lauantai 31. tammikuuta 2009

"Miltä sinusta tuntuu kirjoittaa oma nimesi?"

lauantai 24. tammikuuta 2009

Oikeastaanhan on täysin samantekevää, mitä tässä blogissa on tai mitä sillä teen. Parasta on, kun en kuvittele, että joku lukee tätä. Lukee, toki, mutta mitä sillä on väliä. Parasta on, että kirjoitan tänne, jos haluan ja mitä huvittaa. Epälemättä on haitallista tuottaa lisää tarpeetonta ja harhaanjohtavaa tekstimassa pahaa-aavistamattomien ihmisolentojen silmien ja mielien kuristukseksi. Parasta on, että kirjoittaessani tänne kysyn itseltäni, missä olen ja mitä haluan sieltä jättää virtuaaliseen pakastamoon itseni tai toisten myöhemmin löydettäväksi. Olemisen tilasta esiin päästetty kirjoitus ei voi olla täysin tuhoisaa, eikä täysin neutraalia avoimen lukijan kokemuksessa. Parasta on, että luotan tähän ymmärrykseen kirjoittaessani tänne tai minne tahansa muualle, ja välitän mahdollisimman vähän menneistä tai tulevista seurauksista, joista en mitään voi tietää. Aloitin tämän blogin vähentääkseni turhautumista, kuten joku lukija ehkä muistaa. Parasta on, että jatkan tätä tästä eteenpäin syventääkseni rentoutta ja vahvistaakseni luottamusta kieleen.


Klassinen ilmiö, että siinä aikuistumisen kynnyksellä kulutetaan avoimuus "lempimusiikille", on varmasti vain jokin monista psykologisen rakenteemme virheitä, ja on siten kierrettävissä kuuloaistin herkistämisellä ja korvien aukipitelyllä.

Tässä epäilemättä auttaa se, että välttää musiikin kuuntelua turhaan ja se, että kuuntelee musiikkia tarkkaavaisesti silloin kun sitä kuuluu, oli se sitten vain kauppakeskuksen taustahälyhypnotisointimusiikkia tai musiikkia kadulla ohikulkevan korvakuulokkeista.

tajuuksä itse sen?!? no en


kelle mä kirjotan mut toi sielun veljet
niin niiden tää vasta julkastu livelevy jolla on vähän pölhö nimi
se ei se missä ne soittaa nurmiota jossain festareilla
koska siinä on karseet soundit eikä se oikeen lähe
vaan se aiempi missä ne soittaa jyväskylässä
niin hitto, kuuntelen sitä ja ymmärrän miksi
tää bändi jota en koskaan nähnyt vaikuttaa
tässä munkin runoudessa suoraan
sillä runoudestahan on kyse
se vaikutus on suurempi kuin jonkin
haavikon tai anhavan tai muiden etäisten poikien ja suorempi
kuin jonkin raamatun joka on liian suuri havaittavaksi
muistan kun joskus yhekskytluvun lopussa
istuin yläkerrassa 
vanhempieni huoneen lattialla
ja kuuntelin kasettia jonka olin ostanut ilpolta
pakkasesta hartolan torilta kirpputoripöydästä
muovikorista jossa oli paljon yli kymmenvuotiaita kasetteja
"myytävänä!"
olin kuunnellut sitä jo muutamia kertoja ehkä viikon
mutta aloin vasta erottaa biisejä toisistaan
ja sitten oli tää
kiivas hakkaaminen ja jotain mutisevaa huutoa
karjalan kunnailla kukkii puu ja tolleen noin
se oli tajutonta joku mieletön innostus ravisteli ja nauratti
että hitto nää on hulluja ja tää on neroutta
tätä mä haluan, mä haluan tätä
sitten hakkasin itsekseni rumpuja varastossa
kelle mä soitin mut seinissä ei ollut äänieristettä
ja parinsadanmetrin päässä joenrannassa tai 
pellonreunassa tai talojen pihoissa tai tiellä
kaikki joutui sitä kuuntelemaan
mua ei hävettänyt en mä ollut katselemassa mitä ne kuunteli
enkä tiennyt soittavani helvetin huonosti
ja oppivani nopeasti enkä tiennyt
miten pian rummut hajoaa
ja miten ne annetaan pois 
lahjaksi ja miten niiden ääreen ollaan taas palaamassa muutamien vuosien jälkeen
mutta kuinka syvällisesti ja tiheästi
sitä ei kukaan vielä tiedä
tämä musiikki ruokkii
jos sen vain osaa sulattaa
ja jos ei osaa saattaa silti sulattaa
ja tulla ravituksi

kaksi alavireistä vitsiä

Suomesta puuttuu ainakin seuraavat runouslehdet: Maa&Metsä, Vesi&Aalto ja Ilma&Tuuli.

Nelijalkainen sukupuoltaan luova vanhus seisoo satunnaisena pakkaspäivänä keskellä Turun toria ja mutisee: "ruotsalaisia me emme olleet, venäläisiä meistä ei tule, suomalaisuuden me hukkasimme ja keksasimme, eurooppalaisia meistä ei tullut; olkaamme siis... "

perjantai 23. tammikuuta 2009


olon logiikkaa koskeva haaste 

olemisesta juontuva älyllinen vaade 

olemassaolosta johdonmukaisesti seuraava tiedollinen vaatimus

Ääntämisen tarkkuus ja sointi - Mia Doi Todd: Digital 2.2


Kappaleessaan Digital 2.2 Mia Doi Todd laulaa äänellä, joka on yhtä aikaa raikas ja mekaaninen, sointuva ja rytmisesti äärimmäisen tarkka. Hän painottaa äänteitä ja tavuja täsmällisemmin kuin missään muussa kuulemassani kappaleessaan. Ilmaisun tarkkuus on harvinaislaatuista laajemmassakin perspektiivissa. Popin ja äänirunouden välimaastossa Digital 2.2 on yhtä merkittävä kuin Sielun Veljien ihmisääntä painottavimmat kappaleet.



maanantai 12. tammikuuta 2009

"Viimeistä sanaa ei ole vielä selvitetty."


- Elina Mäntylä, puiden ja lintujen vuorovaikutuksen tutkija, HS 12.1.2009 

torstai 8. tammikuuta 2009

jos mietin viime syksyä

vaikutelmakimppuja, sumua
läpäiseviä valonsäteitä väreissä
mietin viime kevättä
ja kahden vuoden takaista
katkosta

Minun on vaikea ymmärtää ei-duaalin tilan kokijaa, jolle kieli on täysin poissuljettu tästä tilasta tai sen ilmaisemisesta - jolle ei-duaali tila on ilmaisematon. Onko tämä väistämätöntä?

tiistai 6. tammikuuta 2009

niin tällaisia ovat vain runot

niin, runot ovat tällaisia
runot vain ovat tällaisia


niin, runot vain ovat
vain runot ovat tällaisia



olen tietenkin vain loinen hänen työnsä juurella
silti naapurit luulevat että meillä asuu lintu
suuri lintu, joka kirkuu ja viheltää
minun suullani

tajusin kaksi vuotta sitten kirjaston pöydän ääressä
että minulla ei ole vastauksia kipeimpiin ekologisiin kysymyksiin
eikä minulla tänään ole vastauksia tulehtuneimpiin sosiaalisiin kysymyksiin
olen vain loinen, rakennusasuja, terveleppää kaivava vaalea toukka

kuljet puun alta ja kavahdat katsomaan ylös
puussa kiljuu mutta yhtään lintua ei ole näkyvissä


ps. samppalinnanpuistossa kohtasin pöllön, näin se tapahtui:
ylätiellä muistin hengittää ja etsiä hiirten jälkiä katseellani
äkkäsinkin tumman olennon paljaassa puussa, latvassa
aurinko ei ollut vielä laskenut, eivätkä silmäni laskeneet linnun kasvoilta
huomattuna se häiriintyi ja häipyi
seurailin sitä puulta puulle, harakka
hyppelehti sen ympärillä mäenlaen puunlatvaoksalla
enkä ole vieläkään varma, oliko se todella pöllö, mikä muu

maanantai 5. tammikuuta 2009

jumalansallija

ensiksikin entropia

asetan
vaatteen hyllylle
toisen vaatteen varaan
järjestys lattialla lisääntyy
hylly peittyy paksuihin kankaisiin
joita on pian työlästä yhdellä vilkaisulla erottaa 
löytääkseen myöhemmin haluamansa vaatekappaleen on etsittävä
käsin ja katsein
siihen mennessä lattiaa on jo peitelty vaattein
joista on eroteltava haistellen hikiset
niistä joita aikoo vielä pitää
jotka asetetaan hyllylle
peittämään vaatteita
jotka sitä jo peittävät

lasetan aatteen hylylle totisen aaveen vaaraa järjettömästi lanttien alla lisä-ääntyvin hyljeksityin peloin
pakastaa kangasmetsässä
joella nopian yöjään lähellä valaistua
rotan nähdäkseen nöyremmin, ha: ovelammin vaatii 
paleltumatta kestettävä

ruskettuneita aseita
avautuvien ruumiiden asentoja hiekalla
silmissä avautuvien inhimillisten poimujen paljastumista
hiiren tai lumikon pitkissä jäljissä