muitten ääntä ja runoa

 

 

Kaikenlaista ääntä ja runoa on ollut, mitä olen halunnut täällä linkata ja ehkä jotenkin kommentoida. Nyt ainoastaan lyhyesti mainitsen seuraavia:

 

 

"Ilman mukanamme tullutta ääntä
olisimme eksyneet ja unohtaneet
kokonaan"

 Vapaataipaleen Tähtivaeltaja on hieno kertova runosarja, ja kitaralla säestetty luenta tuo siihen tietyn kulkevan poljennon. 

 

 

Essi Leppänen systeemi on varmaan tän blogin lukijoille tuttu, mutta suosittelen tosi lämpimästi. Bändin viime syksyinen levy on aivan mainio. Leppänenhän yhdistää siinä uusimman runoskenen ilmaisullisen vapauden muun muassa Lauri Viidan klassikkorunoon "On valo syttynyt ikkunaas". 

Markku Lahtelan Sirkuksen Vol 2. on improtykitystä ja täsmällisiä rakenteita, joita kannattelevat runoudesta (Pessoa, Rantakari ["Tyhjyydestä ei voi neuvotella"], ainakin) poimitut otsikot.

Shannon Rowley, jonka kanssa joskus istuin kahvilla, on julkaissut esikoiskirjansa ja -levynsä Svart Recordsilta. The King Departs. Jotenkin Tom Waitsin, Siekkarien ja merellisen kauhun saartamaa kähinää.

Sitten ei ihan uusia, mutta myöskin taannoisia kahviseuralaisiani edustavat nämä musiikilliset arkistot, joissa kunnianhimoinen sävellys ja henkisluonteinen sanoitus molemmissa yhdistyvät parhaimmillaan upealla tavalla. Eli "The Nameless Archives", josta varmaankin The Sleeping Gold, A Good Friday Spell ja Pathways & The Flowery March ovat semmoista kuunneltavaa, joka varmimmin kestää. Ja toisena Jari-Matti Nurmisen musiikki, josta Order of the Living muun muassa mielestäni aivan todella upeata, "Mindset Archive"

Mulla on sellainen fiilis että olen tästä nyt jotakin varmaan unohtanut, niin ehkä lisään sitten myöhemmin.

Niin tietty, The Rocks, Mopin nykyinen bändi! Kukka- sekä Moppi ja Aivokurkiaiset -bändien laulaja-lauluntekijä teki uuden levyn, Minun Vietnamini tuossa vuoden taitteessa suunnilleen. Levyn julkaisi Arsi, joka istui melkolailla tässä samassa kohtaa Mätäsperällä kuin minä, mutta muutama vuosi aiemmin.