Katsoin silti vähän noita Leevi Lehdon kuvaamia videopätkiä esityksestäni (ks. edellinen postaus).
Karmeaa on tietenkin, miten kaikki virheet ja kömpelöys korostuvat tuhatkertaisesti noinkin suttuisella videolla. Omituista on myös, miten tilanne ja hetki katoavat, ja tilalle tulee digitaalisen audiovisuaalisen simulaation epämääräisyys ja julkisuus
Ei tässä muu auta kuin etsiä lisää herkkyyttä.
Kukaanhan ei toki tiedä, että lauloin väärin, kun olen kutakuinkin ainoa, joka tietää miten omat lauluni menevät, ja miten ne nyt yleensä menevät, mutta onhan se hassua. Ja ei se nyt niin vakavaa jos laulaa nuotinvierestä, mutta jos koko laulun sävy vääntyy, se on hankalaa.
Ei tässä muu auta kuin etsiä lisää herkkyyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti