minulla on ystävä joka kantaa lihaa
ja toiselta suunnalta kaataa
lämpöaalto kottaraisia läpilikaiseen tuulikaappiin
museo on haudattu rasvaan
nokat vavisten kaivaudun kivilattiaan
arvaatko jo käteen
osuneen mustan pisteen alkuperän
tuhat unissakävelijää hakkaa kämmeniään märkään asvalttiin
syy ja seuraus
purkautuvat hämmennykseen
joka on ainoa mahdollisuus ottaa vastaan todellisuus
ne syyt
ja seuraukset joita
vapautettu näkökenttä kohtaa jokainen aisti on
tunto
riittämätön kieli
on puhjennut ja levittää kaikkeen aineeseen
ja
kokemukseen
toista tietoisuutta, loputonta sillä
se
vuotaa
ystävälläni on haulikkometodi
rakkaus on ottanut hänet
tarkkailuun eikä häntä
enää palella
katulampun
kuvussa
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti