Ei se puissa kasva, ei se ole mitään todellista.

Tulevana aikana en kirjoita blogimerkintöjä kovin tiuhaan, enkä myöskään lue kovin tiiviisti muiden blogeja. Siirrän huomioni tuleen ja sydämeen joka ei palaessaan häviä.

Vaeltava valo! Itsevaloistava.

istun alasti huoneen lattialla ja luen että olet iloinen siitä että se on nyt ohi, alan nauraa, ensin itselleni, sitten kanssani

annat minulle jäljittimen

käännyn sillalle, unohdan askeleet

sitten muistikuvaan havahtuu sillalla

sitä ylittäessä kolme kertaa samaa 

kolmikulmaista rataa kävelevä

jokin, ehkä sama mikä alittaa 

sillan sen betonirakenteiden varassa

ja näkee ruostuneen polkupyörän matalikossa,

nousee esiin toiselta puolelta ja 

luovuttaa jäljittimen sinulle

(note to self)

Älä samaistu vaatteisiin

ne eivät ole sinun

ole niissä

älä samaistu eleihin

sinä et ole ne

vain niiden kautta

älä samaistu vetovoimaan

et ole se

se kulkee lävitsesi

älä samaistu ruumiiseen

sinä et ole se

voit tuntea sen

älä samaistu vatsakipuun

se ei ole sinussa

vaan vatsassa joka ei ole sinun

älä samaistu tähän runoon

et ole tässä

vaan siellä mistä luet

älä samaistu tarkkaavaisuuteen jolla luet

se ei ole sinun

etkä sinä tiedä mitä se haluaa

älä takerru vaikutukseen

joka eleilläsi on maailmaan

sinä et tunne niitä

Suosittelen ehdottomasti Tiina Lehikoisen Turvalliset veistokset -runokirjaa! 

Saatan siitä myöhemmin kirjoittaa jotakin enemmälti, tänään ei paukut riitä.

Hesarin runokritiikki menetti merkityksensä

Jukka Petäjän räkäisy tämän päivän Helsingin sanomissa yrittää osua viittää kirjaa yhtä aikaa, mutta vastatuuli on sikäli kova, että Petäjän jo omille touhuilleen kääntynyt selkä saa ikuisen tahran. Hs:n nettisivuilla on käyty keskustelua ja suosittelen osallistumaan siihen vilkkaasti.


Petäjä ei jaksanut paneutua seuraaviin kirjoihin:
Timo Harjun Kastelimme heitä runsaasti kahvilla
Teemu Hellen sorta vala
Tuukka Terhon Huulilla nolo tuuli
Kristian Blombergin Puhekuplia
ja V-S Luoma-ahon Ruumiita.
Ruumiita ja Puhekuplia ovat vapaassa pdf-jakelussa.



Petäjän kritiikin ongelma on, että se perustuu täysin kuvitteelliseen ja sentimentaaliseen, jostakin yksittäisen kirjan piirteestä nousseeseen vaikutelmaan, joka yleistetään koskemaan kaikkia viittä kritiikin kohdeteosta ja lisäksi vielä kokonaista "uutta runoutta".


Kritiikki on niin lyhyt, että siinä juuri ja juuri voitaisiin käsitellä ja perustella tämä yksittäinen vaikutelma, mutta sen sijaan Petäjä ryntää uskomaan, että hänen fiiliksensä määrittää kaiken "nuoren runon". Noloa.


Maaria Pääjärvi kirjoittaa Petäjän kritiikistä tarkasti. Keskeinen on Maarian huomio, että Petäjä pyörtää motokseen ottamansa periaatteen lukea kirjoja niiden itsensä ehdoilla. Lainaan Maarian analyysiä:


"Miltei jokaisessa lauseessaan Jukka Petäjä näyttää pettävän kriitikkoesittelyssään lainaamansa Barthesin mietelmän eläytyvästä kritiikistä, joka ainakin yrittää lukea kutakin teosta sen omilla ehdoilla, ja jos siinä epäonnistuukin, myöntää sitten vajavaisuutensa eikä suinkaan käytä “kirjaa oman maailmankatsomuksen pönkittämisen välinenä”."

En epäröi ajatella tässä alla olevaa viimeistä lausetta, en epäröi, koska koen sen voimakkaasti, mutta epäröin hetken sen kirjaamista ylös julkiseen muistiin, koska silloin siitä tulee - kaiken muun lisäksi -  "argumentti" tai "latteus". Mitään sellaista se ei kuitenkaan minulle ole.

Kirjoitan sen tähän:

Mikään ei ole tärkeämpää kuin ystävyys.

henki ja ruumis:

käsi kädessä

"Tulen olemaan siitä aina kiitollinen. " ei voi merkitä mitään muuta kuin jotakin paljon hatarampaa: "Aina kun muistan sen, tunnen kiitollisuutta, enkä usko, että mikään tilanne tai persoonani osa voisi saada minut kokemaan sitä toisin."

kerran hänen nimensä on kuolema-ratsastaa-ruskealla-tammalla-kahvilan-lasiovista-sisään-sydämeesi

olen kohdannut hänet kahdesti ja hänen nimensä muuttuu joka kerta

toisen kerran hänen nimensä on aurinko-pyöräilee-kaupungin-yltä-tuulen-poistyöntämien-sateesta-raskaiden-pilvien-alta-puusillan-yli-odotuksesi-saareen-rintakehäsi-ristiriitaan

ja sitten jäin odottamaan

hänen kolmas nimensä on poissaolossa: käytän-valtaa-sinuun-vain-koska-sinä-et-itse-vielä-osaa-rakastaa-itseäsi

Kaikki mitä kaipaan on jotakin mitä en tiedä.

Olen aiemminkin linkittänyt Olli-Pekka Tennilän blogissaan julkaisemaan Jean-Luc Nancyn Corpusta pohtivaan esseeseen, mutta teen sen vielä, koska teksti on taas, uudelleen ja uudella tavalla lukemistossani.

Melkomoinen temppu olisi tajuta, mitä todella tarvitsee lukea.

”Jokaisen etiikka käsittelevän esityksen täytyy lähteä siitä tosiasiasta, että ihminen ei ole eikä hänellä ole olemassa tai toteutettavanaan mitään olemusta, historiallista tai henkistä kutsumusta tai biologista kohtaloa.” 

Näin kirjoittaa Giorgio Agamben kirjassaan Tuleva yhteisö. Maksiimia on vastutettava, sillä ei voida lähteä siitä, että tietäisimme "tosiasiaksi", mitä on "ihminen" tai mitä "ihmisellä" "on" tai "ei ole".

kieltyä, kierrellistää

Tarvitsenko oikeasti tiibetinkielen välimerkkejä, jonkinlaisia virkettä laajempia kokonaisuuksia rajaavia merkkejä, tarvitsenko todella uusia välimerkkejä, välliyöntiä ja tavuviivaa pienempiä sanojen tai sanansisäisten osien välisiä eroja ilmaisevia merkkejä?

muistaa.maistaa / muistaa,maistaa / muistaa_maistaa / muistaa¨maistaa / muistaa^maistaa

Voisi siis olla myös välimerkkejä, jotka kerrostavat merkityksiä: juosten^olla. Ikään kuin juokseminen tai juokseva olisi korostetussa olemisen tilassa. Mitä kirjoitusta tämä olisi, mihin tarkoitukseen, huvitukseen?

EDIT: tässä alemmassa kappaleessa selvästikin toistietoinen runoilija yrittää keksiä jotain äänneoppia uudelleen - juuri niin kuin pitääkin...

muistaa-maistaa

(viite: Jaan Kaplinski, "Jos Heidegger olisi ollut mordvalainen")

Kaltaiseni työtä pelkäävä kirjoittaja ilmeisesti nopeuttaa toimeen tarttumista asettamalla jonkin kiehtovan ja keskeneräisen tekstin tympeän ja välttämättömän editointityön proseduuriksi jotakin, mikä vaatii ylimääräistä ponnistusta, esimerkiksi päättämällä, että samalla kun tekstiä muokataan, se myös luetaan ääneen nauhalle. Ylimääräinen ponnistus kenties vie energiaa, ja esimerkkitapauksessa ääneenlukeminen loppui neljännen sivun kohdalla, mutta kuitenkin se tässä tilanteessa taisi olla ainoa tapa saada välttämätön ja lopulta kiehtovakin tekstin lähiluku ja muokkaus käynnistymään ja jatkumaan myös seuraavana päivänä.

the void appears in movement

tyhjyys ilmestyy liikkeeseen / tyhjyys ilmaantuu liikkeessä

L^n

Närhi, korppipari, linnut, tilhien porukka, naakat, tiaisparvet, yli lentävät, varoituksia ja kutsuja huutelevat tai pensaan oksille seisahtuvat pienet oletettavasti onttoluiset, joille en tiedä nimiä, jotka auringon noustua ilmaantuvat valon tiloihin, peltojen reunamille ja metsikköjen varjoihin, olivat yölläkin täällä, näillä samoilla sijoilla, yhtä lukuisina ja sykkivinä, toisenvärisinä toisessa hämärässä, nukkumassa oksanhaarassa, tuulessa putoilevien lehtien alla, linnunradan syvyyskiekon alla, sen reunalla itseasiassa, silmät ummessa hengittäen kiivaasti, lämmittäen pakkasta ympärillään, nähden unia tai yrittäen saada unen päästä, pidellen lihaansa höyhenten sisällä rentona, toisin kuin ottaessaan korkeutta tai kiljuessaan muitakin säikähtämään ohikaasuttavaa moottoriajoneuvoa.

muistiinpano

On hyvä muistaa, että 1200-1300-luvuilla, roomalaisen järjestelmän raunioilla, ennen eurooppalaisten tunkeutumista "Amerikkaan" ja Afrikkaan ja muualle, maailman mahdit eivät olleet eurooppalaisia, vaan mongolien imperiumi, joka ulottui syvältä Siperiasta Eurooppaan asti, sekä Osmaanien valtakunta, joka sijaitsi ennemminkin Koillis-Euroopassa kuin nykyisessä Turkissa.

Lukemastaan ei ymmärrä paljoa enempää kuin mitä on siihen asti onnistunut kysymään edes puolitajuisesti. Ehkä se harmi, jolta en säästynyt, oli valmistautumista niihin oivalluksiin, joita nyt saan lahjaksi.

(toisessa muodossa Sven Laakson lainauksena)

Kaltaiseni kirjoittaja tarvitsee valtavasti salailua, töiden pimittämistä toisilta, mutta myös vähintään yhden luotettavan lukijan, jonka peilipinnasta heijastuvaa kirjoituksen valoa voi sitten kerätä silmillään takaisin. Ilman lukijaa suuri osa lämmöstä hukkuu ja työ on kaksinverroin kuluttavampaa. Tilanne, jossa lukija ei ole vielä kertonut, mitä ajattelee lukemastaan, on hyvä, sillä psykologinen "lukija"-rakenne palauttaa energiaa kirjoittajalle, mutta tuleva palaute ei vaikuta vielä lainkaan työn tekemiseen ja suuntaan. Palautteen tullen tilanne voi muuttua suuntaan tai toiseen.

valvollisuus

Kun Pj Harvey laulaa "Can you forgive me" kappaleessaan Broken Harp, tajuan, että ei ole suuria vaikeuksia antaa anteeksi ihmiselle, ettei ihminen ole tekonsa. Tämä koskee myös suhdetta itseeni.

Eräissä muissa mielentiloissa sama laulu tekee vain ärtyneeksi.

on vaikea pitää se vapaana tuntemattomuutena

koitan muistuttaa itseäni siitä mahdollisuudesta

muistutan sitä

Milloin olimme tarpeeksi nälkäiset?

(testing)

Jonain päivänä hän kulkee tästä, jonain

päivä kulkee tästä: hän

jonoin päivää tässä, kulumisjäljin

Päivästä jonain kuljettuaan tässä, häm-

mentyneenä sääilmöistä päivän kulunut kello

jo pääväittämässä kuulutus ja jäljitys

Joona, pään häivytettyään, meren kukinnossa

kulkee, päivät tähtäämättä häntä, pimeässä

häät kaskelotin suoliumpun kanssa

sopimatonta on kaikki ja ei mikään

Kuulin ystävältä, että englannin "nothing" sanan etymologia juontuu skandinaavisesta käsitteestä "ting" tai "thing", joka merkitsee käräjiä. Asioita, "things", olivat käräjillä sovitut - "nothing" taas oli jotakin, mistä ei sovittu, mikä ei kuulunut käräjien määräysvallan alle. Sosiaaliselle kielelle sopimatonta tyhjyyttä ovat sisäiset impulssit ja kosmiset voimat.

Kuluvan kuun 24. päivänä Fluxee-klubilla Turussa Antti Salminen, Olli-Pekka Tennilä ja minä kierrätämme ja kompostoimme omia ja koneiden ääniä. Touhun kääntäminen ääneksi julkiseen tilaan alkoi Kuopiossa äänirunoklubilla syyskuun alussa ja jatkuu epäsäännöllisesti ja toistaiseksi - ilmeisimmin huhtikuussa jotain myös pääkaupungissa.

äänirunoa

"sound performance poetry by students of the orivesi college of art, finland the university of jyvaskylä, finland and the vienna poetry academy, austria"

ymmysteeri

ymmystiikka

ym.

uskomattoman hyviä muotokuvia, paljon vanhoja ihmisiä

ennen inhimillistä kieltä ei-inhimillisten kielten moneus

Jos lähtee ulos, halutessaan löytää aina uuden paikan. Samoin on internetselaimen avaamisen kanssa. En ollut aiemmin törmännyt tähän Olli-Pekka Tennilän ja Kristian Blombergin luuppirunoon.

tässä huoneessa jaan suklaan kärpäsen kanssa

sen hintana on kärpäsen itsetietoiset

helähtäen rapsahtavat askeleet

herkällä alumiinifoliolla

näen miten se nostaa murun kärsällään

ja kuuntelee folion outoutta

meluavia jalkojaan

blogeja etc

(Omaani parempi humma meinasi unohtua, lisäsin sen tähän.)

Empiiristä lettrismiä.

Kirjataidetta.

Lainauksia ymmärryksen kynnyksellä.

Kollaaseja ja "mahtailua".

Tussiportaikkoja.

etc: kuvassa Ruedi Schill juoksee

Lisäksi: Somatiikkaa, sosiaalista kritiikkiä ja estetiikkaa.

toisin kuin monet hyönteiset, huonekärpänen kestää ihmisasumusten raskasta uloshengitysilmaa

runon synty: miten sisäinen impulssi johtaa kirjoituksen ulkoisuuteen

Aiemmat tekstit, otsikolla "orgaanisen pelon aineenvaihdunta", kirjoitin välittömästi luettuani uutisen ääniaseen käyttämisestä mielenosoittajia vastaan Pittsburghissa, sillä uutinen herätti minussa voimakkaan mielikuvan ruumiin lävistävästä, lihaksiin runnovasta ja hengityksen rytmiin sekaantuvasta äänestä. Tämä mielikuva nosti esiin kauhua ja pelkoa ääniasetta kohtaan ja raivoa niitä idiootteja vastaan, jotka valjastavat minkä tahansa teknisen välineen kuvittelemansa oikean järjestyksen ylläpitämisen palvelukseen ja jotakin haastavaa kaaosta vastaan. Tämä kehollinen, emotionaalinen ja mentaalinen impulssi yhdistyi assosiaatioin aiempiin ajatuskuvioihin, joihin liittyi keskeisesti ajatus siitä, että nuoren miehen keho on jo tuhansien vuosien kulttuurisessa perinteessä muokattu sotilaan ruumiiksi, palvelemaan väkivallalla jotakin aina uhattua ja aina pönkitettävää valtaa. Koen, että nykyisessä maailmassa tuotetaan sellaista nuorta sotilasruumista, joka välttämättä jonkin yhteiskunnallisen käänteen yhteydessä tai tiettyjen sosiaalisten paineiden kriittisen massan ylittyessä kääntyy sen tuottanutta järjestelmää vastaan. Esimerkkejä tästä ovat kouluammuskelut ja muut yksilöiden henkilökohtaiset sodat yhteisöjään vastaan. Tämä koskettaa minua, sillä tunnistan itsessäni potentiaalin silmittömään, itsetuhoiseen ja ulospäin suuntautuvaan väkivaltaan. Pystyn elämään sen kanssa, eikä se juurikaan hallitse toimiani, pikemmin se on tasapainottava voima, joka muistuttaa olemiseni hauraudesta ja levollisuuden epävarmuudesta, ja siten auttaa palaamaan tekoihin ja tapoihin, joilla ylläpidän levollisuutta ja olemista ja vähennän levottomuutta ja itsetuhoisuutta. Näistä teoista tai tavoista esimerkkinä voisi olla juuri kirjoittaminen: raivon ja kauhun impulssi johtaessaan runoon on käännetty ainakin osittain luovaksi voimaksi (tätä kirjoittaessa kehoni tuntuu myöntävän tämän: se hengitti syvään), ja raivon energia on muunnettu ainakin alustavasti rakkautta tai kohtaamista palvelevaksi energiaksi.

Sivuhuomiona, 90-luvun rock-musiikissa Jeff Buckleyn The Sky Is A Landfill, jossa lauletaan "I'm not afraid of this machine" ja Rage against the machinen tuotanto luotaavat sosiaalisen raivon ja kauhun impulsseihin reagoimisen spektriä. Buckley ei pelkää yhteiskuntakonetta, kun taas Zack de la Rochan raivo tuota konetta kohtaan on välttämättä kauhun ylläpitämää. Molempien tunteiden suunta on samankaltainen, vapaus, mutta esteettis-emotionaaliset keinot kenties melko erilaiset. Tätä voisi analysoida pidemmällekin, mutta tuntuu nyt menevän spekulaation puolelle ilman tarkempia kuunteluhavaintoja. Yleisesti haluan todeta hypoteesinä, että en usko kauhun ja raivon tai edes kriittisyyden johtavan mihinkään todella vaihtoehtoiseen tapaan olla, joka vaatii rakkautta ja luovaa tarkkaavaisuutta kasvaakseen. Raivo ja kauhu voivat vain osoittaa ne kohdat, missä täytyy pysähtyä, eivät niitä suuntia, joihin olemista pitäisi suunnata tai yhteisöjä idättää.

orgaanisen pelon aineenvaihdunta

"G20 portesters blasted by sonic cannon"

nuoren miehen ruumis on sotilaan ruumis

kestää vuosia kasvaa siihen, vuosia

ruumista ruokitaan värähtelyillä, psyykkisillä ja fyysisillä

iskuilla, jotka kerrostuvat jähmeäksi ja teräväksi

aaltoliikkeeksi, orgaaniseksi peloksi, lihaskauhuksi

joka pitää yllä hyperventilaation energia- 

ja kuonaylikuormituksen tilaa sekä taistele-

tai-pakene- refleksin hermoliipasimen yliherkkyyttä

sotilaan ruumis on pelon ja vihan kone

niitä se syö ja niitä se levittää

kaikin käsin, joita se kykenee kasvattamaan ja rakentamaan

nuoren miehen ruumis on ollut sotilaan ruumis

jo tuhansia vuosia, teknologinen kehitys on muuttanut

ainoastaan tavat syöttää, ravinto ja aineenvaihduntaprosessi

on yhä olemuksellisesti, ruumiillisesti sama

sotilaan ruumis on ptooma, seksuaalinen ruho

jonka tajuinen, itsestään nauttiva ja itseään oppiva sooma 

on suljettu lihasmuistin tajuttomaan kerrokseen

jonka herkkyytä orgaaninen pelko varjelee rakkaudelta

ja muilta ravinnoilta jotka saisivat sen oksentamaan

vaikkakin osa sotilasruumiista on koulutettu valjastamaan sooma

äärimmäiseen suorituskykyyn, pimeän tilan ylittämiseen ääneti

ja äärimmäiseen tarkkuuteen tappavien impulssien lähettämiseksi

etäisyyksien yli tai täysin huomaamatta

teknologinen kehitys on muuttanut vain impulssien muodot

niiden olemus on yhä sama kuin tuhansia vuosia sitten

sivilisaatioiden kyky muuntaa niitä, polttaa vihaa ja pelkoa

joksikin muuksi, muuhun muotoon, herkistyä

on edelleen yhtä heikko, nuoren miehen ruumis on yhä yhtä 

altis muuttumaan eläväksi peloksi

(

ääni

ei vain korvasta

vaan ihosta sisään

lihakseen sisään luuytimeen läpi

maksasta verenkierrosta keuhkoista

kaikkiin keuhkolatvuksiin munuaisiin sekoittamaan virtsaa

lymfanesteiden läpi kallonpohjaan nikama

nikamalta koko rakenteen läpi

kaikkeen rakenteeseen

sukusoluihin

erogeenisiin

kudoksiin

ääni

muuntuva ja muuntumisensa paineesta viereiseen tilaan siirtyvä tila

joka kohdatessaan jotakin raskaampaa ainetta kuten kehoja

tunkeutuu niiden rakenteeseen hiukkastasolla

ja muuntaa ne jättää jälkiä

jää kaikumaan

ääni

informaatiota tilassa ajassa

jonka energia muuttaa aineen muodon

tuottaa hetkessä kehosta jotakin muuta

toistuvina hetkinä tuottaa kehoja jotka ylläpitävät sitä

kulttuurin muotona omana äänenään 

ääni joka takertuu ruumiiseen saa ruumiissa elävän tuntemattoman tajunnan

pitämään ääntä omanaan omana luontonaan

toistamaan sitä kaikumaan sitä

kaikissa teoissaan

(

OLKAA HILJAA! ei ole voimakkain hiljaisuuden muoto

Ajattelin jotenkin näin:

aine on energiaa

energia on aikaa

aika on tilaa

tila on ainetta

aine on aikaa

ja tila on energiaa

millaista on jumalan kuolemanjälkeinen elämä?

ihmispolotieteet

yhtye vajoaa asvalttiin

mattoa ovenrakoihin junttaavat mummot

Ihminen tulee.

kuolemaa emme menetä koskaan

Jos haluat määritellä millaista hereilläolo on tai mistä asioista heräämistä se on, et halua herätä lainkaan, vaan päättää mitä unta näet.

Tarascan-vedenpaisumusmyytistä:

Kun suuri tulva oli ohi, Jumala näki savua. Hän lähetti alas enkelin, joka löysi

selviytyjän. Jumala oli hyvin vihainen ja muutti hänet Huaxtecan-apinaksi.

Blogi on suhteiden verkosto: päivien, kuukausien, tekstikatkelmien ja verkkosivustojen ja lukijoiden suhteiden verkosto: blogin kirjoittaja itse muuttuu pian lukijakseen, suhde itseen muuttuu; kenties suhde ajatteluunkin muuttuu: tulisiko tästä blogimerkintä, voi blogisti kysyä ajatuksiltaan; suhde lukijoihin on usein - etenkin kirjoittaessa - vain kuvitelman varassa, siis sekin suhde itseen. Blogin keskusteleva potentiaali tietenkin laajentaa suhteiden verkostoa ulos "itselleen esiintyvästä itsestä". Parhaimmillaan myös keskustelun puute voi luoda sellaisen tyhjän kuunteleva verkkosolmun, johon kirjoitukset lasketaan irti itsestä.

Mutta kuitenkin, korppien verkosto on kiinnostavampi. 

polttomerkkasin pinsettiotteeni

ihmettelin kun ritilässä oli niin juoksevaa rasvaa sormia vasten

sitten söin itseni ähkyyn

se teki enemmän kipeää

molempiin auttaa kun on kylmää vettä oikeassa suhteessa

"Mua alko vituttaa niin mä istutin niitä kuusia ympyrään viiden metrin välein"

väärinkäsitys pelastaa maailmankuvan

Jonathan Z. Smith kirjoittaa muistiinpanojeni mukaan jossakin esseessään, että 1300-luvulla mongoolit ja 1500-luvulla "Amerikan" alkuperäisväestö eivät olleet kristityille eurooppalaisille yllätyksiä ja käsittämättömyyksiä, sillä heidät voitiin sijoittaa raamatullisklassiseen etnografiaan. Esimerkiksi Khan voitiin mieltää Haamiksi, Nooan pojaksi. Koska maailmankuvaan todella mahtumaton vieras käsitettiin väärin, se voitiin selittää maailmankuvan puitteissa ja maailmankuva ei horjunut - vaikkakin alkoi hiljalleen kulua, sillä kun vieraus otetaan haltuun, se alkaa vaikuttaa käsitysruumiin sisäpuolisena vierasesineenä. 

Samalla tavalla käsitämme juuri nyt väärin monia asioita, luullakseni vaikkapa monien eläinlajien merkityksen. Ja sama koskee spekulaatioita maapallon ulkopuolisista sivilisaatioista: ne lähtökohtaisesti mielletään sivilisaatioiksi ihmisyhteiskuntien tapaan, vaikka, jos niitä on, ei ole mitään syytä olettaa, että niiden tapa olla olisi jotakin ajattelemaamme. Tuntematon on ikään kuin jo selitetty, sillä kaikki mytologiat ja maailmanselitykset sisältävät riittäviä epävarmuuden riekaleita, joiden olennainen merkitys on juurikin kietoa ilmaantuvat yllätykset sisäänsä ja peittää ne tuttuudella.

"summerin soidessa poistu sillalta"

Menen katsomaan miten saari aavikoituu

lentokoneella autolla ja laivalla

Söin kaksi kananmunaa ja kaksi persikkaa

Munista poistin kuoret, persikoista jäi kivet

Joka väittää, ettei "todellisuuden kalustukseen" kuulu sitä tai tätä, muistelkoon vain kuinka tarkkaan tuntee omien huoneidensa, saati muistojensa, kalustuksen, ja arvioikoon sitten uudelleen kykynsä "todellisuuden" inventointiin. Logiikka voi tässä auttaa, ja johtaa harhaan.

Charlie Morrowin ääniteos Ptarmigan's Psalm.

Ei ole aikaa, se ei voi siis loppua.

"Kaikkea sitäkin tapahtuu."

o-a aa-io oi

uo-u i-ee-ä

i-o a-i ei o-e a-i e-ää

Aurinko tunkeutuu Jyrki Pellisen kirjaan "Minä kirjoitan maljasta joka oli hidas" hitaasti selän kautta. Se valaisee koko kirjan, lopuksi se on kimppu häikäiseviä aukeamia, kellanvalkea esine, jossa hiven jälkien jälkiä - se ei tule lainkaan käsittämättömämmäksi.

i-ä e i-e-ä

miljoonat ihmiset tuntevat tällä hetkellä juuri noin

kuten sinä tunnet

kuka sinä olet

pystynkö pitämään sen kysymyksenä

miljoonat ihmiset tuntevat tällä hetkellä juuri näin

kuten minä tunnen

kuka minä olen

pystytkö pitämään sen kysymyksenä

TAZ II Silent - väliaikaisen vapaan tilan vaientaja, järkyttävän kovaääninen 

kadunpesukone, kohdattavissa muun muassa Turun torilla

(ks. myös TAZ demolition equipment)

suuri askel painuu hitaasti

(jalkapohjan miljardeja hetkiä

voi aistia yllättävissä järjestyksissä

eri kohdissa mitä tahansa askelta)

Ideoita poimitaan. Kävellen. Kumarrus on sisäinen.

(Pitää hankkia skanneri, sitten kenties lisää kuvia tänne.)

jumalan kuvat kehittyvät hämärässä

ne eivät ole jumala, mutta ei ole muutakaan mistä luopua

Kysymykseni ei ollut vilpitön; tavoittelin sillä jotain itselleni, enkä pyrkinyt ymmärtämään sitä, mikä on todellista.

Ketun ääni; ehkä kuulin, ehkä en

Sinun sielusi; ehkä tunsin, ehkä en

Ruumis ylläni sykki kyllä

Sanoin: Kiitos että olet.

"Above all, have no ambition to make anyone understand anything whatsoever."

- Mirra "The Mother" Alfassa (Agenda)

elämme villirakenteessa jonka mehiläishoitaja tulee poistamaan

(vuo)

luovu

luo

luota

lähellä kysymysten lähdettä

(piirroksesta)

saaliisi vaikket saalistanut

sinussa vaikket avautunut

s...... ......t koskettanut

en ole

mitä luullaan

miten 

pidän auki 

tuntemattomuutta

miten auki pidän outoa

tulevassa

kaikki muuttui

"yritäpä sielu rakentaa lego-palikoista"

Käy katsomassa ja lukemassa Christian Bökin ihastuttava teos, jonka löysin Marko Niemen uuden blogin kautta. Blogi on suositeltavaa lukemistoa runovanhuksille ja -sikiöille (jotenkin ei tehnyt mieli kirjoittaa runotytöille ja -pojille, vaikka niinkin asia on).

Bökin teoksessa The Great Order of the Universe kysymykseksi jää, kuka on kääntänyt kaksi lainattua virkettä, ja kääntäjästä/kääntäjistä riippuen, jos virkkeet todella ovat anagrammeja, ( - mitä en missään nimessä halua tarkistaa tai oikeastaan edes tietää, sillä minulle riittää, että asia on todettu - maailmankaikkeussuhteeni ei ole tältäkään osin tieteelliseen metodiin perustuva - ), onko se ollut tietoinen ratkaisu ja jos ei, miten ihmeessä Bök on sen havainnut.

Edellisessä kappaleessa on hauska ristiriita tai vastaava: spekuloin asiaa ja väitän, etten halua tietää sen todellista laitaa.

HAUTOMATTA ei synny lintuja.

ei kukaan "muu"

Alan tajuta, että se, mistä pidän, on sitä, mistä pidän ja se rytmi, millä elän ja toimin, on se rytmi, jolla elän ja toimin. On yhdentekevää, mitä joku "muu" ajattelee näistä asioista tai miten joku "muu" ne kokisi. Yhdentekevää! Toistan tämän itseäni varten, en jotakin "muuta" varten. Itselleni korostan nyt myös sitä, että saamattomilta vaikuttavien hetkien aikana tapahtuvat ehkä huomaamattomiksi jäävät kypsymisprosessit tuskin ovat vähemmän välttämättömiä kuin tuotteliailta vaikuttavien hetkien ulostusprosessit. Tämä minun pitäisi tajuta ja muistaa semminkin, kun väitän ja olen kokenut, että niin sanottu inspiraatio ei ole suinkaan hyljättävä idea ja että tiukka kasista neljään istumatyö ei ole ainoa luovaa kirjoittamista ylläpitävä menetelmä, vaikka jollekin "muulle" se siltä näyttäisi. (Semminkin? Voiko se olla todellinen sana?) 

Lopulta tuntee hyvin vähän vaikkapa siitä musiikista, mikä voi olla parhainta ravintoa korville. Kuuntelen nyt John Cagen Three Constructions -levyä, jolla on kappaleita 1930-50 -luvuilta. Ensimmäinen kappale First Construction (In Metal) sisältää suuren osan niistä musikaalisista yksityiskohdista ja äänimaailmoista, jotka suuresti vetoavat minuun Einstürzende Neubautenin musiikissa. Tämä tavallaan jo aiemminkin ilmiselvä, mutta nyt minulle konkreettiseisti paljastunut yhteys kielii osaltaan siitä epäjatkuvuudesta, joka vallitsee niin sanotun taidemusiikin ja niin sanotun kevyen musiikin välillä. Cagen ja Neubautenin välillä on suora jatkumo, joka liian helposti jää omituisten kulttuurirajojen peittoon. Nämä kulttuurirajat ovat haitallisia, koska ne liityvät arvostelmiin ja määritelmiin, eivät kokemuksiin, havaintoihin ja ideoihin. Oleminen ja olennainen taide harvoin perustuu arvostelmiin ja määritelmiin. Tietenkin Neubautenin ja Cagen kolmen rakennelman välillä on suuria erojakin, mutta yhteydet ovat minulle juuri nyt, Cagea kuunnellessa, huomattavasti elävämmät.

"˙ƃuıʇʇǝsǝɹ sı xıɹʇɐɯ ǝɥʇ:sʎɐs sʞʍɐɥoɯsʞɔoɹʎqɐq"

Kollektiivinen tekstuaalinen virtuaalitapahtuma, josta lainaus juontuu, on ollut elossa miltei puoli vuotta. Tällaiset sisäpiirin julkiset naurukarkelot, joihin yhdistyy kevyttä, mutta - miksei - potentiaalisesti tehokasta havainnon ja tajuamisen rajan koettelua, ovat eräs internetin globaalin mutta vaivattoman ja ikään kuin intiimin julkaisemisen hulvattomista mahdollisuuksista. Suosittelen lukemaan ainakin vähän matkaa. En ole toki lukenut tuota kokonaan, enkä ainakaan nyt lue, kun ajattelin käydä tervehtimässä jokea.

silmäsi ovat tottuneet

poistamaan huomiopiiristään huitovat kätesi

parisänkyantropologi

Jos jakaisin muistiinpanojani, olisin hyvä bloggari: muistiinpanojeni mitta on keskimäärin 1-4 kappaletta tai pitkää virkettä. Tänään on ollut oikein hyvä muistiinpanovire. Merkintöjä ja katkelmia eri alustoille - tekstitiedostoihin, vihkoon ja muistikirjaan - on syntynyt ainakin kymmenkunta. Kestää aina pari päivää päästä tällaiseen rytmiin, kun ensin on ottanut asiakseen ryhtyä kirjoittamaan, eikä vain olla ikään kuin kirjoittavana ihmisenä. Mitään takeita vireystilan löytämisestä ei ole ja monet ulkoiset ja sisäiset prosessit voivat suistaa etsinnän johonkin muuhun. Kun näitä ulkoisten ja sisäisten tekijöiden vaikutuksia luomisvireeseen havainnoi, oppii ehkä tuntemaan joitakin seikkoja, joilla voi itsensä huijata kirjoittamaan.

Ja silloin voisi kenties myös jarruttaa kirjoittamistulvaa, jos huomaa, kuten nyt huomaan, kirjoittavani aivan automaattisesti, pätkän toisensa perään, sinne tänne suuntautuvia ajatuksia, jotka ovat paitsi määrätietoisia, myös tiedostamattomia sikäli, että tajuni minusta kirjoittamassa näitä katkelmia on heikohko ja paikoitellen puuttuu kokonaan. Ehkä tällaiseen tilaan, jossa persoona ja ruumis kytkeytyvät autopilotille ja tuottavat tekstiä, voi joskus halutakin, mutta voi tätä pitää myös hieman häiritsevänä, etenkin jos pyrkimyksenä on olla läsnä ja olemassa. Ehkä tämä on jotain sukua flowlle, en tiedä. Myös automaattikirjoitukselle tämä on sukua, mutta erona on se, että puhuja puheineen on minulle tyypillinen, ei mikään erityisen alitajuinen ja tajunnan ulkopuolinen ääni.

(täydentävä viiva)

to be or hot to be

joku facebook todistaa ettei aforismien aika ole lainkaan ohi ja lisää todistusaineistoa Novaliksen ja Lichtenbergin kaltaisten fragmentikkojen ja töhertelijöiden moderniudesta

sinun luukkisi kahitsevat

minun väpänurmeani

pari tuntia sitten oli neljä säettä joiden rytmin kyllä muistan

pari katkosta myös, suuntia, mutta en muuta, en yhtään sanaa

onko runo siis olemassa vai ei? miettimättä sitä painan pään

vatsallesi, korva ottaa vastaan sisäisen köysiratasi virityksen soinnikkaan narinan

Jeff Buckley: You and I

Ihmistä on hädin tuskin olemassa

kiitä tulemusta kaikista raajoistasi

baba! baba!

minun isäni on pyhä koiranpäinen jumalatar

baba! baba! baba sanoo täällä haisee muodoton

valoton kirkkaus, hahmoton kieletön maailmaa edeltänyt

lemuaa täällä, olkaa tarkkaavaiset!

Jos ette tiedä mitä tehdä, olkaa yhdessä hiljaa, aikeitta.

Kaikki me olemme haaksirikkoisia.

"emmä voi enää viheltää ku mun poskia naurattaa" sanoi hän

aamupäivän pöly

hyvää matkaa ystäväni

terävä luoto merellä

muistitajunnan ele

kiitos

Effi: Suomi talloo perusoikeuksia ilman valitusoikeutta

Liitän tähän Effin tiedotteen sellaisenaan:

"Effi: Suomi talloo perusoikeuksia ilman valitusoikeutta

Electronic Frontier Finland ry (Effi) on tyrmistynyt Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä 20.5. (02418/09/7506), jonka mukaan Matti Nikki ei voi valittaa Internet-sensuuria kritisoivan sivustonsa sensuroinnista.

Effi ry pitää käsittämättömänä, että viranomaiset voivat rajoittaa kansalaisten perusoikeuksia valituskelvottomilla päätöksillä. "Hallinto-oikeuden mukaan poliisi voi siis lisätä salaiselle sensuurilistalleen mitä tahansa ilman, että sensuroitu voi saada asialle puolueetonta oikeuskäsittelyä", tiivistää hallituksen jäsen Leena Romppainen.

"Tapauksen tekee harvinaisen räikeäksi se, että poliisi nimenomaan vaiensi oman toimintansa kriitikon", säestää puheenjohtaja Tapani Tarvainen. "Kyseessä on aivan olennainen perusoikeuden rajoitus, eikä sellaisia pitäisi edes tehdä kuin kieli keskellä suuta. Nyt on nähty, että kyseenalainen sensuurilaki mahdollistaa viranomaisen mielivallan", Tarvainen jatkaa.

Nikki oli valittanut KRP:n listauksesta hallinto-oikeuteen vedoten estolistan perustana olevan lain perustuslainvastaisuuteen. Lisäksi lakia on sovellettu väärin kotimaisen sivuston sensuroimiseen. Oikeus ei tutkinut lainkaan valitusta, vaan tyytyi toteamaan ettei estolistauksesta voi valittaa.

Effi on aiemmin kannellut sensuurilaista oikeusasiamiehelle ja odottaa vastausta kanteluun.

"Toivottavasti Korkein hallinto-oikeus korjaa tämän pöyristyttävän päätöksen, muuten Suomi saanee taas langettavan tuomion Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelta", toivoo Tarvainen mutta toteaa lopuksi: "Ainoa oikea ratkaisu kuitenkin olisi koko järjettömän lain kumoaminen."

Lisätietoja:

Effin Nettisensuuri-FAQ:

http://www.effi.org/nettisensuuri-faq.html

Effin toinen kantelu nettisensuurista eduskunnan oikeusasiamiehelle:

http://www.effi.org/blog/sensuurikantelu2.html

Tapani Tarvainen

Puheenjohtaja, Effi ry

puh. 040 729 3479

Leena Romppainen

Hallituksen jäsen, Effi ry

puh. 040 590 3031"

muistiini ja tiedoksesi

Musiikkia

Juana Molina: La Verdad
http://www.youtube.com/watch?v=omoH618fmgQ

Rustavi: Tsintskaro
http://www.youtube.com/watch?v=9Avxqeq_9wI

Bob Dylan: Hurricane
http://www.youtube.com/watch?v=EotM7FH8uQg

Gurdjieff / de Hartmann: Hindu Melody
http://www.youtube.com/watch?v=7PsuJ6ThpbA

Dead Kennedys: California Über Alles
http://www.youtube.com/watch?v=UW8UlY8eXCk

Metallica: Enter Sandman, live, Moskova 1991
http://www.youtube.com/watch?v=9x9Llz3kmow

Leonard Cohen: Avalanche, live, 1988
http://www.youtube.com/watch?v=g-oLmOm9vk0

Avishai Cohen: Shir Preda
http://www.youtube.com/watch?v=zqZQmuq8CoE

Tuntuu hyvältä, kun jostakin etäältä naapurista kuuluu Leonard Cohenin Sisters of Mercy.

Sekin tuntuu hyvältä, kun kuulee musiikkia, jonka tunnistaa osittain, mutta josta ei saa selvää, eikä osaa nimetä sitä - näin mieliäänessä muotoutuu uusia sävellyksiä, jotka katoavat pian äänimuistin ohuuteen.

vapaa vai suljettu tyhjä tila

Viitaten Katja Lappalaisen kuvareportaasiin.

Turun kaupungin suhtautuminen taiteilijoiden tilaongelmiin, paikalliskirjastoihin ja ruohonjuuristason kulttuuriaktivismiin, kuten talonvaltauksiin, kielii siitä, että kaupunki on kyvytön näkemään, millaisia mahdollisia kulttureita voisi kasvaa avoimesta, yhteisöllisestä ja rakenteeltaan löyhästä maaperästä. Tällaista maaperää loisi esimerkiksi tyhjien kiinteistöjen muuttaminen luovan toiminnan paikoiksi. Paikalliskirjastot, jotka eivät kovin suuria summia vuosittain tarvitse toimintaansa (mahdolliset remontit poislukien), ovat myös luovan toiminnan lähteitä. Kirjastot ovat myös eräitä harvoista julkisista tiloista, joihin kaupungissa voi mennä olemaan ja istumaan muussa kuin kuluttajan tai ostajan kapeassa ja rajoittavassa roolissa.  Siksi on erittäin harmillista, että Mikaelin ja Martin kirjastot suljettiin tänä keväänä.  Turussa on kyllä jonkin verran tuollaisia ostovapaita julkisia sisätiloja, esimerkiksi Humalistonkadulla Naphouse, jossa voi nukkua ja juoda teetä, lukea, kuunnella, puhua ja mitä kaikkea. En tunne sitä paikkaa kovin hyvin, mutta suosittelen kurkistamaan sisään.

Kaupungin sokeus vapaan ja luovan tilan kysymyksissä korostuu tietenkin nyt, kun Turku on valittu kulttuuripääkaupungiksi.

