keskiviikko 9. tammikuuta 2008

puhe subjektin tuhoutumisesta on, tietenkin, meille tuttua
vaikken ole koskaan kuullutkaan alexandre kojévesta
mä olen leego, minä olen seos, aineosat eivät pelkää
subjektin tuhoutumisesta puheenollen, emme, tietenkään
ylläty lainkaan, mitään ei tapahdu, tai, vain kaikki
legioonalaiset tietävät välttää punaista kovakuoriaista
sillä sen kiiltävä kuori ei ole enää kitiiniä vaan muovia
äärettömästä ja äärettömästä on äärettömästi puhe
uimahallin saunassa istuessani olen kuuntelukone
ja joku voisi luulla että meditoin, mutta päivän sana
siniset savikerrokset kaupungin alla viidenkymmenen metrin syvyyteen
ja puheen tapa iskostuvat, minusta tulee teidän iässänne
isässänne se joka kuumassa huoneessa puhuu, tietenkin
tämäkin on hyvin tuttua, poika joka istuu alalauteella
heittää lisää löylyä, minä olen saunassa kuunteluoppilas
kun hän tulee sisään häntä tervehditään kovaan ääneen
ja sitten poistutaan, poika on oppinut
delfiinien kielen
hän kirskuttaa sitä hampaillaan
tästä on vain rajoittuneita käsityksiä
elämän hampaat takertuvat ansalankoihin,
varisten murteet ja puheen lasilaskokset sulavat yhteen kun sukellan
uimahousut tippuvat reisiin, kielessä elävä
ekosysteemi, ruumiiden läpi vaeltava
influenssan heimo, fluent inglish uni
versaali lankun A, lopuksi, tietenkin, kysymyksiä on pidettävä auki
eivätkä olkavarret jaksa pidellä, pakko
ruumis astuu sisäänsä ja kipu näyttää terävältä valolta
johon tietenkin tottuu, grotowskin
ajattelun universalistiset piirteet ovat nykyisissä monikulttuurisuuden ja postkolonialismin diskursseissa räjähtävän ongelmallisia, niin kai hän olikin
hitaasti hitaasti
räjähtävien ruumiiden opettaja
ei sinne ole pakastettu mitään
tuonpuoleista
olemuksestaan riisuttua
jumala-termiä
en, tietenkään
huomatessani
sitä luenut
jos emme voi kohdata ihmisestä riippumatonta maailmaa
kaikki riippuu meistä
en jaksa pitää tätä auki enää kauaa
lintu paskansi kartalle
katajistossa
korpit katajissa katajien takana
uskonnossa tämä piirre
on huomattavan silmiinpistävä
sen sijaan voimme kyllä sanoa, tietenkin, ja sitten
hän sanoo jotain niin yksinkertaista, tietenkin,
sillä meillä on tarpeita, ja selkäranka asettuu lantion varaan täysin rennosti
sitäkään ei kauaa kestä

3 kommenttia:

Harry Salmenniemi kirjoitti...

Harvinaisen viehättävä teksti, todella harvinaisen viehättävä teksti, pidin paljon: joten kiitos.

jonimatti joutsijärvi kirjoitti...

no kiitos itsellesi!

Schnabelmann kirjoitti...

joo tää on fantastinen.