maanantai 8. elokuuta 2016

Maan pimeä yö, B galleria, Turku, 8.-21. elokuuta 2016



Maan pimeä yö 
on sarja piirroksia ja tussimaalauksia,
joka on esillä B gallerian projektitilassa Turussa elokuun 9.-21. päivinä 2016.


Kuvat ovat siveltimällä ajattelua, yrityksiä ymmärtää rakkauden kaksoiskäskyä,
hetkiä, joissa sotku leviää ja hahmojen yhteinen hahmo tarkentuu.

Avajaiset tiistaina 9.8. klo 17-19, tervetuloa.
Kuva Petri Laakso.


perjantai 27. toukokuuta 2016

vakavaa harkintaa



Harkitsen vakavasti tän blogin päättämistä.

Ensinnäkin, mulla ei ole selkeää tarkoitusta, päämäärää, ideaa tai aietta tän suhteen.

Toiseksi, tulen kuitenkin lähitulevassa tekemään uudet nettisivut, joille on selkeitä tarkoituksia, päämääriä, ideoita ja aikeita. Niinpä tän blogin olemassaolo ja keskenolo kenties jarruttavat uuden sivun toteuttamista syömällä käytettävissä olevaa psyykkistä energiaa, jota en nettipreesensiä varten muutenkaan niin intensiivisesti viitsi kerätä ja haalia.

Näistä syistä harkitsen vakavasti tän blogin päättämistä tähän tai pian.

tiistai 24. toukokuuta 2016

inventaario kala suussa?


sinä päivänä kun itseään ei-uskonnollisiksi kutsuvat selkeästi uskonnolliset ryhmät lakkaavat tiedostamattaan tai tietoisesti soveltamansa perhedynamiikan ja perheroolien ymppäämisen oppimistilanteisiin

nätti sää, oravat liikkeellä, saukko ui kaupunkijoen kivipengerten viertä

niin kuin tänään

kirskulinnut taivaalla

mustat valkovillavuorelliset nahkarukkaset käsissään juoksee olkapäitään eteenpäin rintakehän suojaksi ja niskaa etukaarelle hätäännyksen tukokseksi jännittävä radanvarsipolkua

viedessään lasta harrastuksiin nauhoittaa salaa toiminnan analysoidakseen sisimpänsä esilletuloa

myöhemmin mokkula tippuu usb-liittimestä lattialle ja säilyy



aikataulut peittyvät suunnitelmiin, ajat peittyvät suuntiin, nukkumapaikka pakkasenpuolella

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

iKoni

torstai 28. huhtikuuta 2016

Maailman maa ilman maailman ilman karttaa maailmankartalla karttaa maailman ilmaa.


*


"nyttässä" - Karri Kokko -

nyttä
nyttällä
nyttästä
nyttään

nyttäät
nyttäämme
nyttäätte
nyttänemme
nyttänette
nyttänen

nyttäsempi
nyttäsin

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016


Kirjoitukseni elämästä maailmojen välissä on uudessa Kaltiossa
.

tiistai 12. huhtikuuta 2016

inventaario yläkuussa '16



laakson yllä puusta puuhun lentävän kyyhkyn
varjo talven lanaamassa heinikossa kalliorinteessä

itsekeskeisyytensä kuplan etenemistä huonetilassa kudoksissaan parahtaen seuraava menettää keskittyneisyytensä

ensin hehkuu pilven demppaama auringonvalo
sitten katuvalon kelta harmajan kotteron kyljestä satamakadulla

rohkaistunut valas
itämeren pohjukassa

kääntyy
ympär

pyryä rypyllä

rinteessä kasvavan suuren vaahteran vertikaalisuuntaan kiemurtava tiheä juurakko
nurmikko peittää kivilaatat; somaattinen modaliteetti jonka näkee suunympäryksestä tai silmäluomien asennosta

rakeita keinun katolla
vanhan haulitornin takana korkeampi kuusi

maanantai 11. huhtikuuta 2016

luova elämä huomaa itsensä, tutkiva itse elää luomista

A

1. observing self

2. living creation


B

1. observing self living creation

2. living creation observing self

torstai 24. maaliskuuta 2016

Erottelu / yhdistävät tekijät ovat perustavampia kuin erottavat tekijät


Ilmeisesti ei sellaista valtakulttuuria olekaan, joka ei näkisi omiaan ylempinä kuin vieraita. Ja jos puheissa ihmisoikeuksista ja ihmisten tasa-arvoisuudesta mainitaankin, käytännöissä erottelut toteutetaan ja koetaan. Harvassa lienevät myös ne alistetut kulttuurit, joissa ihmisten yhdistäviä tekijöitä korostettaisiin erottavien tekijöiden yli. Erottelut ryhmien - olivat ne etnisiä, sukupuolisia, uskonnollisia, taloudellisia tai muita - perusteella ovat aina liian karkeita erotteluja. Meidät tulee erotella paljon tarkemmin, itsessämme: kunkin on nähtävä sisäiset ominaisuutensa, toimintonsa, jäsennyksensä, virtauksensa ja assosiaationsa. Erottelu voi tapahtua vain meissä itsessämme ja se on vietävä paljon pidemmälle, syvemmälle kuin olemme tottuneet tai kuin meille on opetettu tai kuin olemme oppineet. Ahneus on erotettava toivosta, viha näkökyvystä, inho myötätunnosta, häpeä itsetunnosta, ylimielisyys rohkeudesta... Kun erottelu viedään loogiseen johtopäätökseensä, ovat yhdistävät tekijät, samuuden muodot ja liikkeet, tulleet näkyviin. Ylemmät ja alemmat ovat meissä sisäisesti, ja niiden tunnistamattomuus projisoi ne ulkopuolellemme. Valheelliset ja totuudelliset ovat meissä. Ne jotka yrittävät ja ne jotka luovuttavat, kaikki meissä, ja vielä enemmän. Mikä ne meissä synnyttää? Siinä ei välillämme liene suurta eroa. Mikä niistä meitä hallitsee? Vai kenties jokin muu?

Mutta tätä erottelua ei ole vielä tehty minussa eikä sinussa (vaikkenhän minä sinua tunne). Kuolemaan liitetään tarinoita, joiden perusteella kuolemassa tuo erottelu tapahtuu kullekin, vastoin omia aikeita. Entä jos aion erotella jo nyt, tänään kun vielä elän?


tiistai 22. maaliskuuta 2016

"Runo puhuu meille"


Vesa Haapala sekä 5 muuta kriitikkoa kirjoittavat tämän vuoden ajan pääkaupunkiseudun kirjastojen nettisivuilla Runo puhuu meille -otsikolla kritiikkiä uusista runokirjoista. Pitkäjänteisen ja yhteenkutoutuvan oloista runonluentaa, jollaista mieluusti näkee nyt kun kritiikki-instituution perinteiset kanavat ovat tukkeutumassa. Haapala aloittaa Jyrki Kiiskisen uudella, johon ilmeisesti tulee vertaamaan seuraavaksi Olli Heikkosen uutta kirjaa toiston teemalla. Tällaisia laajempia kirjallisia kaaria kokoavia kriittisiä luentoja nähdäkseni tarvittaisiin paljon enemmän kuin mitä niitä kukaan jaksaa kirjoittaa tai maksaa niiden kirjoittamisesta. Ja kenties vielä perusteellisemmin kuin ko. kritiikkisarja tulee tekemään. Myös keskustelu kritiikeistä tai teoksista kritiikkien valossa tai kritiikkejä vastaan, ja niin edelleen, olisi runoudelle/kirjallisuudelle laajemmin hyödyllistä, joskaan ei kovin tavallista täällä.

Mielenkiintoista on myös kirjaston valinta ottaa roolikseen kirjallisuuskritiikin isännöinti. Tämä on hyvä asia - onhan kirjastoissa jo pitkään kehitetty kirjallisen toiminnan ulkoisia asioita, miksei siis voisi kehittää kirjallisen kirjaston luonnettakin.

Keskustelun puuttuminen on eräs syy miksi en itse ole kritiikkejä tehnyt juurikaan sitten vuoden 2009 tai -10. Nyt hitaasti tunnustelen kriitikon roolin mielekkyyttä ja toimintatapoja, erityisesti siihen ajaa ystävien ja kollegoiden toistuvasti esittämät kysymykset, "etkö sä enää kirjoita kritiikkejä?", "ootko ajatellut vielä kirjoittaa kritiikkejä?", "etkö sä ollut kriitikko?".

perjantai 18. maaliskuuta 2016

satamaradanvarsipihaorava


näyttää, kun en näe tuonne niin hyvin
että orava omenapuun juurella
kumartelee: kumartaa ja kumartaa

se tietenkin syö jotain
kuten ortodoksit messussa

jotenkin se on niin pieni varjoineenkin auringon kovassa sivuvalossa



maanantai 22. helmikuuta 2016

Töpö periytyy


Pekka Töpöhännän lukijat ovat varmasti pohtineet, voiko olla totta, että töpö periytyy. Hänhän menetti häntänsä rotan puremana lapsuudessaan, mutta sai kolme pentua, joista yhdellä täyspitkä häntä, mutta toisella puolikas ja kolmannella vain töpö - epäonnisia kehityshäiriöitä. Koulussa opetettiin, että Lamarck oli väärässä, eivätkä hankitut ominaisuudet periydy biologisesti. Niinpä paheksuin Töpöhännän kirjoittajan mielikuvittelua - eihän moista tapahdu saati voisikaan tapahtua. Oiva haastattelu National Geographicissa kuitenkin kertoo, sen ohella, että se kuvaa mieltä kiinnittävällä ja sydäntä virvoittavalla tavalla havaintoja kasvien älykkyydestä, muistista ja oppimisesta, joilla ei ole mitään tekemistä aivojen, eikä ehkä myöskään niin sanotun ja ihmisolennoille usein yliarvioiden keskeiseksi ja toiminnallisesti läsnäolevaksi uskotun itsetietoisuuden kanssa, kuten muuten ei ole mielestäni suurella osalla ihmisälykkyydestä, -muistista tai -oppimisestakaan (vaikka eihän siten koulussa opetettukaan - muutenkin suuri osa oppisisällöistä yleissivistävissä laitoksissamme on kyseenalaisia tai harhaanjohtavia, parhaimmillaankin suppeita ja yksinkertaistavia - otetaan nyt oikeinkirjoitus vaikka, sehän on vain mielivaltainen järjestelmä, jolla kieltä suitsitaan, mikä ei sen luovia voimia mitenkään lisää, vaikka joskus rakenteellista käytännöllisyyttä tuokin ajatusten muovailuun erääseen ihmisten kesken välitettävistä muodoista eli tekstiin), että Lamarckin on sittemmin todettu olleen oikeassa ja elämän mittaan hankittuja ominaisuuksia havaitaan periytyvän.

torstai 11. helmikuuta 2016

en mä muista miten se meni


valistua
vilahtaa
valahtaa
vilistää
villiintyä
valistaa

vihjaista
vahdata

vilaista
valaista
valastaa
valjastaa

havaintomateriaalia; inventaario sulassa helmikuussa


he säilyttävät vapauttaan kohteliaalla etäisyydellä toisiinsa
tasatahtisesti askeltaen, tuntien täydet vatsansa
kävellen takaisin hetkellisesti autioon toimistorakennukseen
kulkien muodostelmassa märällä kadulla, perätysten
seuraava aina etuviistossa edelliseen nähden, märällä kadulla
jossa lumensula- ja sadevedet sekoittuvat

sitten toimisto on taas hetkellisesti käytössä, rytmisesti täyttyen ja tyhjentyen
kunnes he ja heidän jälkeensä tulevat lopullisesti poistuvat

kunnianhimonsa paljastuu ryöppynä rintakehässä
hänen nähdessään esikuvansa työn hedelmät
kateuden rypistyessä riekaleiksi jotka tahmaavat
mielen, silti näkyy himmeä maisema kuin ylimalkainen kartta
kukkoloiden muodostelmat, määränpäät, ladut
niin jäiset että hän riisuu sukset voiteita säästääkseen

vielä hän talsii luomet muistin hämärryksenä, ryhtymättä täyteen jahtiin
kunnes hän ja hänen jälkensä tulevat lupaavaan pusikkoon

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Nätyn Hipstereissä kysytään sanoillani aasin perään

Tekstini "Kuka aasiani ajaa?" on osana Tampereen Nätyn esitystä Hipsterit nyt helmikuussa.

tiistai 26. tammikuuta 2016


sivillisaatio

civilification

Sivillisaatio - Tina Hovin puheesta poimimani sana, jonka hän englanninsi - civilification, sanasta vilification, "To attack the reputation of (a person or thing) with strong or abusive criticism".

Lähteenä Skitsoanalyysipesä.

keskiviikko 20. tammikuuta 2016


mistä mihin olet vapaa?

perjantai 8. tammikuuta 2016

maa

maa
koko planeetta on maa
maa on planeetan osa
maa on kotimaa, joidenkuiden rajattu alue maata
ja maa on ohut kalvo multaa ja hiekkaa kallioiden varassa, ilman alla
elämän paljoutta kantava vaate
mitä maa on, mikä?

Ő


Ő on äänne öön ja yyn välillä.
Ő on unkaria ja tarkoittaa hän, sukupuolta määräämättä kuten suomessa.