torstai 31. tammikuuta 2013

Runopiiri Kaarinan kirjastossa


Vedän tänä keväänä Kaarinan kirjastossa runolukupiiriä. Vietin syksyllä tuntikausia tuossa kirjastossa lukien ja kirjoittaen, ja tulin huomaaman että runous ei ole erityisen hyvin esillä. Esimerkiksi Vaski-kirjastojen yhdistyttyä, tai jostain muusta yhtä omituisesta syystä, kirjaston poistohyllyssä oli sellaisiakin kirjoja kuin Harry Salmenniemen Texas, sakset tai Janne Kortteisen esikoinen. Huomasin julisteen lukupiireistä, eikä sielläkään ollut runous edustettuna - niinpä spontaanisti tarjouduin pitämään sellaista. Ensimmäisen tapaamisen vaikutelma on aivan innostava, itselleni yllättävä ja oman runojen lukemiseni kannalta hedelmällinen.

Pyrin lukupiirissä ilmapiiriin, jossa voi vapaasti ihmetellä ja kertoa lukukokemuksistaan. Se vaatii jonkin verran ihmisten houkuttelua, mutta onnistuu kyllä. Analyysiin ei ole tuollaisessa yhteydessä tarvetta, mutta vaikutelmien julkipuhuminen ja kuunteleminen tuntuu minusta tärkeältä.

Puhutaan aina, että runouden yleisö kaventuu ja vain runoilijat lukevat runoja tai etteivät edes he. Mutta mitä voisi tehdä yleisöjen kasvattamiseksi, tuottamiseksi, kouluttamiseksi tai houkuttelemiseksi esiin? En tiedä, mutta tuntuu tarpeelliselta tehdä tällaista kokeilua. Millään tavalla tämä ei rasita poetiikan pohtimisen tai runojen kirjoittamisen työtä, luultavasti päin vastoin runolukupiirin vetäminen ruokkii kirjoittamistani, siinä määrin erilaisesta runouden parissa tapahtuvasta työskentelystä on kyse. Sen näkeminen, miten erilaiset lukijat kokevat runoutta, on mielenkiintoista.

Ilmeisesti ihmisillä on erilaisia tarpeettomia käsityksiä kuten "runous on vaikeaa, en ymmärrä sitä", "runous on liian henkilökohtaista jaettavaksi", "runoutta voi ymmärtää vain kirjallisuudentutkija", tai jotakin. Kuitenkin elämme ns. tietoyhteiskunnassa, jonka perustoiminnot jo ovat  mentaaliselta rakenteeltaan monimutkaisempia ja vieraampia ihmisorganismille psyykeineen kuin suurin osa runoudesta.

Kynnys runouteen tai runonlukijaksi ryhtymiseen on juuri niin matala kuin kukin itselleen sallii.

2 kommenttia:

Lealiisa Kivikari kirjoitti...

Tervehdys! Idea on loistava, suorastaan houkutteleva, innostava. Itse runoilijana len pohtinut samoja asioita. Jaan tämän fb-sivuillani, ja ehdotan, että laitetaan hyvä kiertämään.

Toivotan menestystä ja hedelmällisiä runohetkiä piirillenne.

Ystävällisen terveisin
Lealiisa Kivikari, Lahti

jonimatti joutsijärvi kirjoitti...

Ilman muuta, onnea ja intoa yrityksiin! Ja kiitos.

Vaikuttaa siltä, ettei tällaisia runolukupiirejä ole juuri harrastettu. Vai onko? Jos onkin, ei varmaan riittävästi.