain läpinäkyvät kalvot

läjässä tulevat läpinäkymättömiksi 

ei ole kohtuullista tapaa

eikä kieltä

alkaa tunnistaa

ja kuvata 

edes lähimmilleen

sitä mitä vaikuttaa olevan tekeillä

miltä vaikuttaa ajanhetken ympärillä monisuuntaisesti vyöryvät kosteat massat

 

Pienen odotuksen jälkeen Esiinkaivattujen sisarteos

Kärsimys nyt tapahtui ammoin

on ilmestynyt. Teos on tiivis, suora, henkilökohtainen. 

 Palladiumilta saa.

Kiiltomato Esiinkaivatuista

 Sanni Purhonen kirjoittaa Kiiltomadossa Esiinkaivatuista.

Yhteisen esivanhemman nouto Kuninkaansaaren poukamasta

 

 Eilinen Runokuun esitykseni peruuntui, sillä olin jonkinmoisessa nuhassa enkä matkustanut Helsinkiin.

 

Viikko sitten kuitenkin esiinyin Performance Art Now! -tapahtumassa Kuninkaansaaressa. Esitys oli ensimmäinen varsinainen performanssini varmaankin sitten vuoden 2016. En laske runo- ja lauluesityksiä performansseiksi, vaikka onkin vaikea sanoa miten niin.

Kuvassa huudan veden alle tervetulleeksi yhteisen, unohtuneen esivanhempamme, jonka kävin noutamassa merestä.

Sinäkin olet unohtanut jonkun. Muistathan.

 

 

 

Runonlukupiiri Tampereen Työväenopistossa tänä syksynä

 

Sijaistan Runonlukupiiriä Tampereen Työväenopistossa tänä syksynä. Mukaan mahtuu vielä! Ensimmäinen tapaaminen 10.9. Sampolan kirjastossa, luetaan Silene Lehdon Kultapoika, kuplapoika.

Ana Matey: "Retratos en mi ventana. Día 40. Con Jonnimati Joutsijärvi"/ "Portraits in my window...."

Espanjalaisen performanssitaiteilija Ana Mateyn koronakaranteenivideosarjassa ikkunoita ja ääntä. Tein yhden ääniraidan ovensaranajatsia.

 

Kärsimys nyt tapahtui ammoin - syksyllä Palladiumilta

Palladium julkaisee syksyllä massiivisen Esiinkaivattujen rinnakkaisteoksen, keveän Kärsimys nyt tapahtui ammoin.

Lyhytelokuva Annikin runofestarin 2020 suorasta lähetyksestä

Elokuun lopussa 2 esitystä Helsingissä

Mulla on toisiinsa liittyvät esitykset Helsingissä 22.8. ja 30.8.

22.8.Kuninkaansaaressa Taideyliopiston Saari-tapahtumassa performanssi (nettisivuilla ei juuri tästä ehkä ole vielä mitään?)

30.8. Runokuun yhteydessä Hakasalmen huvilassa Mielenrauha-otsikolla luen Esiinkaivattuja ainakin rauhan ja kansanperinteen näkökulmista.

Tässä tulee olemaan semmoinen kierre, että tuo 22.8. esitys määrittelee 30.8. esityksen sisäistä puitetta.

Aava Uusikuun Vedessä palaa ja Rekolan esikoisen rytmien paljastuminen

Aava Uusikuun Vedessä palaa -levy (2011), joka on tehty Mirkka Rekolan samannimisen esikoisteoksen (1954) runoihin avaa ainakin minulle näiden runojen maailmaa merkittävällä tavalla. Nimittäin, koska olen kasvanut sisään moderniin runoon ja sitten sen murtumaan johonkin muuhun (post- tai kokeelliseen, tai mitä se nyt olikaan joskus 2006 kieppeillä), ei minulle Rekolan kahden ensimmäisen teoksen modernia ja vanhempaa mitallista runoa yhdistävä poetiikka ole kovin luontevasti aukenevaa. En lukemalla ilmeisesti ymmärrä runojen rytmiä, huomaan, nimittäin Uusikuun musiikin rytmeihin ja melodioihin puettuna runojen rytmit ja siksi myös merkitykset ja vivahteet nousevat ymmärrettäviksi ja koettaviksi. Levy on muutenkin kuullakseni suomenkielisen kevyen musiikin parhaimmistoa, ihan riippumatta miltä vuosikymmeneltä vertailukohtia haetaan. Parhaat klassikot ja hienoimmat mestariteokset vain ovat samalla tasolla.


Rekola on itse sanonut levystä näin:

"Olin erittäin ilahtunut kuullessani nuoruuteni runoja esitettävän näin omaleimaisella tavalla. Laulujen tuore toteutus sai minut kuuntelemaan niitä ilman varsinaista nostalgiaa. Erityisesti minua ilahduttivat Aava Uusikuun ääni sekä laulujen melodiat ja rytmit.

Runojeni tunnelmat tulevat hienosti esille näissä sävellyksissä. Levyllä jokainen ääni, sana ja tavu tuntuvat olevan juuri oikeilla paikoillaan – luontevasti ja pakottamatta."

muste koskettaa

tyhjää kortta
vain toisesta katkaistuista päistä
ja poistuu
arkille