maanantai 22. helmikuuta 2016

Töpö periytyy


Pekka Töpöhännän lukijat ovat varmasti pohtineet, voiko olla totta, että töpö periytyy. Hänhän menetti häntänsä rotan puremana lapsuudessaan, mutta sai kolme pentua, joista yhdellä täyspitkä häntä, mutta toisella puolikas ja kolmannella vain töpö - epäonnisia kehityshäiriöitä. Koulussa opetettiin, että Lamarck oli väärässä, eivätkä hankitut ominaisuudet periydy biologisesti. Niinpä paheksuin Töpöhännän kirjoittajan mielikuvittelua - eihän moista tapahdu saati voisikaan tapahtua. Oiva haastattelu National Geographicissa kuitenkin kertoo, sen ohella, että se kuvaa mieltä kiinnittävällä ja sydäntä virvoittavalla tavalla havaintoja kasvien älykkyydestä, muistista ja oppimisesta, joilla ei ole mitään tekemistä aivojen, eikä ehkä myöskään niin sanotun ja ihmisolennoille usein yliarvioiden keskeiseksi ja toiminnallisesti läsnäolevaksi uskotun itsetietoisuuden kanssa, kuten muuten ei ole mielestäni suurella osalla ihmisälykkyydestä, -muistista tai -oppimisestakaan (vaikka eihän siten koulussa opetettukaan - muutenkin suuri osa oppisisällöistä yleissivistävissä laitoksissamme on kyseenalaisia tai harhaanjohtavia, parhaimmillaankin suppeita ja yksinkertaistavia - otetaan nyt oikeinkirjoitus vaikka, sehän on vain mielivaltainen järjestelmä, jolla kieltä suitsitaan, mikä ei sen luovia voimia mitenkään lisää, vaikka joskus rakenteellista käytännöllisyyttä tuokin ajatusten muovailuun erääseen ihmisten kesken välitettävistä muodoista eli tekstiin), että Lamarckin on sittemmin todettu olleen oikeassa ja elämän mittaan hankittuja ominaisuuksia havaitaan periytyvän.

torstai 11. helmikuuta 2016

en mä muista miten se meni


valistua
vilahtaa
valahtaa
vilistää
villiintyä
valistaa

vihjaista
vahdata

vilaista
valaista
valastaa
valjastaa

havaintomateriaalia; inventaario sulassa helmikuussa


he säilyttävät vapauttaan kohteliaalla etäisyydellä toisiinsa
tasatahtisesti askeltaen, tuntien täydet vatsansa
kävellen takaisin hetkellisesti autioon toimistorakennukseen
kulkien muodostelmassa märällä kadulla, perätysten
seuraava aina etuviistossa edelliseen nähden, märällä kadulla
jossa lumensula- ja sadevedet sekoittuvat

sitten toimisto on taas hetkellisesti käytössä, rytmisesti täyttyen ja tyhjentyen
kunnes he ja heidän jälkeensä tulevat lopullisesti poistuvat

kunnianhimonsa paljastuu ryöppynä rintakehässä
hänen nähdessään esikuvansa työn hedelmät
kateuden rypistyessä riekaleiksi jotka tahmaavat
mielen, silti näkyy himmeä maisema kuin ylimalkainen kartta
kukkoloiden muodostelmat, määränpäät, ladut
niin jäiset että hän riisuu sukset voiteita säästääkseen

vielä hän talsii luomet muistin hämärryksenä, ryhtymättä täyteen jahtiin
kunnes hän ja hänen jälkensä tulevat lupaavaan pusikkoon

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Nätyn Hipstereissä kysytään sanoillani aasin perään

Tekstini "Kuka aasiani ajaa?" on osana Tampereen Nätyn esitystä Hipsterit nyt helmikuussa.