lauantai 24. tammikuuta 2009

Oikeastaanhan on täysin samantekevää, mitä tässä blogissa on tai mitä sillä teen. Parasta on, kun en kuvittele, että joku lukee tätä. Lukee, toki, mutta mitä sillä on väliä. Parasta on, että kirjoitan tänne, jos haluan ja mitä huvittaa. Epälemättä on haitallista tuottaa lisää tarpeetonta ja harhaanjohtavaa tekstimassa pahaa-aavistamattomien ihmisolentojen silmien ja mielien kuristukseksi. Parasta on, että kirjoittaessani tänne kysyn itseltäni, missä olen ja mitä haluan sieltä jättää virtuaaliseen pakastamoon itseni tai toisten myöhemmin löydettäväksi. Olemisen tilasta esiin päästetty kirjoitus ei voi olla täysin tuhoisaa, eikä täysin neutraalia avoimen lukijan kokemuksessa. Parasta on, että luotan tähän ymmärrykseen kirjoittaessani tänne tai minne tahansa muualle, ja välitän mahdollisimman vähän menneistä tai tulevista seurauksista, joista en mitään voi tietää. Aloitin tämän blogin vähentääkseni turhautumista, kuten joku lukija ehkä muistaa. Parasta on, että jatkan tätä tästä eteenpäin syventääkseni rentoutta ja vahvistaakseni luottamusta kieleen.

2 kommenttia:

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Harhakuva intimiteetistä on yksi blogien ongelma. Ja toisaalta että häviää suureen massaan. Ja että vanheneeko teksti kun sen päivämäärä on parasta-ennen-tekstin ohimenneellä puolella. Milloin kirjoittaja on mennyt ohi, tai kirjoittajan ohi menty.

Joskus pelkään että joku keksii kaikki vastaukset.

jonimatti joutsijärvi kirjoitti...

Parasta on elää niiden kanssa ja syventää niitä.