maanantai 16. joulukuuta 2019

Pari juttua Esiinkaivatuista


Terve,

pari juttua Esiinkaivatuista:

Simo Ollila teki Kulttuuritoimitus.fi-sivustolle kirjaa lainaavan potretin.

Turun Sanomien Miikka Laihinen arvosteli kirjan (linkki vaatii kirjautumisen maksumuurin takana).

Kari Aronpuro tavatessamme osoitti, että kirjan eräs ja kaiketi ainoa runo Tampereen historiasta on kyseenalainen - syynä on, että  se perustuu väärin käsittämääni ja huonosti muistamaani kuulopuheeseen. Harmillisesti tätä ei huomannut kukaan teosta esilukenut; onneksi runo ei teoskokonaisuudessa paina hirveästi.

Yt. J

PS. yllä mainittujen lisäksi nyt 4.1.2020 HSssä Mervi Kantokorven arvostelu ja jo syksyllä ensimmäisenä arvosteluna tosiaan Erkki Kiviniemen Kulttuuritoimitus.fissä.

torstai 31. lokakuuta 2019

ääntä vuoden takaa


Tässä 2x Sinä tuot sen kaikkien läheisyyteen -runon lauluversiota. Laulu on molemmissa sama; ensimmäisessä laulun taustalla Tampereen Hatanpään Sarviksen paalutustyömaan ääniä syksyltä 2018.

Tämä oli ensikertaa esillä Poesian joulukalenterissa 2018. Runo on Ohjattua kerhotoimintaa niille joiden sydämessä läikkyy -kokoelmasta (Poesia 2015).

keskiviikko 23. lokakuuta 2019



tien voi ylittää paitsi poikittain, pitkittäin


torstai 10. lokakuuta 2019

Esiinkaivatut saa neljä ja puoli tähteä!


Kulttuuritoimitus.fin arvostelussa Esiinkaivatut on saanut neljä ja puoli tähteä. Vai onko siinä ennemminkin neljä mustaa tähteä ja yksi mustavalkea tähti? Ei kimallusta monissa väreissä. Epäilyttäviä tähtiä. Laitan ne tähän näkyville, ovat nimittäin ensimmäiset tähdet joita mikään kirjani on saanut.


torstai 3. lokakuuta 2019

Esiinkaivatut-julkkarit Oodissa Helsingissä



Julkistamme Jyskyn kanssa Esiinkaivatut-runoteoksen vielä ensi tiistaina Helsingissä keskustakirjasto Oodissa, kolmannen kerroksen Kirjataivaassa, Saarikoski-matolla, klo 18.30-19.30.

Lämpimästi tervetuloa!



maanantai 30. syyskuuta 2019

Repost 2.4.2009: "prosessissa - ajatus, kirjoitus, kokemus"

Pitäen ajatusta avoinna, seuraten kokemishetkellä ajatuksen ja tunteen taipumista jonkin vielä tuntemattoman puoleensavetäjän suuntaan, voin kirjoittaa kysyen, ehdottaen ja muodostaen tietynlaista olemista ruumiini ja tekstin kudokseen. Tämä prosessi on avoin kuin suoni verenkierrossa: veren hiutaleita harhautuu määrätietoisesti ulos suonen seinämistä, mutta valtauomassa pysyy niin paljon verta, että voidaan puhua suonen seinämistä. Taipumus johdattaa harhaan, mutta siitä luopumalla on vailla johdatusta, vailla jännitettä, joka muuntaisi kieltä ja olemista suhteessa toisiinsa ja kohti jotakin muuta. Taipumus määrää ainakin siitä, mitä luulen tämän muun olevan, samalla taipumus määrää kaaoksensietoni: kuinka laajasti voin myöntää ja sallia tämän muun olevan todellakin jotakin muuta kuin luulen. Kykenenkö seuraamaan sitä, mikä vetää puoleensa ja pidättäytymään sen valtaamisesta, siihen tarketumiseta omistusvimmassa, joka välttämättä estää tarkan havainnon ja minkään tuoreen vaikutelman vastaanoton? Näitä yhtäaikaisia avautumia kielessä ja olemisessa on vaalittava. Ne ovat perin herkkiä - tai pikemmin, en tiedä kuinka kestäviä ne ovat.  Siksi niiden avoimuus on valikoivaa ja siksi niiden salassapito on tiettyyn rajaan välttämätöntä. Salassapitoa on monenlaista. Myös tämä kirjoitus on salassa, vaikka saat lukea tätä. Kielen ja olemisen avautuminen toisiinsa seuraa kenties sisäisessä kokemuksessa tapahtuvasta kaksitahoisesta myöntämisestä tai innostuksesta: ensinnä, kieli on totta, ja toisena, minussa kohtaavat maailmat, jotka kitkaisesti sytyttävät minut tuleen. Kielen totuus on tuntematonta, siihen ei siis ole mitään syytä ankkuroida vääriä toiveita ja luulovarmuuksia. Tuli minussa on elämää, olemisen mahdollistava jännite, siihen on siis hyvä luottaa ja ottaa pelko vain yhtenä liekin sävynä, jonka ympärillä kirkkaammat ja tummemmat sävyt vapauttavat pelkoon sidotun voiman.

tiistai 17. syyskuuta 2019

Esiinkaivatuista ja lopuksi julkkareista




Ensin kertoilen julkaisusta, lopussa tietoa julkkareista.


Mikä Esiinkaivatut?

Äskettäin ilmaantunut runoteokseni Esiinkaivatut (Palladium) sai lähtölaukauksensa, kun Simo Ollila pyysi minua mukaan yhdellä runolla vuoden 2017 lopussa Tampereen kaduilla esillä olleeseen Mainostaulujen runot -projektiin.
Kaltaiselleni kirjoittajalle yhden runon kirjoittaminen poikkeuksellisen suurelle yleisölle ei ole mahdollista kirjoittamatta samalla kymmeniä sivuja muuta. Ja kun tuo muu alkoi näyttää jonkinlaiselta kokonaisuudelta, jatkoin johtolangan varassa kirjoittamista.
Alkoi kasautua Rakkaat esivanhemmat -työnimellä kulkenut kokonaisuus, joka perkaa menneisyyden ja sukujuurien unohtamista, muistamista ja merkityksiä. Tämä kokonaisuus on teoksen ensimmäisen osan "Perslähdöt" ytimenä.

Osaa II "Arkisia juttuja Suomen vaarallisimmasta puutarhakaupunginosasta" määrittävät sodan ja rauhan pohdinnat itsessä ja maailmassa kahvin ja ahdistuksen äärellä. Kolmas osa "Tanssi pois" on sukellus sisämaailmaan, parantumisen, seksuaalisuuden, oivallusten ja hämmennysten kulku.


Hasso Krull ja juuret

Esiinkaivattujen kirjoittamisessa oli erittäin suurena tukena virolaisen Hasso Krullin esseekokoelma Luomisen hurma ja tekstuuri, Hannu Oittisen suomennoksena, jonka Palladium on julkaissut 2012. Jotenkin sopivaa kudelmassa on, että sain kirjan Simolta.

Olin jo vuosia sitten todennut Jyskylle (Ihalainen, Palladiumin kustantaja), kun hän antoi minulle Gary Snyderin uuden käännösteoksen, että antaisin minäkin hänelle kirjan, mutta kun ei ole. Alkoi näyttää siltä, että jotakin annettavaa on syntymässä.

Hasso Krull kirjoittaa pohtien nykyvirolaisen mahdollisuuksia kohdata virolaista perinnettä, sen mytologiaa, olentoja, merkityksiä. Oma kirjani pohtii samaa jostakin nykysuomalaisesta, peräpohjalais-keminsaamelais-juurettomuus perspektiivistä. Teoksen syntyyn vaikutti olennaisesti myös uuden perheeni kesken tehty matka synnyinseudulleni Sallaan.

On ihmeellistä, että voi löytää perslähtönsä vielä yli kolmikymppisenä. Ne tuntuvat valmiiksi. Mutta mikä tuntuu? Ilon ja voiman lähde ahdistaa ja sattuu jos sitä ei tunne, tunnista, tunnusta. On iloista, että vieraan sukukansan runoilija, minua Krull, voi tukea tällaisella tutkimusretkellä.

Esiinkaivattujen rinnalla ilmestyy pian Kärsimys nyt tapahtui ammoin -runovihko. Se viivästyi hieman aiotusta materiaalisista syistä, mutta tullee julkkareihin mennessä. Se on tymäkkä sarja trauman ja siitä toipumisen kepeästä aiheesta.


Julkkarit!

Juhlistan julkaisuja Tampereella Arthouse Caféssa Kehräsaaressa (Niagaran leffateatterin baari), lauantaina 28.9.2019 kello 18 alkaen. Tilaisuudessa puhuu myös Jysky Ihalainen kustantajana ja runoilija Tiina Lehikoinen haastattelee minua kirjan tiimoilta. Tiedossa on myös runoesityksiä, lisäkseni Reetta Pekkanen on luvannut esiintyä, kenties muitakin. Arthouse Caféssa julkkareiden jälkeen alkaa DJ-ilta, jossa kuulemma soi söpöä musiikkia.

