torstai 29. syyskuuta 2011

mikrofasismi


typerien huolien addiktiivisen tuttuuden tuottama elämänsyyntuntu peittää kuolemankirkkauden värittömän samaistumattoman avaruuden
miten onkin että koen eläväni vain kun menetän sen ainoan tyhjän tilan jota kokemalla voisin elää
jostain syystä on äärimmäisen vaikeaa pitää se tila avoinna jollekin arvokkaalle ja todelliselle ja erityisen helppoa päästää se täyteen marinaa ja märiseviä persoonanriekaleita
tilan avoinna pitämistä helpompaa on myös sen sulkeutumisen turhauttavuudesta johtuva itseanalyysi ja syytökset
yhä paremmin naamioituvat tarpeettomat voimaa tuhlaavat tunteilut
usein ajattelu ei ole ajattelua vaan ainoastaan jonkin tunteen yliaktiivista ja väärään paikkaan vuotavaa käsitteellistä vettä
en tarvitse täydellistä hetkeä avautuakseni sille mikä hetkessä on olemassa
olenko jo kärsiskellyt tarpeeksi?
tänä päivänä löydän itseni ylittämästä huonetta
päästäkseni lepoon
ehkä jokin minussa muistaa minkä unen tarvitsen

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

A smile that encircles - ymmärtävä hymy.

pirun kirjamessut!

Pyöräilen perjantaina Turun kirjamessuille ja joskus kello yhentoista maissa tai sopivasti jälkeen esitän runojani Runohuone nimisessä loukossa B88 taisi olla osoitteensa, ja sitten kahdesta eteenpäin istun paneelissa pohtimassa ääneen esseistiikkaa ja ääneti varmaan jotain tyttöjä, ja sitten lauantaina Olli-Pekan kanssa pidetään ääntä muistaakseni joskus ennen kahta jossain, mut ehdimme selvittää ajan ja paikan vielä ennen kuin on myöhäistä.



kuolemankirkkaus
ei minkään värinen
ensin kuoppa johon putoaa; yön yli avartava korkeus

haarukkain kilkkaus
syödä, tehdä kuolemaa riisinjyvistä
ne romahtelevat lautasella, rinteet vajoavat; höyry nousee

kohotan haarukallisen
otsani ylle

Kukkia-dokumentti: kaapeli-sandö


tiistai 27. syyskuuta 2011


kielen haavat paranee nopeasti
vältä silti isoja suonia

Kukkia-dokumentti: kuopio & turku atrium

"söit minut ja nyt kannat minua"

sydämeni opasti minut särkemään sydämeni

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

tuntuva säe


Ei ole niin, että Charles Olsonin teesien "projektiivisesta säkeestä" "tulisi olla melkein kaiken nykyaikaisen säettä pohtivan poetiikan lähtökohta", mutta hyvä, kun Teemu Manninen nosti nuo teesit esille Olli-Pekka Tennilän blogikirjoituksen yhteydessä. Poetiikan pohdinta voi lähteä mistä tahansa ja päätyä mihin tahansa. Jotakin melko yleisesti merkityksellistä Olsonilla kuitenkin on teesissään 1:

" - - kineettisyys. Runo on energiaa, joka siirretään sieltä mistä runoilija sen sai (lähteitä on oleva useampia) runon välityksellä aina lukijalle asti. Ok. Tällöin runon itsensä on oltava kaikilta osin korkeaenerginen konstruktio ja kaikilta osin energian purkausta. Eli: kuinka runoilija saavuttaa saman energialatauksen, kuinka hän, mikä on se tapa, jolla hän syöttää säkeeseen yhtä paljon energiaa kuin häntä itseään alun perin ajoi, ja kuitenkin ainoastaan säkeelle tyypillistä energiaa, joka ilmiselvästi on toisenlaista kuin energia, jonka lukija, yhtälön kolmas muuttuja, ottaa vastaan."

