keskiviikko 30. tammikuuta 2008

logging in the hollow world?


(+rainforest deforestation + keskustelua metsien hoitelusta)

lauantai 26. tammikuuta 2008

maanantai 21. tammikuuta 2008

Kohopainon jälki on jotain sellaista, mihin nykysuomalainen degeneroitunut kirjapainokulttuuri yltää vain unissaan...

Poeettinen huudahdus ja sen esimerkkisovellus

Tärinää, ei tarinaa!

Esimerkiksi:

jumala
you my love
juu maalaa vaan

lauantai 19. tammikuuta 2008

Löysin sattumoisin mainion runosarjan, joka käsittelee monipuolisesti Nokian kaupungin ajankohtaisia ilmiöitä.

keskiviikko 16. tammikuuta 2008

Runous on vaarallista.

maanantai 14. tammikuuta 2008

myönnytys lukijalle

" , en tosin aivan yksin, avasin Jumalan ruumiin… Mitä sieltä löytyi? Negaation teologiaa ja jokin tartaruoja: ”liian tyhjä ihmiseksi, liian vapaa jumalaksi”. Tartaruoja, tuo yllättävä päähänpälkähdys, riivaaja tai harhakuva, joka myöhemmin löytyi tartarien, noiden helvettiläisten, eli mongolien historiallisesta hahmosta ja löytyi siis Hesiodoksen Tartaros, Kaaoksen alta. Mongolithan olivat barbaareja – heillä oli latinankielen tulkit, ja katolisesta Euroopasta ei meinannut löytyä mongolien kielen taitajia. Tartaruoja muistuttaa herkästi jotakin pahan personoitumaa koska se on pimeä, mutta luulen, että se on olemukseltaan olemuksia ja hahmoja pakeneva siten, ettei siitä millään saa Pahan Arkkityyppiä tai edes virkamiestä. Ennemmin se on säteilevän muodottomuuden ja salaisuuden kulkurihahmo, jolle en olisi antanut nimeä, ellei nimi olisi ensin itse tullut… ”vesitytön isä”, ”alkulähdettä vartioidaan muistikulkurilta”. Mutta ei tartaruojasta enempää, "

lauantai 12. tammikuuta 2008

minulla on ystävä joka kantaa lihaa
ja toiselta suunnalta kaataa
lämpöaalto kottaraisia läpilikaiseen tuulikaappiin
museo on haudattu rasvaan
nokat vavisten kaivaudun kivilattiaan
arvaatko jo käteen
osuneen mustan pisteen alkuperän
tuhat unissakävelijää hakkaa kämmeniään märkään asvalttiin
syy ja seuraus
purkautuvat hämmennykseen
joka on ainoa mahdollisuus ottaa vastaan todellisuus
ne syyt
ja seuraukset joita
vapautettu näkökenttä kohtaa jokainen aisti on
tunto
riittämätön kieli
on puhjennut ja levittää kaikkeen aineeseen
ja
kokemukseen
toista tietoisuutta, loputonta sillä
se
vuotaa
ystävälläni on haulikkometodi
rakkaus on ottanut hänet
tarkkailuun eikä häntä
enää palella
katulampun
kuvussa
.

olennaista esseistiikkaa kielestä ja poetiikasta

Blogeissa julkistuu toisinaan hyvää esseistiikkaa. Tässä linkit Olli-Pekka Tennilän esseeseen kirjoituksesta ja Jean-Luc Nancysta, sekä Antti Salmisen esseeseen avantgarden mahdottomasta mahdollisuudesta. Tutustumisen arvoinen on myös Karri Kokon versio Jukka Koskelaisen tekstistä.

Kaikkia näitä voisi kommentoida, mutta en tee sitä nyt.

torstai 10. tammikuuta 2008

"So there seems to be certain rhythms of different energies going on during
the day. If I try to force my attention to be in one thing or another, but I
don't have enough or right kind of energy available for the attention, I
cannot concentrate. I need to learn to recognize the energies and to let
them flow freely, like conscious breath. This connects my questions about
energy to the question of relaxation. And also to the question of
visualisation. I think that visualisation is a method of directing energy
consciously to certain time and work. I have not practiced the Decision
Exercise lately, but my experience from it are clear: sometimes it creates
situations where things happen like "magic", or situations where different
things come together synchronically."

keskiviikko 9. tammikuuta 2008

puhe subjektin tuhoutumisesta on, tietenkin, meille tuttua
vaikken ole koskaan kuullutkaan alexandre kojévesta
mä olen leego, minä olen seos, aineosat eivät pelkää
subjektin tuhoutumisesta puheenollen, emme, tietenkään
ylläty lainkaan, mitään ei tapahdu, tai, vain kaikki
legioonalaiset tietävät välttää punaista kovakuoriaista
sillä sen kiiltävä kuori ei ole enää kitiiniä vaan muovia
äärettömästä ja äärettömästä on äärettömästi puhe
uimahallin saunassa istuessani olen kuuntelukone
ja joku voisi luulla että meditoin, mutta päivän sana
siniset savikerrokset kaupungin alla viidenkymmenen metrin syvyyteen
ja puheen tapa iskostuvat, minusta tulee teidän iässänne
isässänne se joka kuumassa huoneessa puhuu, tietenkin
tämäkin on hyvin tuttua, poika joka istuu alalauteella
heittää lisää löylyä, minä olen saunassa kuunteluoppilas
kun hän tulee sisään häntä tervehditään kovaan ääneen
ja sitten poistutaan, poika on oppinut
delfiinien kielen
hän kirskuttaa sitä hampaillaan
tästä on vain rajoittuneita käsityksiä
elämän hampaat takertuvat ansalankoihin,
varisten murteet ja puheen lasilaskokset sulavat yhteen kun sukellan
uimahousut tippuvat reisiin, kielessä elävä
ekosysteemi, ruumiiden läpi vaeltava
influenssan heimo, fluent inglish uni
versaali lankun A, lopuksi, tietenkin, kysymyksiä on pidettävä auki
eivätkä olkavarret jaksa pidellä, pakko
ruumis astuu sisäänsä ja kipu näyttää terävältä valolta
johon tietenkin tottuu, grotowskin
ajattelun universalistiset piirteet ovat nykyisissä monikulttuurisuuden ja postkolonialismin diskursseissa räjähtävän ongelmallisia, niin kai hän olikin
hitaasti hitaasti
räjähtävien ruumiiden opettaja
ei sinne ole pakastettu mitään
tuonpuoleista
olemuksestaan riisuttua
jumala-termiä
en, tietenkään
huomatessani
sitä luenut
jos emme voi kohdata ihmisestä riippumatonta maailmaa
kaikki riippuu meistä
en jaksa pitää tätä auki enää kauaa
lintu paskansi kartalle
katajistossa
korpit katajissa katajien takana
uskonnossa tämä piirre
on huomattavan silmiinpistävä
sen sijaan voimme kyllä sanoa, tietenkin, ja sitten
hän sanoo jotain niin yksinkertaista, tietenkin,
sillä meillä on tarpeita, ja selkäranka asettuu lantion varaan täysin rennosti
sitäkään ei kauaa kestä

tiistai 8. tammikuuta 2008

negatiivi H















"We shake hands with the dead, who send us encouragement from beyond the body."
- Tatsumi Hijikata -

kolme

Esitys 10: Pentti Otto Koskinen ja Jalaluddin Rumi 2

Kirjoitin taannoin hieman performanssitaiteilija Pentti Otto Koskisesta ja Rumista. Nyt tuohon blogimerkintään on tullut kiinnostava anonyymi kommentti, jonka lainaan tähän alle:

"Penttiotto Koskinen vei esityksensä Olen mustakivi suutele minua valkoisen moskeijan eteen Turkin Konyassa.
Joulukuussa vietettiin Konyassa sufirunoilija Mevlana Rumin 800-vuotissyntymäjuhlaa. Tapahtuman suojelijana oli UNESCO ja sen viettoon osallistuivat Turkin presidentti ja pääministeri Erdogan.
Koskinen makasi paljain jaloin moskeijan edessä ja toisti turkiksi, änkyttäen: "Olen mustakivi, suutele minua."
Muslimeille Kaaban musta kivi edustaa islamin jumalaa, joka ei ole synnyttänyt ja jolla ei ole poikaa, päinvastoin kuin radikaalissa kristinuskossa. Asettuminen maahan pudonneen kerjääjän asentoon moskeijan edessä merkitsee lähimmäisen rakkauden vaateen tuomista islamiin, tahtoi esitys sanoa.
Muutamassa minuutissa paikalla oli 10-15 poliisia ja pari televisiokameraa. Koskinen ja valokuvaajana toiminut lääkäri Kauko Piirola pidätettiin välittömästi ja kaikki löydetyt kuvat tuhottiin. Kuulustelujen jälkeen miehet vapautettiin.

terv. 'mustakivi'"

keskiviikko 2. tammikuuta 2008

Hän kirjoittaa minulle hattukirjoittamiskurssin ohjelmaa koskien ja sanoo
Ettei maailmassa mikään pidättele itseään niin kuin ihmiskeho

Se ei anna luotteiden pyrkiä esiin
uupuvien petosoireiden avulla
se uurruttaa itseensä lisää piilopaikkoja
pysyäkseen tuntemattomana itselleen

Heti illalla ja heti aamulla ja heti kuoleman jälkeen
harhoille altis saastamaja, tai niiden kovakourainen saalistaja
Miten tässä välissä ehtii mikään
mikään runo tai totuus
Niillä on suhteensa
ja ”tiaisparvi lensi lävitseni”
valkoiseen arkkiin

kuunnelkaa

valkeaa kohinaa.