tiistai 9. lokakuuta 2007

akselirasva poistaa kitkaa kunnes se on täysin imeytynyt kämmeniin ja nahka alkaa palaa ja revetä - vuorenrinteelle valettu tinapeite polttaa hetken männyn kilpikaarnaa kunnes jäähtyy - ohuessa ilmanalassa hän lukee kuin kivelle omalle kielentunnolleen ja meridiaaneja myöten, noita tuhansia pikkuruisia kelloja kuiduistaan roikottavia karhunlankoja myöten hänen tietoisuutensa valuu korvastani sisään kun nukun - löydän aamulla sylkeä poskelta, sitten tyynyltä, pyyhin kämmenselkään - aasin selkään kiipeää mies joka pystyy tekemään matkan aasille hyvin kevyeksi vaikka se tekeekin kaiken työn - soudan keskelle saaren järveä jota ei enää ole: se on puhkaistu mereen, suolavesi on vain kerran tunkeutunut makeaan veteen, ja vuosikymmeniä tätä järveä ei ole ollut - hän painaa kynsillään tarkasti selkääni, talirauhasen kohdalle, reidestä nahanpinnasta hän kaivaa esiin ihonsisään kasvaneen karvan, voi kuinka pitkä se on - yllättävää tyyneyttä kritiikinpurkauksen sisällä, päähän nousee kuumuutta ja minua naurattaa kun huudahdan sinulle että jos et kerran ymmärrä naisia, etkä sä tunne K:ta, hän on enemmän kuin minä eikä vaihda mielipiteitään - katukivekset - seestyneenä estynyt - rei'itettyä nurmea - puhelin soi huomaan kyllä en vastaa -

Ei kommentteja: