tiistai 29. syyskuuta 2009


ennen inhimillistä kieltä ei-inhimillisten kielten moneus


Jos lähtee ulos, halutessaan löytää aina uuden paikan. Samoin on internetselaimen avaamisen kanssa. En ollut aiemmin törmännyt tähän Olli-Pekka Tennilän ja Kristian Blombergin luuppirunoon.

lauantai 26. syyskuuta 2009


tässä huoneessa jaan suklaan kärpäsen kanssa
sen hintana on kärpäsen itsetietoiset
helähtäen rapsahtavat askeleet
herkällä alumiinifoliolla

näen miten se nostaa murun kärsällään
ja kuuntelee folion outoutta
meluavia jalkojaan

perjantai 25. syyskuuta 2009

blogeja etc

(Omaani parempi humma meinasi unohtua, lisäsin sen tähän.)

Empiiristä lettrismiä.

Kirjataidetta.

Lainauksia ymmärryksen kynnyksellä.

Kollaaseja ja "mahtailua".

Tussiportaikkoja.

etc: kuvassa Ruedi Schill juoksee


toisin kuin monet hyönteiset, huonekärpänen kestää ihmisasumusten raskasta uloshengitysilmaa

runon synty: miten sisäinen impulssi johtaa kirjoituksen ulkoisuuteen


Aiemmat tekstit, otsikolla "orgaanisen pelon aineenvaihdunta", kirjoitin välittömästi luettuani uutisen ääniaseen käyttämisestä mielenosoittajia vastaan Pittsburghissa, sillä uutinen herätti minussa voimakkaan mielikuvan ruumiin lävistävästä, lihaksiin runnovasta ja hengityksen rytmiin sekaantuvasta äänestä. Tämä mielikuva nosti esiin kauhua ja pelkoa ääniasetta kohtaan ja raivoa niitä idiootteja vastaan, jotka valjastavat minkä tahansa teknisen välineen kuvittelemansa oikean järjestyksen ylläpitämisen palvelukseen ja jotakin haastavaa kaaosta vastaan. Tämä kehollinen, emotionaalinen ja mentaalinen impulssi yhdistyi assosiaatioin aiempiin ajatuskuvioihin, joihin liittyi keskeisesti ajatus siitä, että nuoren miehen keho on jo tuhansien vuosien kulttuurisessa perinteessä muokattu sotilaan ruumiiksi, palvelemaan väkivallalla jotakin aina uhattua ja aina pönkitettävää valtaa. Koen, että nykyisessä maailmassa tuotetaan sellaista nuorta sotilasruumista, joka välttämättä jonkin yhteiskunnallisen käänteen yhteydessä tai tiettyjen sosiaalisten paineiden kriittisen massan ylittyessä kääntyy sen tuottanutta järjestelmää vastaan. Esimerkkejä tästä ovat kouluammuskelut ja muut yksilöiden henkilökohtaiset sodat yhteisöjään vastaan. Tämä koskettaa minua, sillä tunnistan itsessäni potentiaalin silmittömään, itsetuhoiseen ja ulospäin suuntautuvaan väkivaltaan. Pystyn elämään sen kanssa, eikä se juurikaan hallitse toimiani, pikemmin se on tasapainottava voima, joka muistuttaa olemiseni hauraudesta ja levollisuuden epävarmuudesta, ja siten auttaa palaamaan tekoihin ja tapoihin, joilla ylläpidän levollisuutta ja olemista ja vähennän levottomuutta ja itsetuhoisuutta. Näistä teoista tai tavoista esimerkkinä voisi olla juuri kirjoittaminen: raivon ja kauhun impulssi johtaessaan runoon on käännetty ainakin osittain luovaksi voimaksi (tätä kirjoittaessa kehoni tuntuu myöntävän tämän: se hengitti syvään), ja raivon energia on muunnettu ainakin alustavasti rakkautta tai kohtaamista palvelevaksi energiaksi.

Sivuhuomiona, 90-luvun rock-musiikissa Jeff Buckleyn The Sky Is A Landfill, jossa lauletaan "I'm not afraid of this machine" ja Rage against the machinen tuotanto luotaavat sosiaalisen raivon ja kauhun impulsseihin reagoimisen spektriä. Buckley ei pelkää yhteiskuntakonetta, kun taas Zack de la Rochan raivo tuota konetta kohtaan on välttämättä kauhun ylläpitämää. Molempien tunteiden suunta on samankaltainen, vapaus, mutta esteettis-emotionaaliset keinot kenties melko erilaiset. Tätä voisi analysoida pidemmällekin, mutta tuntuu nyt menevän spekulaation puolelle ilman tarkempia kuunteluhavaintoja. Yleisesti haluan todeta hypoteesinä, että en usko kauhun ja raivon tai edes kriittisyyden johtavan mihinkään todella vaihtoehtoiseen tapaan olla, joka vaatii rakkautta ja luovaa tarkkaavaisuutta kasvaakseen. Raivo ja kauhu voivat vain osoittaa ne kohdat, missä täytyy pysähtyä, eivät niitä suuntia, joihin olemista pitäisi suunnata tai yhteisöjä idättää.

orgaanisen pelon aineenvaihdunta




nuoren miehen ruumis on sotilaan ruumis
kestää vuosia kasvaa siihen, vuosia
ruumista ruokitaan värähtelyillä, psyykkisillä ja fyysisillä
iskuilla, jotka kerrostuvat jähmeäksi ja teräväksi
aaltoliikkeeksi, orgaaniseksi peloksi, lihaskauhuksi
joka pitää yllä hyperventilaation energia- 
ja kuonaylikuormituksen tilaa sekä taistele-
tai-pakene- refleksin hermoliipasimen yliherkkyyttä

sotilaan ruumis on pelon ja vihan kone
niitä se syö ja niitä se levittää
kaikin käsin, joita se kykenee kasvattamaan ja rakentamaan

nuoren miehen ruumis on ollut sotilaan ruumis
jo tuhansia vuosia, teknologinen kehitys on muuttanut
ainoastaan tavat syöttää, ravinto ja aineenvaihduntaprosessi
on yhä olemuksellisesti, ruumiillisesti sama

sotilaan ruumis on ptooma, seksuaalinen ruho
jonka tajuinen, itsestään nauttiva ja itseään oppiva sooma 
on suljettu lihasmuistin tajuttomaan kerrokseen
jonka herkkyytä orgaaninen pelko varjelee rakkaudelta
ja muilta ravinnoilta jotka saisivat sen oksentamaan

vaikkakin osa sotilasruumiista on koulutettu valjastamaan sooma
äärimmäiseen suorituskykyyn, pimeän tilan ylittämiseen ääneti
ja äärimmäiseen tarkkuuteen tappavien impulssien lähettämiseksi
etäisyyksien yli tai täysin huomaamatta

teknologinen kehitys on muuttanut vain impulssien muodot
niiden olemus on yhä sama kuin tuhansia vuosia sitten
sivilisaatioiden kyky muuntaa niitä, polttaa vihaa ja pelkoa
joksikin muuksi, muuhun muotoon, herkistyä
on edelleen yhtä heikko, nuoren miehen ruumis on yhä yhtä 
altis muuttumaan eläväksi peloksi

(

ääni
ei vain korvasta
vaan ihosta sisään
lihakseen sisään luuytimeen läpi
maksasta verenkierrosta keuhkoista
kaikkiin keuhkolatvuksiin munuaisiin sekoittamaan virtsaa
lymfanesteiden läpi kallonpohjaan nikama
nikamalta koko rakenteen läpi
kaikkeen rakenteeseen
sukusoluihin
erogeenisiin
kudoksiin
ääni
muuntuva ja muuntumisensa paineesta viereiseen tilaan siirtyvä tila
joka kohdatessaan jotakin raskaampaa ainetta kuten kehoja
tunkeutuu niiden rakenteeseen hiukkastasolla
ja muuntaa ne jättää jälkiä
jää kaikumaan
ääni
informaatiota tilassa ajassa
jonka energia muuttaa aineen muodon
tuottaa hetkessä kehosta jotakin muuta
toistuvina hetkinä tuottaa kehoja jotka ylläpitävät sitä
kulttuurin muotona omana äänenään 
ääni joka takertuu ruumiiseen saa ruumiissa elävän tuntemattoman tajunnan
pitämään ääntä omanaan omana luontonaan
toistamaan sitä kaikumaan sitä
kaikissa teoissaan

