lauantai 10. lokakuuta 2009


Kaltaiseni kirjoittaja tarvitsee valtavasti salailua, töiden pimittämistä toisilta, mutta myös vähintään yhden luotettavan lukijan, jonka peilipinnasta heijastuvaa kirjoituksen valoa voi sitten kerätä silmillään takaisin. Ilman lukijaa suuri osa lämmöstä hukkuu ja työ on kaksinverroin kuluttavampaa. Tilanne, jossa lukija ei ole vielä kertonut, mitä ajattelee lukemastaan, on hyvä, sillä psykologinen "lukija"-rakenne palauttaa energiaa kirjoittajalle, mutta tuleva palaute ei vaikuta vielä lainkaan työn tekemiseen ja suuntaan. Palautteen tullen tilanne voi muuttua suuntaan tai toiseen.

Ei kommentteja: