”Usean huoneiston sisältämä rakennus”

 

 

Sotkuinen peili

Likainen peili

Mutaa valuva peili

Pölyn hämärtämä

Hutaisten päällemaalattu

Lattialla, kengänjälkien peittämä ehjä peili

 

Katson sinne sisään, tahrojen välistä, sotkun läpi, kuonan lomasta näen

Heijastuu takaisin pääteltävät kasvot, eivät tartu siihen

 

Seinään nojaava vuolaasti vettä valuva lasipohjainen koski, ihan pieni

Sokeiden maailmassa kokeva on kuningas

 

Jacques Lusseyran

 

Helen Keller

 

Johan Venninen

 

Brian Bushway

 

Olen aina ollut viehättynyt ja kosketettu sokeista ihmisistä, jotka elävät täyttä elämää. En ole varma miksi, mutta ehkä se liittyy siihen miten koen olevani jollakin paljon epämääräisemmällä ja subjektiivisemmalla tavalla "sokea" ja kuitenkin tämän kaiken elämän keskellä kohtuullisesti toimiva olio. Toiset syyt liittyvät keholliseen tietoon, kehon viisauteen. 

Helen Keller oppi kielen kosketusaistin avulla - vesi kämmenellä. Nuorina sokeutuneet Jacques Lusseyran ja Brian Bushway kuvaavat tilan aistimista, jonka avulla he "näkevät" maailman. Lusseyranin Valo tuli pimeydessä on eräs parhaita lukemiani kirjoja. Bushwayn tarinaan törmäsin juuri Youtubessa, mikä sai minut kirjoittamaan tämän. 

Alkuvuonna tuli katsottua myös Johan Vennisestä kertova dokumentti, ja se miten hän rakensi ja hoiti ympäristöään paljon taitavammin kuin moni näkevä kertoo myös näköaistin tarpeettomuudesta täydessä elämässä. 

Kehollinen tieto aukeni minulle lukiossa jotenkin seuraavalla tavalla: Muistan erään performanssikurssin Oriveden opistolla. Sitä vetivät kuvantekijä Joonas Salusjärvi ja tanssija Jouni Järvenpää. Kurssiin kuului yhden aamupäivän mittainen sokeistuna oleilun ja tekemisen aika. jotenkin pimeässä toilailu juurrutti tajuntaani, ettei keho ole mikään kuva, ettei mikään kuva jota minulla on kehostani pidä paikkaansa, koska keho on tuota kokevaa pimeyttä, elävää ainetta, joka ei näytä miltään. Olen kirjoittanut tästä joillakin muilla sanoin ja kirjoittamisen kontekstiin liittyen esseekokoelmassani Ei mikään itsessään, jota ei ole toistaiseksi saatavilla kuin kirjastoissa.

Syöverin äärellä

 "Jos huomaa kuinka kokee nykyisyyttä menneen ehdoilla, alkaa ymmärtää että pelko on hedelmällinen puutarha, joka muuntuessaan tulee unien istutuspaikaksi, josta ne kasvavat todellisuudeksi." 

(käännös)

Kansanmurhan kynnyksellä

Azerbaijan on sulkenut ainoan tien jota Vuoristo-Karabahin armenialaisväestö voi olla yhteydessä Armeniaan. Tällä pyritään puhdistamaan etnisesti Vuoristo-Karabah armenialaisista eli tuhoamaan 120000 ihmistä. Lisää aiheesta:

 https://dissidentvoice.org/2023/01/genocide-is-about-to-unfold-in-artsakh-and-the-west-has-secured-a-front-row-seat/