Tervetuloa!







Minkä maahan hautaa
sen maa esiin nostaa

Aika ei siinä ole mitään




*



maanantai 9. syyskuuta 2019

E S I I N K A I V A T U T




Lisätietoa: Palladium Kirjat

Julkkarit Tampereella
lauantaina 28.9.2019
kello 18 alkaen
Kehräsaaressa, Arthouse Caféssa
Niagara-leffateatterin kupeessa.
Tarkemmin lähempänä.

Lisäksi Tampereella
Mätäsperä 5D takapihalta
lokakuun ensimmäisenä päivänä kello 19
pääsee sisään tilaan jossa on nähtävillä
teoksen kannen ja sisuksen kuvia
alkuperäisversioina. Esitän myös runojani.

Lisää myöhemmin ja muualla.



keskiviikko 4. syyskuuta 2019

ESIINKAIVATUT ilmestyy tässä kuussa



Ensi lauantaina Työväenkirjallisuuden päivässä kirjasali Vooningissä kello 13.45 luen näytteitä nyt ilmestyvästä runokirjastani Esiinkaivatut (Palladium Kirjat).

Yhtä aikaa kirjan kanssa ilmestyy myös vihko Kärsimys nyt tapahtui ammoin (sekin Palladium!).





Laitan tänne pian tietoja, miten teoksia saa suoraan minulta, Palladiumilta kannattaa tiedustella jo nyt. Työväenkirjallisuuden päivässä teosten tulisi olla jo myynnissä.


keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

muistamisen arvoinen laulunpätkä and then some



sulaa laavaa, valkoisia perhosia


mustan tornin vinttibaarista saa runojenkirjoittaja gin tonicin ilmaiseksi jos samalla ostaa teetä





monelle on intuitiivisesti oikein että ihminen kärsii jotta uhanalainen eläin selviää
mutta epäselvää se että tällöin kärsivä ihminen on se kaikkein uhanalaisin ihminen
joka muutenkin kärsii modernin paineessa jatkaessaan alkuperäisiä metsästyksen
ja keräilyn elinkeinojaan, ja että lopulta
ihminen ja eläin ovat yhtä
elonkierron pyörrettä


se että minä kärsisin jotta sudet
ahdeyökkönen
hietikkosarakirva
tai keltahäntävilla-apina
kukoistavat
on erittäin vaikeasti kuviteltavissa

miten kukoistan
yhdessä ahman
metsäpeuran
naalin
sinivalaan ja kalkkikallioiden jäkälien
kanssa

torstai 4. heinäkuuta 2019





Käänsin keväällä suomeksi Agnes Hidveghyn artikkelin Isenheimin alttaritaulusta Ars Sacran sivuille.


torstai 27. kesäkuuta 2019



Hyvää matkaa Leevi. Saattelit maailmaan ekat runokirjani, ja laajemmin näytit toiminnallasi, miten hiljaisia merkkejä ihmisten maailmassa kuunnellaan, miten niihin tartutaan ja miten niitä päästetään, kuiskataan, miksei myös: möläytetään. Epälemättä elämäntyösi hedelmät jatkavat kypsymistään vielä vuosia, vuosikymmeniäkin.


maanantai 4. maaliskuuta 2019




wreckthismess kolme tuntia Charlie Morrowista

perjantai 1. maaliskuuta 2019

Yhden teoksen näyttely Mahdollisuuksien tilalla Pispalassa



 Terve!

Hengitys ja jälki -tussimaalausvihkoni on esillä Mahdollisuuksien tilassa Tampereen Pispalassa maaliskuun ajan. Avajaiset huomenna lauantaina 2.3. klo 18-20, missä myös esiinnyn ja aiheeseen liittyvä työpaja 13.3. klo 17-30-19. Työpajassa hengityksen ja ihmisäänen yhteyttä tutkaillaan yhdessä, kuunnellen.


Ennakkotietona myös, että huhtikuun 27. päivä lämmittelen harmonikkataiteilija Maria Kalaniemeä Tampereen Steiner-koulun kevätkonsertissa, jonka tuotto menee koulun 5b-luokan leirikoulun hyväksi. Tätä keikkaa odotan innolla, sillä Kalaniemi on tällä hetkellä kenties eniten arvostamani live-esiintyjä.