keskiviikko 28. joulukuuta 2011


saukoton koski
ei ole jäätä, vesi korkealla
tasapainoiset hypyt sen ylitse
koskikara virtauksen partaalla

pitkin yötä äitini seuraa pegasuksen laukkaa pitkin yötä

niin suuri järvi että moottoritietäkin ajaessa on oltava tietoinen sen koosta ja muodosta

on oltava suuri järvi että moottoritiellä tajutaan koko ja muoto

valjastettu koski nuolee ja nuolee betoniseinää

muistin vuoksi
istun alas, myönnyn asentoon
tasapainottavat henkäykset sen lävitse
kokoomapisteen partaalla

taivaan halki isäni katse tavoittaa kuun saturnuksen yllä

katse joka halkaisee valon kahdeksi valoksi

on oltava suuri muki että kahvi muuttaa hengityksen

varmastikin rukous tapahtui muulloin kuin rukoiltaessa, niin sen täytyy olla

vuosikymmenten muodonmuutos
jota toisissamme seuraamme
kertoo moottoriteiden rakentamisesta, murtumisesta
suuren järven muovautumisesta ja tyhjenemisestä

hetkellinen laulu
pysäyttää veden
sisuksissasi
missä et ennen kääntynyt vasemmalle, käytävässä jonka koskemattomat ovet
olet kaikki itse nostanut saranoilleen

(

alan kuvitella seinättömiä käytäviä
lihaa joka on männnynrunko ajassa
ajassa koettuna tiheänä aineena, virtaava valo jokin toukka kaivautumassa syihin
koteloituakseen muodonmuutoksen hetkeen, talven yli
kuin maanpakolainen

aika tihentymässä lihaksiin
kuolleisiin ja eläviin, eroa tekemättä
... päivät verenkiertoja myöten

tai muita liian tiheitä ja siksi umpeutuvia lauseita

tai sanoja joihin katselen pitkään ja merkitykset jakautuvat muodostamatta yhtään uutta merkkiä

kirjoitustaidon menettäminen lukemisen partaalla

vastaanottaa, työntyä sisään päin niin kaikki tulee mukaan

on oltava suuri vesi
että umpeenrakennettu
kokee maan koon
on oltava valtava taivas
että tuoleille työstetty
kokee kätensä muodon, sormenmitan, nyrkinmitan, levitetyn kämmenen mitan

(

sähkökatkon aikaan huoltoasemalla on hämärää
vara-akulla piippaava kassakone
asvalttipihalla on kirkasta ja päällekäyvät ilmamassat
pidättelevät ihmisiä, miehiä ja naisia, tuulilasien alla
pysähtyneiden bensapumppujen äärellä

minulla on jonkun vanha vihreä villakangastakki joka hylkii vettä
ja kävelen edestakaisin hymyilemässä

männyn suuri oksa roikkuu vuodenkin päästä yhä puussaan
irrallaan toisten suurten oksien varassa
käpytikka tulee etsimään sen repeämästä toukkaa
(valoa nopeampi olento; kieleni superlatiivit osoittavat vain rajan josta alkaa ääretön)

))



meidän kielemme eivät ole kovin erilaiset
siksi ne voivat kohdata


oih! kuolleen kissan asennot ja liikkeet
tulevat vastaan talossa, nojatuolilla musta villapaita, ovea avatessa vilahdus jota ei ollut


...


tuhlata, laulaa
sulattaa, vaivautua (taikina, korpus)
antaa hengityksen lahja verenkierrolleen
antaa aivoilleen humaltumisen lahja


terveisin j.


ps. vietiin kynttilä lemmetyn haudalle; mikä pitääkin mielessäni sen, että huomiota saa kaiken aikaa, ja ajan päätyttyäkin, käsittämättömistä suunnista, syytä on siis pitää käsittämätön tarkassa syynissä, ethän sinäkään odottanut saavasi tätä kirjettä!

maanantai 19. joulukuuta 2011

ilmeisesti tää taloususkonto perustuu erehdykseen, että talous=rahatalous, ja tiedeuskovaisuus näyttää perustuvan siihen, että se mitä tiedetään = se mitä on

keskiviikko 14. joulukuuta 2011


makasin katolla katselin ilmakehässä palavia kiviä

mistä tiesin? valoviivoja ilmestyi ja katosi
tuntemattomuuteen ylläni

torstai 8. joulukuuta 2011


kirjallisuus on vain hidasta ainevälitteistä telepatiaa


vain harvoin on vain vain


Kaikenlaisilla fundamentalisteille, jotka kiireestä kantapäähän, pelon ja vihan raskaudella vastustavat jotakin aatetta tai toimintaa, on kadehdittavan helppoa päästä tilanteisiin, joissa heidän psyko-fyysinen kokonaisuutensa joutuu kosketuksiin tuntemattomuuden pelon kanssa. Tuntemattomuuden pelko on varmasti eräs hyödyllisimmistä tunteista kokea niin kauan kuin ei ole siitä vapaa, ja varmaankaan kukaan ei ole siitä täysin vapaa. Kiihkeä jyrkkyys jonkin asian suhteen stimuloi tuota tunnetta herkeämättä jokapäiväisessä elämässä, koska identiteetti on kytketty tuohon perustavaan kieltämiseen. Tietenkin juuri siksi voi olla erityisen vaikeaa ottaa vastaan tuntemattomuuden pelon kokemusta, mutta ainakin räikeitä tilaisuuksia siihen tulee vastaan kaiken aikaa. Ehkä niitä tulee muutenkin kaiken aikaa. (Älä nyt vesitä tätä!) Mutta selvää on, että jokin olemisen tilaan tyytymätön, äkillisistä reaktioista irtipysyvä tyyneys auttaa tuntemattomuuden pelon kohtaamisessa.