keskiviikko 15. elokuuta 2007

Kommentti Unabomberin manifestiin

Kaczynski on väärässä siinä, että ihmisen perustarpeet olisivat tyydytetyt yhteiskunnan toimesta modernissa järjestelmässä, nimittäin kukaan ei voi hengittää tai aistia toisen puolesta. Hienojakoisinkaan teknologia ei voi hengittää tai aistia ihmisen puolesta – happea voidaan kyllä tuoda mekaanisesti kehoon ja erilaisin menetelmin voidaan korvata puuttuvia aisteja tai laajentaa olemassa olevia, mutta aistimus ei tapahdu aistinelimessä tai –välineessä, vaan aivoissa. Samoin hengitys ei tapahdu ainoastaan siinä, että happea yhtyy verenkiertoon, vaan hengitys on koko kehossa tapahtuva asia, josta ihminen voi olla hyvin monilla eri tavoilla tietoinen. Näin ollen Kaczynskiltä jää välttämättä huomaamatta täysin olennaisia vallan prosessiksi kutsumansa ihmisen itsenäisyyden mittarin toteutumismahdollisuuksia. Totta on, että ravinnontuotanto on etäännytetty ja riistetty pienyhteisöiltä, ja tämä onkin laaja ongelma. En voi paneutua siihen nyt. Samoin sosiaalinen arvonanto määräytyy pitkälti yhteiskunnassa normitetuin tavoin, mutta toisaalta ihmisillä on taipumus muodostaa myös omat ystäväpiirinsä, ja on myös asetettava kyseenalaiseksi se, kuinka paljon ja millaista sosiaalista arvostusta ihminen yleensä todella tarvitsee. Hengitys ja aistiminen eivät ole korviketoimintoja, vaan ihmisen olemisen välttämättömiä osia: meillä ei ole kovin monia muita tapoja olla yhteydessä ulkoiseen ja sisäiseen maailmaan. Näin ollen Kaczynskin käsitys vapaudesta ja ihmisen olemisesta on vajaa. Tämä näkyy myös hänen kirjepommikampanjastaan: ihmisten hengen tahallinen uhkaaminen ei osoita missään olosuhteissa tietoisuutta, vaan epätoivoa tai jotakin muuta tietoisuudelle vastakkaista negatiivista energiaa. Tietoinen ihminen ei pyri tappamaan, sillä tappaminen on teko, jonka seurauksista voi tietää minimaalisen vähän. Mitä kuolemassa tapahtuu? Kaczynski oletettavasti ei myönnä ihmisen tietoisuudelle muita tiloja kuin unen ja arkitajunnan. Muuten hän käsittäisi vapaudenkin laajemmin kuin vain yksilön mahdollisuutena itsenäisesti tyydyttää perustarpeensa ja suojella omaa lähipiiriään. Kaczynski ilmeisesti olettaa, että ihminen on vain biologinen olento, ja että biologia käsittää vain tiettyjä aineellisia prosesseja. Kaczynski on oikeassa siinä, että ainoastaan todellisiin olemisen tarpeisiin liittyvä toiminta ei ole korviketoiminto, mutta hän näkee olemisen tarpeet liian kapeasti. En väitä, että esimerkiksi tämän tekstin kirjoittaminen olisi muuta kuin korviketta, mutta väitän, että näiden huomioiden kautta on mahdollista nähdä jotakin niistä ihmisenä olemisen puolista, joita Kaczynski ei ota huomioon manifestissaan.

K:n näkökulma olemiseen on se, että ihmisen tulisi tapa tai pakene –mekanismin avulla selviytyä elämänsä ristiriidoista. Mutta koska tämä mekanismi ei nyky-yhteiskunnassa pääse toteutumaan, ihmisen oleminen on rajoitettua, orjuutta. Enää ei ole mitään sellaista taistelua, jonka voitettuaan ihminen olisi vapaampi: sodat jatkuvat kyllä, uutiset tipahtelevat postiluukuista ja kuvaruuduilta. Kysymys siis on, kuinka ylittää tämä tapa tai pakene –mekanismi, kuinka kestää ylenmääräistä stressiä, tai kuinka muuttaa se toiseen muotoon. K. itse pyrki tappamaan, ei pakenemaan, mutta teollinen yhteiskunta ei ole vielä kumoutunut. En sano, että hänen työnsä oli turhaa. Sanon, että se ei riitä. Mikään vallankumouspyrkimys, konkreettinen tai teoreettinen, ei riitä, jos se ei ota huomioon ihmisen henkistä olemista, ja ennen kaikkea, jos se ottaa huomioon vain ihmisen. Ihmiskunta hirvittävine ongelmineen on nähtävä suhteessa niihin ympäristöihin, joissa ihminen elää, ja nämä ympäristöt on käsitettävä äärimmäisen tarkasti sekä äärimmäisen laajasti: mittakaavat globaalista lokaaliin eivät riitä, tarvitaan mittakaavoja kosmisesta molekyyliseen.


Ei kommentteja: