perjantai 14. lokakuuta 2011


Hittavainen Kuippana Kuihkamo Kuittola Kuituri Kuikuli Kulkia Kuittia Kuihtana Huuhkana

keskiviikko 12. lokakuuta 2011


Miten ylimielinen vanha laiska kissa
oppii uutta? Sen täytyy ryhtyä metsästämään
ilveksiä. Ivallisen raskaat silmäluomet
avautuvat selälleen, tunteeton tutka
ohjaa anturoita ja kynsiä.

maanantai 10. lokakuuta 2011

21.4.2005


21.4.2005 - päivä jona olin kirjoittanut runoja 7 vuotta.
Seitsemässä vuodessa ruumiin kaikki solut paitsi aivojen uusiutuvat.

---

Kastelen lohikäärmepuuta. Sinä jolle kirjoitan
Et ole nähnyt kaikkia sen haaroja. Kirjan sivu imee vettä
Kuivalla mullalla valkoinen, rakeinen sieni. Sanat nousevat veden ääreen
Arkin läpi laihtuvat säkeet. Kirjava pallo kädessäni
Kirjava pallo repussani. Kirjava pallo jättömaalla
Heitän palloa seinää vasten. Heitän palloa vasten muovia
Heitän palloa valoa vasten. Valo heitetään
Aurinko valuu sieneksi taivaanrantaan
Ja alkaa versoa veneen pohjan läpi
Nyökkään sinulle, suljettujen huulien takana hampaat lyövät yhteen, hiljaa, hiljaa,
nyökkään kahdesti
tietääkseni miltä se tuntuu

Vanhan rautalangan pätkä katkesi ruosteen kohdalta kun vääntelin

Olen hiljaa, rastaat laulavat paljon kauniimmin
En liiku, muurahaiset tanssivat, kiihtyneet puutikut

Siirtelen tyynyjä kuin pasianssikortteja

Valaat ja pääskyset ovat lähellä
vaeltaa sinisessä syvyydessä
suu auki
näkymättömien parvien sisällä

kävelin katuja ennen kuin pysähdyin

---

ketosis – betonimyrkytys

perjantai 7. lokakuuta 2011


[...] istuimme lammen vedessä ja hän heitti noppia, ne upposivat veteen [.]

nimeni meni minuun


Noista muutamasta tekstistä, joita tässä alla juuri julkaisin vuodelta 2006, voi jo helposti päätellä, että esikoiskirjani olisi voinut olla joiltain osin hyvin toisenlainen kuin se on. En tietenkään vuoda julkisuuteen kaikkea sitä materiaalia, joka julkaisematta jäi & jääköön, mutta tiettyä tekstiä (jota en ainakaan tähän blogiin laita) etsiessäni löysin paljon muutakin hedelmällistä ja ainakin itseäni innostavaa säkeistä materiaalia.

Keskeistä tässä on kai juuri nyt se, että kirjoittamaan oppiminen, joka pitää aina aloittaa alusta, on joskus myös muistamista eikä aina uuden löytämistä. Ja se, että metsään jää aina piiloon kaikenlaista syötävää.

14.10.2006 Munien suhteen on kolmenlaisia lintuja


Munien suhteen on kolmenlaisia lintuja. Esimerkiksi otan
lokin, pöllön ja tiaisen.
Lokki on näistä ainoa jolla on suhteita maan sisäpuolisiin tundriin.
Se hakee munankuoren pääaineen, snaan,
maapallomme napa-alueilta, laajojen, onttoon maahan johtavien
sisäänkäyntien sisäreunamien snaakerrostumista.
Pöllön ei tarvitse tällaisia vaarallisia snaanhakuretkiä tehdä, sillä
pöllöt ovat lintujen keskuudessa aivan poikkeuksellisia.
Ne erittävät snaata kallokopassaan. Tutkijat eivät ole yksimielisiä
siitä, kehittyykö snaa jossakin pöllön aivojen elimessä alusta asti,
vai onko pöllöillä jokin sukupolvelta toiselle periytyvä ainesosa,
jonka emo poikaselleen aivoihin asettaa ja jonka alkuperä siten on
kaukaisessa menneisyydessä, ajassa ennen
pöllöjen ja kissaeläinten eriytymistä.
Tunnetustihan kissaeläimet kehräävät snaata, mutta
tätä linnut eivät tietenkään voi juuri milloinkaan hyödyntää,
sillä useimmat kissaeläimet saalistavat lintuja,
ja lisäksi herkuttelevat kaiken snaan sitä mukaa kun sitä erittyy –
eikä senkään syntymekanismi ole tutkijoille täysin selvä.
Joka tapauksessa kallonsa avulla pöllöt voivat varistaa
snaajauhetta poikasen syntymän aikana avonaisesta nokastaan
ja leipoa tästä lämpimästä, sylkeen sekoitetusta tahnasta
tiiviin kuoren. Tiaisilla ei ole mahdollisuutta lentää jatkuvasti pitkiä matkoja
maan uumeniin ja takaisin. Ne eivät myöskään elä riittävän syvällä
napa-alueiden rannikoilla. Tiaisten munat koostuvatkin pääasiassa
hämähäkinseitistä irtijauhetusta snaasta.
Hämähäkit sen sijaan saavat snaansa ilmakehän yläkerroksista, joissa sitä
valtavina pilvinä leijailee – lumi koostuu tämän snaan herkimmistä,
tulettomista ainesosista. Hämähäkithän tunnetusti viettävät
nuoruusjaksonsa lentäen ja snaata etsien jopa
kymmenen kilometrin korkeudessa. Tiaiset ryöstävät armotta snaan
hämähäkin seiteistä lastensa suojaksi. Joskus tiaisilla ja esimerkiksi
ristilukeilla on niin hyvät suhteet, että tiaiset ostavat snaan muutamilla kärpäsillä.
Tällaiset ovat lintujen erot päällisin puolin tarkasteltuna munankuorenleipomisen kannalta.

28.11.2006



kuun pintaa kiertävä tomupalo
kuun pintaa hiertävä pölypalo

ja jos kuu onkin pimeä pyöreä linssi, linssipallo
jota kaukaa valoilla etsitään
niin kaukaa ettei mikään siitä hohda
mutta se yksi valo joka minut aamulla sängystä siirtää
karmaisevassa tien terävyydessä kainalostani hikeä hiertää
hohtaa kuun pinnalla, sen pölyyntyneen lasin sytyttää, pesee tulella ja lasin mustuttaa

puolikuun aikaan tajuan että kuu on kuin silmämunani
aina kokonaan olemassa, kuten kuu on nytkin kokonaan näkyvissä
puoliksi musta, puoliksi valon kuorruttama

pimeässä metsässä tajuan että se on kuin ruumiini
yhtä lailla niissä kuljen tuttua polkua, kukaan ei lähtisi tälle matkalle
jos ei tietäisi minne on menossa, eikä tiedolla ole kuin aavistuksen säie
yhdistämässä sitä todelliseen päämäärään

asumme tähden alla, kauhanvarrenpään alla

14.1.2006


laskeudutaan, varpaat eivät asetu portaalle kaikki samanaikaisesti
kylmyys ihoa vasten on valoa
ja portaiden alla käytävä, kudottu raidallinen matto ja oven metalliset osat
lukitsemista ja aukaisemista varten taottu
sulatettu, muottiin laskettu
kädet ohjaavat sinut
oven läpi, oviaukosta
huoneeseen, valoon
suojelet rintakehää ja palleaa liialta kirkkaudelta
huonetta sydämesi iskuilta
luut

torstai 6. lokakuuta 2011


k
okager
ige

läpikulku nivelletty

tiistai 4. lokakuuta 2011


kävelyllä laulaa

tuuli tarttuu ääniin ja kuohuttaa
tuuli tarttuu mustarastaan lauluun ja taittaa



Jan pelkää kuolemaa
hän pelkää että hän lähtee
hän pelkää mäkeen juuttuneen peräkärryn lähtevän liikkeelle
ja vyöryvän rikki kaikkien kyytiin nostettujen hauraitten huonekalujen kanssa


vanhastaan tahdon kuolla
mitä ympärillä on aina katoamattomana
vetoaa minuun ja verkkopankin avainluvut sopivat yhteen
en jaksa sitä, varis jona näin sinut ei pysty kaivamaan maata



myllättyään sisuskaluni viima käy
lepäämään itse ylitsepääsemättömään

lähtemättömän ylittämättömässä