Huomaan, että en tunne enää mitään kirjallisuutta niin laajasti ja tarkasti, että voisin sanoa todellakin olevani sen sisällä ja ymmärtäväni sen kokonaisuuksina ja yksityiskohtina tarkasti. Muutama vuosi sitten olisin voinut sanoa niin suomalaisesta nykyrunoudesta, mutta enää en. En lue läheskään kaikkia julkaistuja runoja niin kuin joskus tein. Suomalaista proosaa en lue miltei lainkaan. Käännöskirjallisuutta luen melko vähän. Kielitaitoni rajoittuu ikävä kyllä suomi-englanti-akselille. En lue englanninkielistä kaunokirjallisuutta kovinkaan paljon. Maailmassa on loputtomasti kirjallisuuksia. Kirjallisia kieliä on satoja. Monilla kirjallisilla kielillä on lukuisia eri aikoina eri ajattelutavoille omistettuja kirjallisia traditioita. En tunne niistä ainuttakaan kovin hyvin. Tietenkin voi kysyä, miksi jokin "kirjallisuus" pitäisi tuntea hyvin - eikö riitä, että todella lukee sen kirjan, jota lukee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti