Kun esitän lukevani kirjaa

 

Kun esitän lukevani kirjaa tosiasiassa raatelen ihmismielen jälkiä selluteollisuuden tuotteessa, puren riekaleiksi kirjallista rakennetta, imen karvaisilla sieraimillani intensiteettiä tekstuaalisesta kudoksesta, ja melkein kaikki kirjat hajoavat siinä, säpälöityvät kuin lattialle viskattu kahvia täysi kahvaa myöten kuuma lasipannu, särkyvät, murskaantuvat, muhjaantuvat kuin lahottajan sisältä tuhoama pihlajanraato, ja siksi en lue moniakaan kirjoja muutamaa sivua enempää, ei minun tarvitse: on vain vähän kirjoitusta joka selviää hengissä, kun esitän lukevani.