(

OLKAA HILJAA! ei ole voimakkain hiljaisuuden muoto


Ajattelin jotenkin näin:


aine on energiaa
energia on aikaa
aika on tilaa
tila on ainetta
aine on aikaa
ja tila on energiaa

torstai 24. syyskuuta 2009


millaista on jumalan kuolemanjälkeinen elämä?

tiistai 22. syyskuuta 2009


ihmispolotieteet

sunnuntai 20. syyskuuta 2009


yhtye vajoaa asvalttiin
mattoa ovenrakoihin junttaavat mummot

Ihminen tulee.

kuolemaa emme menetä koskaan


Jos haluat määritellä millaista hereilläolo on tai mistä asioista heräämistä se on, et halua herätä lainkaan, vaan päättää mitä unta näet.


Tarascan-vedenpaisumusmyytistä:

Kun suuri tulva oli ohi, Jumala näki savua. Hän lähetti alas enkelin, joka löysi
selviytyjän. Jumala oli hyvin vihainen ja muutti hänet Huaxtecan-apinaksi.


Blogi on suhteiden verkosto: päivien, kuukausien, tekstikatkelmien ja verkkosivustojen ja lukijoiden suhteiden verkosto: blogin kirjoittaja itse muuttuu pian lukijakseen, suhde itseen muuttuu; kenties suhde ajatteluunkin muuttuu: tulisiko tästä blogimerkintä, voi blogisti kysyä ajatuksiltaan; suhde lukijoihin on usein - etenkin kirjoittaessa - vain kuvitelman varassa, siis sekin suhde itseen. Blogin keskusteleva potentiaali tietenkin laajentaa suhteiden verkostoa ulos "itselleen esiintyvästä itsestä". Parhaimmillaan myös keskustelun puute voi luoda sellaisen tyhjän kuunteleva verkkosolmun, johon kirjoitukset lasketaan irti itsestä.

Mutta kuitenkin, korppien verkosto on kiinnostavampi. 

lauantai 19. syyskuuta 2009


polttomerkkasin pinsettiotteeni
ihmettelin kun ritilässä oli niin juoksevaa rasvaa sormia vasten
sitten söin itseni ähkyyn
se teki enemmän kipeää
molempiin auttaa kun on kylmää vettä oikeassa suhteessa

perjantai 18. syyskuuta 2009


"Mua alko vituttaa niin mä istutin niitä kuusia ympyrään viiden metrin välein"

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

väärinkäsitys pelastaa maailmankuvan


Jonathan Z. Smith kirjoittaa muistiinpanojeni mukaan jossakin esseessään, että 1300-luvulla mongoolit ja 1500-luvulla "Amerikan" alkuperäisväestö eivät olleet kristityille eurooppalaisille yllätyksiä ja käsittämättömyyksiä, sillä heidät voitiin sijoittaa raamatullisklassiseen etnografiaan. Esimerkiksi Khan voitiin mieltää Haamiksi, Nooan pojaksi. Koska maailmankuvaan todella mahtumaton vieras käsitettiin väärin, se voitiin selittää maailmankuvan puitteissa ja maailmankuva ei horjunut - vaikkakin alkoi hiljalleen kulua, sillä kun vieraus otetaan haltuun, se alkaa vaikuttaa käsitysruumiin sisäpuolisena vierasesineenä. 

Samalla tavalla käsitämme juuri nyt väärin monia asioita, luullakseni vaikkapa monien eläinlajien merkityksen. Ja sama koskee spekulaatioita maapallon ulkopuolisista sivilisaatioista: ne lähtökohtaisesti mielletään sivilisaatioiksi ihmisyhteiskuntien tapaan, vaikka, jos niitä on, ei ole mitään syytä olettaa, että niiden tapa olla olisi jotakin ajattelemaamme. Tuntematon on ikään kuin jo selitetty, sillä kaikki mytologiat ja maailmanselitykset sisältävät riittäviä epävarmuuden riekaleita, joiden olennainen merkitys on juurikin kietoa ilmaantuvat yllätykset sisäänsä ja peittää ne tuttuudella.

tiistai 15. syyskuuta 2009


"summerin soidessa poistu sillalta"


Menen katsomaan miten saari aavikoituu
lentokoneella autolla ja laivalla

Söin kaksi kananmunaa ja kaksi persikkaa
Munista poistin kuoret, persikoista jäi kivet


Joka väittää, ettei "todellisuuden kalustukseen" kuulu sitä tai tätä, muistelkoon vain kuinka tarkkaan tuntee omien huoneidensa, saati muistojensa, kalustuksen, ja arvioikoon sitten uudelleen kykynsä "todellisuuden" inventointiin. Logiikka voi tässä auttaa, ja johtaa harhaan.


Charlie Morrowin ääniteos Ptarmigan's Psalm.

sunnuntai 13. syyskuuta 2009


Ei ole aikaa, se ei voi siis loppua.


"Kaikkea sitäkin tapahtuu."


o-a aa-io oi
uo-u i-ee-ä
i-o a-i ei o-e a-i e-ää


Aurinko tunkeutuu Jyrki Pellisen kirjaan "Minä kirjoitan maljasta joka oli hidas" hitaasti selän kautta. Se valaisee koko kirjan, lopuksi se on kimppu häikäiseviä aukeamia, kellanvalkea esine, jossa hiven jälkien jälkiä - se ei tule lainkaan käsittämättömämmäksi.


lauantai 12. syyskuuta 2009


i-ä e i-e-ä


perjantai 11. syyskuuta 2009


miljoonat ihmiset tuntevat tällä hetkellä juuri noin

kuten sinä tunnet

kuka sinä olet

pystynkö pitämään sen kysymyksenä

miljoonat ihmiset tuntevat tällä hetkellä juuri näin

kuten minä tunnen

kuka minä olen

pystytkö pitämään sen kysymyksenä


TAZ II Silent - väliaikaisen vapaan tilan vaientaja, järkyttävän kovaääninen 
kadunpesukone, kohdattavissa muun muassa Turun torilla


suuri askel painuu hitaasti

(jalkapohjan miljardeja hetkiä
voi aistia yllättävissä järjestyksissä
eri kohdissa mitä tahansa askelta)


Ideoita poimitaan. Kävellen. Kumarrus on sisäinen.

(Pitää hankkia skanneri, sitten kenties lisää kuvia tänne.)





jumalan kuvat kehittyvät hämärässä
ne eivät ole jumala, mutta ei ole muutakaan mistä luopua


Kysymykseni ei ollut vilpitön; tavoittelin sillä jotain itselleni, enkä pyrkinyt ymmärtämään sitä, mikä on todellista.

Ketun ääni; ehkä kuulin, ehkä en

Sinun sielusi; ehkä tunsin, ehkä en

Ruumis ylläni sykki kyllä

torstai 10. syyskuuta 2009






Sanoin: Kiitos että olet.




"Above all, have no ambition to make anyone understand anything whatsoever."




elämme villirakenteessa jonka mehiläishoitaja tulee poistamaan


(vuo)


luovu

luo

luota




lähellä kysymysten lähdettä

(piirroksesta)


saaliisi vaikket saalistanut
sinussa vaikket avautunut
s...... ......t koskettanut


en ole
mitä luullaan
miten 
pidän auki 
tuntemattomuutta
miten auki pidän outoa

tulevassa

kaikki muuttui