Jos olisin Kaikki kulkee ruumiin läpi -esseetäni kirjoittaessa ollut tietoinen Olsonin esseestä, olisin kirjoittanut siitä tähän tapaan: Kineettisyyden lähtökohta on täsmällinen, hyvin lähellä Jean-Luc Nancyn Corpuksen teoretisointia ja käytännöllinen huomio ruumiin ja kirjoituksen suhdetta luodattaessa. Toisen teesin maksiimi, että muoto on sisällön toteutuma, tuntuu itsestäänselvyydeltä, eikä herätä minussa juuri mitään. Kolmas teesi kuitenkin on jo hyvin etäällä ensimmäisen teesin käytännöllisyydestä. Miksi havainnon pitäisi välittömästi johtaa toiseen havaintoon? Mitä mieltä tuollaisessa tempon määrittelyssä on? Beat-runouden ja sen johdannaisten poetiikalle tuollainen maksiimi varmasti on mitä käytännöllisin ja epäilyt ylittävä, mutta minkä tahansa muun poetiikan kannalta voi olla äärimmäisen välttämätöntä, että havainto systemaattisesti pysäytetään, tai että havainto johtaa takaisin itseensä, tai että havaintoa pyritään välttämään kaikin tavoin, tai että havaintoa pitkitetään ja että se vaivihkaa muuntuu toisenlaiseksi niin, että ehkä ollaan siirrytty jo toiseen havaintoon, tai mitä tahansa muuta.

Se, mitä Olson kutsuu kineettisyydeksi mahdollistaa juurikin tällaisten havainnon ja tempon muunnosten tunnustelun, käytännöllisen kielellis-ruumiillisten pulssien ja virtauksien, siirtymien ja taantumien aistimisen. Kineettisyyden samaistaminen nopeatempoiseen muka uusien havaintojen sarjatuleen on vain volyymiharha: intensiteetti voi muodostua niin monesta muustakin asiasta kuin reaktiivisesta varioinnista tai mitä se havainnoista havaintoihin siirtyileminen sitten onkin (sehän voi olla montaa). Kineettisyyden samaistaminen nopeatempoiseen sarjatuleen on sama harha kuin se, mikä tuottaa loputtomasti geneeristä punkkia, rokkia tai poppia, joka muodoltaan muistuttaa monia nerokkaita taideteoksia (Patti Smith: Land/Horses), mutta tuntumaltaan, energialtaan tai kokonaisvaikutelmaltaa on jotakin täysin muuta.

Olsonin kolmannen teesin harha tuottaa kulttuuria, säkeenmuodostuksen mekaniikkaa, joka sumentaa ensimmäisen teesin ehdottamaa avointa havainnointia ja säkeenmuodostuksen orgaanisuutta korostavan työskentelyn mahdollisuutta.

maanantai 19. syyskuuta 2011


ja kissanpoikasen parantuva jalka särkyi uudestaan
musta kissa tummalla matolla puolivalossa
ja otsa edellä kävelet
sen päälle

jostain syystä se oli ainoa tapa katkaista päämääräsi
keskellä huonetta



kuulen aina kun tulet portaita alas
tähän monien oviaukkojen tilaan
kuu katselee huoneeseesi silloinkin

lohikäärmepuun ruska


sunnuntai 18. syyskuuta 2011


irtaantua metsään
kalibroitua suppilovahverotaajuudelle
eikä paluumatka meinaa millään taittua

jostain syystä pihassa on viisi kissaa
vaikka ei niitä kaikkia kerralla voi nähdä
yhdellä vasen takajalka poikki

kuvassa sormet harottaa kuin vahveronalut

lauantai 17. syyskuuta 2011

=== POLICE LINE DO NOT CROSS === POLICE LINE DO NOT CROSS ===


bäng bäng

perjantai 16. syyskuuta 2011

Jostain syystä seuraava oivallus oli pitkään minulle keskeinen, ellei keskeisin kielikäsityksen ja siten poetiikan lähtökohta:


"Helen Kellerin epävarmuus siitä, ovatko hänen pimeyden aikansa muistot ajatuksia, on suurin todistus siitä, että ajattelu ei ole kielellistä ja kieli ei rajoitu sanoihin. Se, mitä toisella puolella opetataan, ei kelpaa ohjenuoraksi ensimmäiselle puolelle."

torstai 15. syyskuuta 2011


pyydän että suljet silmäsi

jostain syystä seinät ovat nyt paperinohuet
ja kuulet naapurisi äänet
kun hän valmistautuu tai pukee
kynttilän sydämen tuleen

rasia jossa on pieniä metalliesineitä
ei pelkkiä nauloja tai haarukoita
kaatuu

keskiviikko 14. syyskuuta 2011


ojensit muistikirjani toiselle ihmiselle.

luen tietämättäsi kirjaa, josta osan olet kirjoittanut - mutta en tiedä minkä osan. niinpä kohtaamisemme jää myös minulta huomaamatta.

akku loppuu tai puhelin suljetaan.

hevonen raatelee ihmisen; tieltä löydetään pääksi tunnistettava kasvoton möykky.

yöllä katselen unessani kuinka ystäväni iloitsee, päivällä unessani itken kurittomasti. herääminen muistuttaa kirjavien piirrustusten pesemistä pois niin että tummanvihreä liitutaulu paljastuu.

tunnustus johtaa tunnistamisvaikeuksiin.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Haluaisin kirjoittaa analyysin siitä, ovatko pitkälliset runouskeskustelut Luutii-blogissa (lähinnä Aksun ja Maarian kulmilla - muut Luutiin blogit ovat keskimäärin vähäkommenttisia) menettäneet tolkkunsa ja mielenkiintonsa. Mutta analyysi olisi tähän hetkeen vähän liian raskas homma. Niinpä tyydyn vain toteamaan tämän epäilykseni ääneen. (Esimerkki kitkaenergian tuottamisesta - mutta mihin sen hyödynnän/hyödynnämme.)

"turun tauti"

Ilahduin ja hiljenin eilen illalla tullessani Turkuun, kun Eerikinkadulla aivan lähellä toria löysin eri puolilta katua kaksi valokuvaa. Ne esittivät paikoilla ennen sijainneita rakennuksia, jotka oli purettu uusien tieltä. Molempien kuvien edessä oli ulkotuli.


En tiedä, kenen tuomia kuvat olivat, mutta tänään niitä ei enää näkynyt.

Toin ystävänikin katsomaan niitä. Ja päädyin näyttelyoppaan rooliin, kun joku nuoripari ihmetteli, mitä kuvat olivat ja koetin selittää.

Kuvat tietenkin muistuttivat niitä, joita joskus jätetään vaikkapa kolarien uhrien muistoa kunnioittamaan. Tekona dokumentaaristen valokuvien asettaminen julkiseen tilaan muistuttamaan tuon saman tilan menneisyydestä on kaunis. Julkisen tilan tuhoaminen ja uuden rakentaminen toisien ideologisten ja taloudellisten periaatteiden nimissä on jatkuva oire yhteiskunnan rationalisoinnista. Koneille rakennettu ympäristö. Urbaanienkin elinympäristöjen katoaminen tuottaa muistin rappeutumista ja siten paikallisidentiteettien hapertumista.

Esitys, jonka teen 5.10 Lemminkäisenkadun ja Itäisen pitkäkadun kulman sisäpihalla, voi liittyä jotenkin näihinkin pohdintoihin.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

et ehkä huomannut että pelkäs-


tään katuja muistelemalla pääs-
in samoille kulkureiteille

jotain heitettiin ilmaan
sen läpi kuljettiin ja annettiin
lisää sen laskeutuessa
lattioille joilta astuttiin kynnyksille ja yli

et ehkä huomannut että pelkäsin
mutta sen voimalla
pelkästään katuja muistelemalla pääsimme samoihin askeleisiin

torstai 1. syyskuuta 2011

rakas lukija?


Tiedän, että minulla on lukijoita. Blogi on nopea väline. Tapani tehdä blogia on huitova, pyrähtävä ja unohtava. Käsitykseni lukijoistani on, että he saattavat olla pidemmässä ajassa kuin kirjoittamiseni. Jääkö blogi elämään tarpeeksi kauaksi aikaa? Onko sillä riittävä paino, että vaikkei se katoaisi ajassa, se vetäisi puoleensa toisen ajan lukijaa? Kirjamuoto on minulle ja lukijoilleni ilmiselvästi tässä mielessä hedelmällisempi. Mutta en tiedä, miten ja kuka lukee blogiani. En jaksa seurata kävijätilastoja, joista tiedän kyllä että ne heilahtavat yläkanttiin "ajankohtaiseen" aiheeseen puuttuessani. Lukijani ei ole kiinnostunut ajankohtaisuudesta, ja jos onkin, hän ei lue minua saadakseen tietää ajankohtaisuuksia, mutta ehkä ymmärtääkseen ajankohtaisuutta. Ajankohtaisuuden ymmärtäminen ei voi perustua ajankohtaisuuteen - on oltava ulkopuolinen paikka, josta ajankohtaista tarkastella. En väitä, että pystyisin ajankohtaisuuden ymmärtämiseen suoraan (en toistaiseksi edes yritä), mutta ehkä kirjoituksiani voi käyttää sen tarkkailupaikan rakentamiseen. ... vapaasti tilkitty? : Rajankohtaisuus. Vuosikymmeniä odotettu, sitten äkisti löydetty. Ja kaikki on toisin - ryhdytään odottamaan jotakin muuta. Sauna lämpiää useita kertoja ennen kuin se tapahtuu.