Tero Nauhan Luumupuun kukkia on video, jossa kuvaa, ääntä, puhetta, jota olen katsonut nyt toistamiseen, ja joka palauttaa tähän.

Edit: linkki korjattu 10.10.09

"Assuming "love" is a language"

Runokauppa Kattila Tampereella.

On ollut hyvä huomata, että Virta-lehti on kutosnumeronsa myötä alkanut laajentaa kirjoittajakuntaansa - se voi merkitä vain lukijakunnan vähittäistä kasvamista. Uusi numero pitää sisällään puhetta yliopistouudistuksesta, ajasta ja tehokapitalismista.

mitä hemmätiä!

emmitään...

Huomaan, että en tunne enää mitään kirjallisuutta niin laajasti ja tarkasti, että voisin sanoa todellakin olevani sen sisällä ja ymmärtäväni sen kokonaisuuksina ja yksityiskohtina tarkasti. Muutama vuosi sitten olisin voinut sanoa niin suomalaisesta nykyrunoudesta, mutta enää en. En lue läheskään kaikkia julkaistuja runoja niin kuin joskus tein. Suomalaista proosaa en lue miltei lainkaan. Käännöskirjallisuutta luen melko vähän. Kielitaitoni rajoittuu ikävä kyllä suomi-englanti-akselille. En lue englanninkielistä kaunokirjallisuutta kovinkaan paljon. Maailmassa on loputtomasti kirjallisuuksia. Kirjallisia kieliä on satoja. Monilla kirjallisilla kielillä on lukuisia eri aikoina eri ajattelutavoille omistettuja kirjallisia traditioita. En tunne niistä ainuttakaan kovin hyvin. Tietenkin voi kysyä, miksi jokin "kirjallisuus" pitäisi tuntea hyvin - eikö riitä, että todella lukee sen kirjan, jota lukee.

Jälkihuomio: On toki huomattava, että silloin kun olisin voinut väittää tuntevani suomalaisen nykyrunouden läpikotaisin, ymmärsin tiettyjä poeettisia lähtökohtia ja niiden runotuotteita melkolailla huonommin kuin nyt. Joten en ole koskaan tuntenut suomalaista nykyrunoutta, enkä tunne sitä vieläkään.

peruhosriallisen

yksys

Se kaluaa samaa luuta pohtii eräitä minulle tuttuja runoja. Kevyesti parasta mitä niistä muistan lukeneeni.

EDIT 20.4. >>>

Olen jo useita kertoja miettinyt, miksi väitin Maaria Pääjärven esseetä kirjastani "kevyesti parhaaksi mitä muistan siitä lukeneeni". Olen lukenut siitä muutaman muunkin jutun, jotka ovat tavalla tai toisella koskettaneet omaa suhdettani kirjaan pidemmin kuin hetkellisesti. Mutta kenties Pääjärvi tavoittaa jonkin sellaisen puolen (kieli ja ruumiillisuus) runoista, jonka merkityksellisyys on minulle ilmeistä mutta ilmeisesti jäänyt enimmäkseen sivuun kritiikeissä. Ei tosin voi väittää, etteivätkö kritiikit olisi ruumiillisuutta mitenkään huomoineet. Pääjärven teksti ei ole välttämättä kritiikki ollenkaan, vaan pikemmin (pienois-) esseistiikkaa, mikä tekee siitä ajattelultaan monihaaraisempaa. Pääjärvi ei myöskään näytä jumiutuneen yhteen (positiiviseen tai negatiiviseen) vaikutelmaan runoista, vaan hänellä on jossain mielessä elävä ja jatkuva suhde runoihin ja niiden kieleen (- joka toki ehkä katkesi juuri nyt, jos hän luki edellisen lauseeni, hahah -), luenta on muuntumisen prosessissa ja vaikuttaa lukijaan, runoihin, niiden toisiin lukijoihin ja myös niiden ensimmäiseen lukijaan, eli kirjoittajaan.

ruokalan isoista ikkunoista lumiselle pellolle, vastapäiselle metsänreunalle ja vasemmalla häämöttävälle jään ja lumen piilottamalle joelle katsoessa havaitsin pellon lähempää reunaa kahlaava suuria eläimiä: karhuja! neljäs tuli vielä metsänreunaa vähän jäljemmässä. nuoria karhuja, juoksivat avoimen pellon yli koulun pihaan. viiden metrin päässä ruokalan ikkunoista. huusin: "hei, katsokaa karhuja!" ne olivat jo ohi, kun joenrannassa näkyi jokin tumma lumesta nouseva, ajattelin, että niiden emo varmasti, vaikka ne olivatkin jo aika suuria, mutta se olikin vain kuono vaaleassa naamassa, eläin ravasi karhujen perään ja ruokalan ikkunoiden lähelle tullessaan siitä erotti vaalean takkuturkin ja rekanlevyisen kyljen, käsittämätön, yritin laskea jalkoja, kahdeksanjalkainen takkuinen ohutturkkinen jättiläiskissa juoksi pellon yli.

myöhemmin  joelle päin tuli vielä uusi tumma eläin, ehkä suuri karhu, mutta sen selässä roikkui leopardi, joka puri sitä niskaan ja yritti hengiltä. lumisella pellolla karhu leopardi niskassaan.

prosessissa - ajatus, kirjoitus, kokemus

Pitäen ajatusta avoinna, seuraten kokemishetkellä ajatuksen ja tunteen taipumista jonkin vielä tuntemattoman puoleensavetäjän suuntaan, voin kirjoittaa kysyen, ehdottaen ja muodostaen tietynlaista olemista ruumiini ja tekstin kudokseen. Tämä prosessi on avoin kuin suoni verenkierrossa: veren hiutaleita harhautuu määrätietoisesti ulos suonen seinämistä, mutta valtauomassa pysyy niin paljon verta, että voidaan puhua suonen seinämistä. Taipumus johdattaa harhaan, mutta siitä luopumalla on vailla johdatusta, vailla jännitettä, joka muuntaisi kieltä ja olemista suhteessa toisiinsa ja kohti jotakin muuta. Taipumus määrää ainakin siitä, mitä luulen tämän muun olevan, samalla taipumus määrää kaaoksensietoni: kuinka laajasti voin myöntää ja sallia tämän muun olevan todellakin jotakin muuta kuin luulen. Kykenenkö seuraamaan sitä, mikä vetää puoleensa ja pidättäytymään sen valtaamisesta, siihen tarketumiseta omistusvimmassa, joka välttämättä estää tarkan havainnon ja minkään tuoreen vaikutelman vastaanoton? Näitä yhtäaikaisia avautumia kielessä ja olemisessa on vaalittava. Ne ovat perin herkkiä - tai pikemmin, en tiedä kuinka kestäviä ne ovat.  Siksi niiden avoimuus on valikoivaa ja siksi niiden salassapito on tiettyyn rajaan välttämätöntä. Salassapitoa on monenlaista. Myös tämä kirjoitus on salassa, vaikka saat lukea tätä. Kielen ja olemisen avautuminen toisiinsa seuraa kenties sisäisessä kokemuksessa tapahtuvasta kaksitahoisesta myöntämisestä tai innostuksesta: ensinnä, kieli on totta, ja toisena, minussa kohtaavat maailmat, jotka kitkaisesti sytyttävät minut tuleen. Kielen totuus on tuntematonta, siihen ei siis ole mitään syytä ankkuroida vääriä toiveita ja luulovarmuuksia. Tuli minussa on elämää, olemisen mahdollistava jännite, siihen on siis hyvä luottaa ja ottaa pelko vain yhtenä liekin sävynä, jonka ympärillä kirkkaammat ja tummemmat sävyt vapauttavat pelkoon sidotun voiman.

"yksilökeskeisyydestä" - mihin?

Jos luovutaan yksilökeskeisyydestä, mikä on houkuttelevaa, pelottavaa, kiihottavaa ja olennaisentuntuista, täytyy nostaa esiin julmettu kysymys siitä, millaisia kokemisentapoja, millaisia vapauksia, millaista olemista, millaista sellaisuutta tai mitä ikinä tämä ei-yksilökeskeinen sitten on tai synnyttää? Millaista monikeskisyyttä? Millaista tyhjyyttä? Millaista hahmottomuutta tai aineenvaihduntaa? 

Jos luovutaan yksilökeskeisyydestä, mitä silloin ovat minä ja sinä? Vai onko kyse minäkeskeisyydestä luopumista - luopumista siitä luulovarmuudesta, että olen mitä ajattelen olevani? Ja sitten avautumista sinulle, joka minä olen itseni ymmärtämättä tai sinulle, joka sinä olet minun huomaamattani.

Oli yksilökeskeisyydestä luopumisessa kysymys mistä tahansa näistä olemisen painopisteen siirtymistä tai jostakin muusta, se vaikuttaa järkyttävällä ja ihmettelyä herättävällä tavalla myös kokemuksiin ja käsityksiin vuorovaikutuksesta, olentojen välisyydestä, erosta tai yhteydestä, jotka riippuvat toisistaan. Siirtymä olemisessa on siirtymä kielessä: syntyy toisia runouksia, toisella tavalla tosia, erilaisia kuin se, mitä runoudeksi sanottiin tai sanotaan. Kirjoitetaan uusia kirjeitä. Kirjoitetaan uudet lait, toisenikäiset uutiset.

6 - pattern - kuvio (tyhjä patteri, vapauttava unen pantteri)

olen antanut elämäni sinulle

olen antanut elämäni tälle työlle

olen antanut elämäni naiselle

olen antanut elämäni voimalle joka minua eteenpäin työnsi

olen antanut elämäni sinulle

olen antanut elämäni korville jotka minua kuitenkin kannattelisivat

olen antanut elämäni naiselle

olen antanut elämäni linnulle josta puhuit kuin loistava koivu kosteassa kevätmetsässä

olen antanut elämäni sinulle

olen antanut elämäni odotukselle joka täyttää ja täyttyy hitaimmista ja lämmittävistä hetkenversoista

olen antanut elämäni naiselle

olen antanut elämäni auringolle joka murustaa itseään avaruuden tyhjään ja planetaarisen maailman sisällä avautuviin vatsoihin kuten minun tai sinun

olen antanut elämäni sinulle

olen antanut elämäni ristiriitaan jonka laajuutta tai yhtenäisyyttä en näe mutta kuvittelen ja luotan sen lävistävän sellaisetkin varmuuteni joiden varassa vajoan käsiisi kuin siemenkodallinen

olen antanut elämäni naiselle

olen antanut elämäni joka aina olikin sinun joka sisällät nekin olennot jotka tulevat jälkeeni haistellen reittiä ja kaivaten polttavaa ydintä jota pelkäsin ja piilossa kannoin sen ajan läpi missä luulin olevani yksin ja valitsevani itse mihin rajani lasken

koe

ihminen voi olla vapaa

minä voin olla vapaa

sinä voit olla vapaa

viisi (5) eli määrä

minkä määrä maailmassa määrää

mitan täyttyessä määränpään ylittyessä

(pelkkää vettä)

mikä määrää maailmaa määräaikana

mäkäräisten määrää märehtimättä

(pelkää vettä)

mikä määrä maailmaa märkivässä kaavassa

märässä maassa määrättömästi märisten

pelkkää vettä, kvantitatiivista

määrämaailma miten määrää

...

huomaa!

Erinomaisia taiteilijahaastatteluja - www.conversations.org - tarkasta esimerkiksi Enard tai Reggio

Erinomaista musiikkia - www.lecargo.org - ja youtubessa 

aivan-tietynlaisuus

"This is a wonderful meeage"

4) tehdään tästä "numero"

tarkkaavaisuuden kanssa sinä

kuuntelet kuinka kalvot värisevät

sinussa, äänen kasvaessa kaikkiin suuntiin

kuplina kurkunpäästäni, keuhkoistani

sitruunalumilyhdyt vuoden aforismikirja

Tiina Lehikoiselle onnittelut aforismiensa ansaitusta huomioinnista! Lisää täältä ja täältä.

Nyt kun

olen epävarma

ja kohtaan aukkoja

yhtäkkiä keskellä yliopiston pihaa

palaan yliopiston pihalle

yhtäkkiä herään kello 11.11

sohvalta ja mikään ei ole tuntunut

ikuisuuksiin pakko päästä paikalta

Nyt

hetkenä minä hyvänsä

avautuu tuntematon

ja astuu sisään

punkkia idästä

Tän erinomaisen duon musiikkivideo kannattaa ehdottomasti katsoa loppuun saakka, mutta en kerro miksi.

Kuten ruumis ei katoa rentoutuessa, eivät ajatukset tai tunteet häviä kun ne sulavat päästäessäni irti.

Adressi yliopistolakiuudistuksen hylkäämisen puolesta

---

Tere Vadén: "Tässä on lain kaunein ja kauhein ironia: se on kymmenen vuoden takaista eurooppalaista mallia, sport-takasiipi ja kaikki, ja saapuu tänne reunalle juuri, kun sen olosuhteet ja edellytykset itse keskuksessa romahtavat. Laki on paitsi deleuzenegriläistä tiedon virtojen järjestelyä, myös silkkaa kolonialismia, miehitystä, samaa vanhaa puuskuttaen touhotettua piispahenrikkiä. Laki halutaan läpi monesta syystä; yksi niistä on se syy, jolla perustellaan myös EU-jäsenyys ja Nato. Tällä syyllä ei ole kertakaikkisen yhtään mitään tekemistä yliopiston tai opiskelun kanssa."

---

Salminen, Suoranta, Vadén: Tuleva yliopisto

kaadan itseni pois ja olen hukkua

(kodan savuaukosta katsoen tulisijan alla, maan alla avaruus, jossa aloillaan seisoo kaiken näkevä siniasuinen nainen, jonka maitorauhasten alla taivaankaari, jossa sikiö hitaasti pukeutuu ihmiseksi)

Nainen

havahdun sinun lapseesi

vasta hukattuani itseni sinuun (ei, vain siihen mitä katsot)

Nainen

sinä olet Uusi Sininen Haukka

nouset taivaanrannasta

maan takaraivon takaa

Nainen

hukun sinuun (ei, vain aistimuksiisi)

ja havahdun lapseesi

Nainen

korkea katseesi kaikkialla

tulee minua vastaan mutta erehdyn luulemaan

näkyjäsi silmiksesi

hukun niihin siruihin joita katsot (ei, vain sinuun)

Nainen

eikö lapsesi ollutkin minussa jo

ja minä katseesi alla

valmiiksi palaamassa siihen missä voin sisäisellä liikkeellä ylittää omaa rajaani lempeästi ja täydeksi tullen

vaikka tyhjennyin siihen mitä katsot (ei, sinuun)

2 sakramentti

kosketan

kielellä

vuotavaa aurinkoa

(3. syntaksi) missä mun sydämesi on

luotasi lähdin sydän kurkussa

luotasi läksin mä itkien karkuun

luotasi läksin mä hakaten rintaani onttoa

luotasi läksin ja hairahduin teille kimaltaville

luota

luota

luota

luotasi läksin mä hersyen uskoa

luotasi läksin turvotus sielussa

luotasi läksin hillitönnä hehkuen

luotasi läksin ja kamanat paukkuivat

luota

luota

luota

luotani vuosi loistava mahla

luotani vajosi huomion ihra

luotani kaikkosi voiman kehrä

luotani haihtui todellisuuden sikiö

luota

luota

luota

luotasi läksin mä kevein kengin

luotasi läksin takki auki

luotasi läksin valtavin silmin

luotasi läksin ja hymyilin huulin levein

luota

luota

luota

luotasi läksin häiriössäin

luotasi läksin unohtaen maan ja auringon

luotasi läksin tuulta tuuppimaan

luotasi läksin mä kuraan horjahtamaan

luota

luota

luota

luota

d e j a v u

kollektiivinen tekstuaalinen virtuaalitapahtuma

runoaarteita

Saavuin tänne, missä odotti liuta ilahduttavia runolähetyksiä: eräs keltakantinen kirja, josta jossain myöhemmin jotain lisää; Tuli&Savu, jossa ystäväni Mari Kosken runo "Sch" - siitäkin varmasti myöhemmin lisää; ja Francois Royerin Tournoiements runoilijan käsinkirjoittamin lisäyksin varusteltuna - enkä osaa sanoa ranskaksi edes että "olen jesuiitta"!

Tästä kaikesta voin vain olla kiitollinen ja myöntää todellisuudelle: se on vienyt minut silloin-ja-silloin oikeaan paikkaan oikeaan aikaan niin että itsekin sen tajuan.

"Miltä sinusta tuntuu kirjoittaa oma nimesi?"

Oikeastaanhan on täysin samantekevää, mitä tässä blogissa on tai mitä sillä teen. Parasta on, kun en kuvittele, että joku lukee tätä. Lukee, toki, mutta mitä sillä on väliä. Parasta on, että kirjoitan tänne, jos haluan ja mitä huvittaa. Epälemättä on haitallista tuottaa lisää tarpeetonta ja harhaanjohtavaa tekstimassa pahaa-aavistamattomien ihmisolentojen silmien ja mielien kuristukseksi. Parasta on, että kirjoittaessani tänne kysyn itseltäni, missä olen ja mitä haluan sieltä jättää virtuaaliseen pakastamoon itseni tai toisten myöhemmin löydettäväksi. Olemisen tilasta esiin päästetty kirjoitus ei voi olla täysin tuhoisaa, eikä täysin neutraalia avoimen lukijan kokemuksessa. Parasta on, että luotan tähän ymmärrykseen kirjoittaessani tänne tai minne tahansa muualle, ja välitän mahdollisimman vähän menneistä tai tulevista seurauksista, joista en mitään voi tietää. Aloitin tämän blogin vähentääkseni turhautumista, kuten joku lukija ehkä muistaa. Parasta on, että jatkan tätä tästä eteenpäin syventääkseni rentoutta ja vahvistaakseni luottamusta kieleen.

Klassinen ilmiö, että siinä aikuistumisen kynnyksellä kulutetaan avoimuus "lempimusiikille", on varmasti vain jokin monista psykologisen rakenteemme virheitä, ja on siten kierrettävissä kuuloaistin herkistämisellä ja korvien aukipitelyllä.

Tässä epäilemättä auttaa se, että välttää musiikin kuuntelua turhaan ja se, että kuuntelee musiikkia tarkkaavaisesti silloin kun sitä kuuluu, oli se sitten vain kauppakeskuksen taustahälyhypnotisointimusiikkia tai musiikkia kadulla ohikulkevan korvakuulokkeista.

tajuuksä itse sen?!? no en

kelle mä kirjotan mut toi sielun veljet

niin niiden tää vasta julkastu livelevy jolla on vähän pölhö nimi

se ei se missä ne soittaa nurmiota jossain festareilla

koska siinä on karseet soundit eikä se oikeen lähe

vaan se aiempi missä ne soittaa jyväskylässä

niin hitto, kuuntelen sitä ja ymmärrän miksi

tää bändi jota en koskaan nähnyt vaikuttaa

tässä munkin runoudessa suoraan

sillä runoudestahan on kyse

se vaikutus on suurempi kuin jonkin

haavikon tai anhavan tai muiden etäisten poikien ja suorempi

kuin jonkin raamatun joka on liian suuri havaittavaksi

muistan kun joskus yhekskytluvun lopussa

istuin yläkerrassa 

vanhempieni huoneen lattialla

ja kuuntelin kasettia jonka olin ostanut ilpolta

pakkasesta hartolan torilta kirpputoripöydästä

muovikorista jossa oli paljon yli kymmenvuotiaita kasetteja

"myytävänä!"

olin kuunnellut sitä jo muutamia kertoja ehkä viikon

mutta aloin vasta erottaa biisejä toisistaan

ja sitten oli tää

kiivas hakkaaminen ja jotain mutisevaa huutoa

karjalan kunnailla kukkii puu ja tolleen noin

se oli tajutonta joku mieletön innostus ravisteli ja nauratti

että hitto nää on hulluja ja tää on neroutta

tätä mä haluan, mä haluan tätä

sitten hakkasin itsekseni rumpuja varastossa

kelle mä soitin mut seinissä ei ollut äänieristettä

ja parinsadanmetrin päässä joenrannassa tai 

pellonreunassa tai talojen pihoissa tai tiellä

kaikki joutui sitä kuuntelemaan

mua ei hävettänyt en mä ollut katselemassa mitä ne kuunteli

enkä tiennyt soittavani helvetin huonosti

ja oppivani nopeasti enkä tiennyt

miten pian rummut hajoaa

ja miten ne annetaan pois 

lahjaksi ja miten niiden ääreen ollaan taas palaamassa muutamien vuosien jälkeen

mutta kuinka syvällisesti ja tiheästi

sitä ei kukaan vielä tiedä

tämä musiikki ruokkii

jos sen vain osaa sulattaa

ja jos ei osaa saattaa silti sulattaa

ja tulla ravituksi

kaksi alavireistä vitsiä

Suomesta puuttuu ainakin seuraavat runouslehdet: Maa&Metsä, Vesi&Aalto ja Ilma&Tuuli.

Nelijalkainen sukupuoltaan luova vanhus seisoo satunnaisena pakkaspäivänä keskellä Turun toria ja mutisee: "ruotsalaisia me emme olleet, venäläisiä meistä ei tule, suomalaisuuden me hukkasimme ja keksasimme, eurooppalaisia meistä ei tullut; olkaamme siis... "

olon logiikkaa koskeva haaste 

olemisesta juontuva älyllinen vaade 

olemassaolosta johdonmukaisesti seuraava tiedollinen vaatimus

Ääntämisen tarkkuus ja sointi - Mia Doi Todd: Digital 2.2

Kappaleessaan Digital 2.2 Mia Doi Todd laulaa äänellä, joka on yhtä aikaa raikas ja mekaaninen, sointuva ja rytmisesti äärimmäisen tarkka. Hän painottaa äänteitä ja tavuja täsmällisemmin kuin missään muussa kuulemassani kappaleessaan. Ilmaisun tarkkuus on harvinaislaatuista laajemmassakin perspektiivissa. Popin ja äänirunouden välimaastossa Digital 2.2 on yhtä merkittävä kuin Sielun Veljien ihmisääntä painottavimmat kappaleet.

"Viimeistä sanaa ei ole vielä selvitetty."

- Elina Mäntylä, puiden ja lintujen vuorovaikutuksen tutkija, HS 12.1.2009 

jos mietin viime syksyä

vaikutelmakimppuja, sumua

läpäiseviä valonsäteitä väreissä

mietin viime kevättä

ja kahden vuoden takaista

katkosta

Minun on vaikea ymmärtää ei-duaalin tilan kokijaa, jolle kieli on täysin poissuljettu tästä tilasta tai sen ilmaisemisesta - jolle ei-duaali tila on ilmaisematon. Onko tämä väistämätöntä?

niin tällaisia ovat vain runot

niin, runot ovat tällaisia
runot vain ovat tällaisia

niin, runot vain ovat

vain runot ovat tällaisia

olen tietenkin vain loinen hänen työnsä juurella

silti naapurit luulevat että meillä asuu lintu

suuri lintu, joka kirkuu ja viheltää

minun suullani

tajusin kaksi vuotta sitten kirjaston pöydän ääressä

että minulla ei ole vastauksia kipeimpiin ekologisiin kysymyksiin

eikä minulla tänään ole vastauksia tulehtuneimpiin sosiaalisiin kysymyksiin

olen vain loinen, rakennusasuja, terveleppää kaivava vaalea toukka

kuljet puun alta ja kavahdat katsomaan ylös

puussa kiljuu mutta yhtään lintua ei ole näkyvissä

ps. samppalinnanpuistossa kohtasin pöllön, näin se tapahtui:

ylätiellä muistin hengittää ja etsiä hiirten jälkiä katseellani

äkkäsinkin tumman olennon paljaassa puussa, latvassa

aurinko ei ollut vielä laskenut, eivätkä silmäni laskeneet linnun kasvoilta

huomattuna se häiriintyi ja häipyi

seurailin sitä puulta puulle, harakka

hyppelehti sen ympärillä mäenlaen puunlatvaoksalla

enkä ole vieläkään varma, oliko se todella pöllö, mikä muu

jumalansallija

ensiksikin entropia

asetan

vaatteen hyllylle

toisen vaatteen varaan

järjestys lattialla lisääntyy

hylly peittyy paksuihin kankaisiin

joita on pian työlästä yhdellä vilkaisulla erottaa 

löytääkseen myöhemmin haluamansa vaatekappaleen on etsittävä

käsin ja katsein

siihen mennessä lattiaa on jo peitelty vaattein

joista on eroteltava haistellen hikiset

niistä joita aikoo vielä pitää

jotka asetetaan hyllylle

peittämään vaatteita

jotka sitä jo peittävät

lasetan aatteen hylylle totisen aaveen vaaraa järjettömästi lanttien alla lisä-ääntyvin hyljeksityin peloin

pakastaa kangasmetsässä

joella nopian yöjään lähellä valaistua

rotan nähdäkseen nöyremmin, ha: ovelammin vaatii 

paleltumatta kestettävä

ruskettuneita aseita

avautuvien ruumiiden asentoja hiekalla

silmissä avautuvien inhimillisten poimujen paljastumista

hiiren tai lumikon pitkissä jäljissä