Sillä kesällä
Kestävällä
Täytyy olla
Koko vuoden muisti
Täytyisi olla pakkasen tuoksuun
Kiedottu salama syreenin rypäs mätä hedelmä risa oksistokruunu ja pilkullinen muna säpäleinä
-> minä
Raskaus kun kuulee
Tulevat keskustelut silloinkin käymättömät
Ja muistaa että niitähän ne oli
Ei mitään kuvitelmaa
Keveys kun päättää
Niiden oikeellisuuden
Suomen, mielestäni virheellisen mutta toivottavasti vähintään neutraaleita seurauksia saavan, natojäsenyyshakemuksen kunniaksi laitan tähän pitkähkön runon kirjastani Esiinkaivatut (Palladium Kirjat 2019, s.162-)
Ajan autoa
ysitien harmaassa helminauhassa
Ystäväni koki loukkaavana kun terroristien tappamien
määrä näytettiin mitättömäksi
liikennekuolemiin nähden
sota-alueillakin
Itselleni parikymppisenä alkuperäinen sota
oli ihmisen sota maata vastaan
omaa syntyään
ja sen tärkein ase moottoritie
jonka rakentaminen ja käyttö
tappaa. Tässä terroristit ja vihollisrahoittajansa
ovat samalla puolella
Isolla sivulla
jonka pian käännän
pieni hyönteinen
kiinnostuu kynän jäljistä
sormista jotka kynää pitävät
se lentää jäljen luo
jäljen syntyessä
ja sormiin, tutkii, kiertää
keskisormen, nimettömän,
kämmenkuopan, kun kynää liikutan
Eurooppa, verkkoonsa sotkeutunut kalastaja ulapalla
Ei se ole sitä mitä sanotaan
On hyvin vaikea tarkoittaa sitä
Norsun häntä, jalka, korva ja sokeat
Pakanakristillinen humanismin kehto
Sotaimperialismin maapallonlaajuinen levittäjä
Kaikkien ilmansuuntien vaikutteet imevä Rooman maton
alle lakaistut heimot
Intialaisen sadhun pisimmälle roiskunut yskös
Viikingin raiskaama zuluprinsessa tai frankkineito
pitelee ristiksi muotoiltua veistä, sen kärkeä
alavatsaansa vasten, yliherran kaulakuoppaa
Lihava munkki Vatikaanissa mässäilee kanaa ja Ibn Arabia
Andalusian helein rukouskutsu
auringonnousun sumuun
jonka pähkinänruskea liipasinsormi katkaisee
Mielisairas poliisi joka tutkii mielisairaan puukottajan profiilia
Permakulttuuripiiri moottoriteiden rajaamalla jättömaalla
Keinoperinteitä unohduksen suolla
Yrityksiä pysyä erillään
toisenlaisista eurooppalaisista
Yrityksiä niellä kaikki maalaiset metroverkkoon
ja tuhoutua
ja pelastua
ja keinotella
Vatikaanin ja Ateenan ja Athoksen välille viritelty karhunlankapuhelin
Turkkilaista kahvia kiinalaisesta posliinista nostetaan sillalla
tai tunnelissa Kanaalin tai Itämeren yllä tai alla
saamelais-saksalaisin käsin persialais-arabialaisille huulille
jotka kiittävät hologrammisen jumalatonta kolmiyhteistä ykseysmoneutta
Hävittäjä kiitää lentokieltoalueella, sen lentäjä
laskeskelee miten monta orjaa paikallisista
voi perintörahoillaan ostaa, kunhan alue on
epävakautettu, vapautettu
diktatorisesta hallinnosta
Hirmuvalta on alueella ainoa orjamarkkinoita estävä
yhteiskunnallinen rakenne
Hyönteinen ei jätä mitään jälkeä paperiini
Esiinnyin tiistaina Telakalla. Koen vähän hankalaksi tämän koronapassi-homman, väestön jaottelun niihin-jotka ja toisiin-jotka-ei. Väliaikaisena ja rajoitettuna menköön.
Tässä aamun "lehteä" lukiessani huomasin että Bell Hooks on kuollut, suosikkifeministini. "Kevyet mullat" sanoi työhuonetoveri. Sitten Korean sota ja Vietnamin sota kävivät ylitseni muutaman virkkeen kuohuna, enkä voinut keskittyä hommiin. Ja palasin. Mutta, nojoo, kirjoitin Telakan esitystä varten puheen, tässä:
14.12.2021 Telakalle
Kirjoitin meille pienen puheen:
Alunperin me olette pehmeitä
Kaikki pehmeä hengittää
Meillä on ollut pehmeä kohta
niskakuopasta leuankärkeen
ja leukaperästä leukaperään
salmiakkikuvion tai pitkulaisen timantin muotoinen
joka lepää selkärangan varassa
Kaikki pehmeä hengittää
Meillä on ollut pehmeä kohta
pyöreä laakea
alimpien kylkiluiden välillä
kuin kostea meduusa
uidessaan sykkivä
tai teltta
jonka peruspilari on selkäranka
Kaikki pehmeä hengittää
Meillä on ollut pehmeä kohta
lantion maljassa
istuinluiden välillä
ja häpyluusta häntäluuhun
vuorovesiallas, merenpoukama
jonka suolaisesta vedestä jyrkkä kallio selkärankana kohottaa meidät pystyyn
Kaikki pehmeä hengittää
Pehmeänä otamme vastaan
koemme kaiken kuin märkä rahkasammal
siihen astuvat olennot
Kovina, jännityksessä
me jaksamme kantaa
kipua, kärsimystä
ja ajatuksia
Meillä on paljon ajatuksia
Monet niistä olivat meille hyvin vieraita
täysin naurettavia, ennenkuulumattoman mahdottomia
kaksi vuotta sitten
Mikä meidät saa niitä ajattelemaan
Kenen ajatuksia ne ovat?
Mikä tänään käy päinsä
ja kenelle?
Ja kenelle ei
sekä miksi?
Kuka siitä saa tietää ja miten?
Kuka ajattelee?
Kaikki pehmeä hengittää
Kolmekymmentävuotta ja rapiat sitten kirjoitti Mirkka Rekola
kylmän sodan päättyessä
ja persianlahden sodan alkaessa
pitkän runon Helsingin Sanomiin
Mikä siinä ajattelee?
Luen sen nyt teille
”Pettymyksen aika”
HS 26.1.1991
(...)
SODAN SUMU
psykososiaaliset faasit
liikkuvat toistensa yli
ja estävät havaitsemasta tapahtumien
suuntaa ja luonnetta
kuin puolittain läpinäkyvät kalvot
läjässä tulevat läpinäkymättömiksi
ei ole kohtuullista tapaa
eikä kieltä
alkaa tunnistaa
ja kuvata
edes lähimmilleen
sitä mitä vaikuttaa olevan tekeillä
miltä vaikuttaa ajanhetken ympärillä monisuuntaisesti vyöryvät kosteat massat
Majken Johansson
Kaksi runoa
Lokakuun elegia
Kysymystemme virhe on että hylkäämme ne.
Nyt metsä kallistuu väärään suuntaan,
pian se kaatuu viimeiseen puuhun,
eikä mikään tuuli tue kättä
kirjoittamaan kyllä tai ei.
Rakas, metsässä
tuuli puhalsi tuoreet lehteni
ja sanani menivät auringontietä.
Nyt palaa kaikki, mutta kuin typestä.
Kesien tavoin joita emme enää muista
kuljemme yhdessä syksyn läpi.
Kysymystemme virhe oli että hylkäsivät meidät
oikeasta sanasta: kyllä, ei.
Kohta ei poltekaan kestä savunsa likeisyyttä.
Ei enää metsää, vain mykkää ikävyyttä.
René Descartes
Ja minä näin sielun ja ruumiin väliin
niin syvään että sinne kasvoi yksinäisyys. Niin syvään
että sieltä kasvoi yksinäisyyttään väkevimmin.
Sielu, ja ruumis,
ja Minä puristuksissa
välissä.
Mutta väliin piti nauraa tikahtuakseen,
kun Descartes tulla sipsutti glandula pinealis hyppysissään.
Ja kaikki muu oli hullua
ja kaikkea muuta kuin hyvää.
Kunniallinen ihminen opetti minulle
taivaan ja helvetin nimen. (Sellainen oli
Sokrateenkin syntiinlankemus.)
Ja siksi
en koe olla ovela
vaikka kieleni koko ajan käy kahtaanne
ja näytän iloisemmalta mitä enemmän kauhistun.
Suomentanut Mirkka Rekola
(Parnasso 1/1962, 24-25)
Corona-viruksen myötä kaikenlaiset tapahtumat tästä keväästä tietenkin peruuntuvat.
Kesäkuun alussa, 6.6., paljastetaan Tampereella Mirkka Rekola -runomuraali lähellä
Annikin puutalokorttelia ja runofestaria. Jos tapahtuma sujuu aikeen mukaan, olen
paljastustilaisuudessa esittämässä joitakin Mirkan runoja lukien ja laulaen.
Seuraavan Ananda-lehteen tulee Anne Lehtisen haastattelu minusta. Kuinka outoa,
miksi joogalehteen haastatellaan runoilijaa, joka ei ole koskaan harjoittanut joogaa?
Sammakon laulu (noin vuodelta 2012) Minä heitän sinut kuiluun ja annan sinun kiivetä sieltä Minä heitän teidät kuiluun ja työnnän siirtolohkareen perään Minä heitän teidät kuiluun ja joudutte kapuamaan pimeästä luolasta suuakkoa näkemättä On yö, pimeää kallio haljennut kauan sitten ja nyt, se pitää teitä sisällään Minä heitän sinut kuiluun ja annan sinun kiivetä sieltä Minä heitän teidät kuiluun rankkasateen aikaan Ravinnotta ja valotta hengität kosteaa kylmää Menee vuosia, mutta kasvat Minä heitän teidät kuiluun sinun muodossasi ja sinun tehtäväsi on nousta sieltä minua vahvempana Silloin te kaikki voitte tulla eläviksi silloin te kaikki tulette ihmiseksi BVARB BRUUARB Minä heitän teidät kuiluun ja laitan kivet satamaan perään BRR BROAB Minä näen vain liikkeen minä haluan että putoat ja sitten vain kun pääset jaloillesi ja vain kun kiipeät kalliota voin minä sinut nähdä muuten et ole minulle sinun on kiivettävä jos haluat kohdata minut sinun on kiivettävä ja vahvistuttava kun pääset huipulle tulet olemaan vahvempi kuin minä Minä heitän sinut kuiluun että tulisit nähdyksi kokonaan Ja kun tulet nähdyksi synnyt omaksi itseksesi Ja sinun itsesi on teidän kaikkien siemen sinun kokonaisuutesi maan kokonaisuuden peili BRUUAB BRUUAB Minä odotan kauan Minulla on kaikki aika
Tässä 2x Sinä tuot sen kaikkien läheisyyteen -runon lauluversiota. Laulu on molemmissa sama; ensimmäisessä laulun taustalla Tampereen Hatanpään Sarviksen paalutustyömaan ääniä syksyltä 2018.
Tämä oli ensikertaa esillä Poesian joulukalenterissa 2018. Runo on Ohjattua kerhotoimintaa niille joiden sydämessä läikkyy -kokoelmasta (Poesia 2015).
Ensi lauantaina Työväenkirjallisuuden päivässä kirjasali Vooningissä kello 13.45 luen näytteitä nyt ilmestyvästä runokirjastani Esiinkaivatut (Palladium Kirjat).
Yhtä aikaa kirjan kanssa ilmestyy myös vihko Kärsimys nyt tapahtui ammoin (sekin Palladium!).
sulaa laavaa, valkoisia perhosia
mustan tornin vinttibaarista saa runojenkirjoittaja gin tonicin ilmaiseksi jos samalla ostaa teetä
lapsi kiipeää rautaportin yli
niin että sen puoliskot
toisiinsa suljetut,
heilahtelevat
tytön perään
puikistaa nuori kuonova koira
jota emäntä koiran suoristamalla käsivarrella
ja kiristyneellä liealla estää
samaan suuntaan
sataa kylmää lunta kosteaan maahan
vaakasuoraan
samaan suuntaan
kuin syksyn kylmiä vastaan kokoontunut naakkaparvi
nekalan yli koillisesta itään
pehmeä kohta josta ihminen alkaa itkeä
on elävintä myös minussa
se kasvaa ja antaa
virrata ulos kaiken
mikä siihen virtaa sisään
tuntemattomastakin
olen päästä varpaisiin sotkeentunut elämään, elämään, "joka ei koskaan tule kokonaan esiin" (Rekola)
ja voi mun harakkaporukkaani, miten ne lehahtelee holtittomasti ympäriinsä pienimmästäkin tuulenvireestä!
toivottavasti ne ei ole pahasti törmäilleet autosi tuulilasiin pyöräsi pinnojen väliin
pyristellessään ties mihin turvaan.
tän kevään pesille on jo toimitettu uusia kasvusuuntia... oottakaa vaan, kun tyypit kuoriutuu (ette ehkä huomaa mitään).
"Lentävä saamelainen
painaa jalkansa
isokasvoisen putinistin
nenälle ja se murtuu"
sinä päivänä kun itseään ei-uskonnollisiksi kutsuvat selkeästi uskonnolliset ryhmät lakkaavat tiedostamattaan tai tietoisesti soveltamansa perhedynamiikan ja perheroolien ymppäämisen oppimistilanteisiin
nätti sää, oravat liikkeellä, saukko ui kaupunkijoen kivipengerten viertä
niin kuin tänään
kirskulinnut taivaalla
mustat valkovillavuorelliset nahkarukkaset käsissään juoksee olkapäitään eteenpäin rintakehän suojaksi ja niskaa etukaarelle hätäännyksen tukokseksi jännittävä radanvarsipolkua
viedessään lasta harrastuksiin nauhoittaa salaa toiminnan analysoidakseen sisimpänsä esilletuloa
myöhemmin mokkula tippuu usb-liittimestä lattialle ja säilyy
laakson yllä puusta puuhun lentävän kyyhkyn
varjo talven lanaamassa heinikossa kalliorinteessä
itsekeskeisyytensä kuplan etenemistä huonetilassa kudoksissaan parahtaen seuraava menettää keskittyneisyytensä
ensin hehkuu pilven demppaama auringonvalo
sitten katuvalon kelta harmajan kotteron kyljestä satamakadulla
rohkaistunut valas
itämeren pohjukassa
kääntyy
ympär
pyryä rypyllä
rinteessä kasvavan suuren vaahteran vertikaalisuuntaan kiemurtava tiheä juurakko
nurmikko peittää kivilaatat; somaattinen modaliteetti jonka näkee suunympäryksestä tai silmäluomien asennosta
rakeita keinun katolla
vanhan haulitornin takana korkeampi kuusi
näyttää, kun en näe tuonne niin hyvin
että orava omenapuun juurella
kumartelee: kumartaa ja kumartaa
se tietenkin syö jotain
kuten ortodoksit messussa
jotenkin se on niin pieni varjoineenkin auringon kovassa sivuvalossa