lauantai 20. helmikuuta 2010


kuse jäälle, peitä jälkiisi
päijänteellä kuviokävelyllä, vähän hölkällä
takaperinkävellä vain heikompi silmä auki
auringon kurmottaessa talven äänihuulia
kengänpinnat kerää jäätä uveavannoista
laula laula, peitä jälkiisi
päijänteen jään äänihuulet


orgaaniseksi äitynyt radioaktiivinen aavikkotuuli lorisee korvissa

tänään illalla jyväskylässä, kirjailijatalolla, kuunnelmia ja ääniteoksia

perjantai 19. helmikuuta 2010


silmäkulmassani verhojen takana ikkunassa
näin lintuparven lähtevän liikkeelle
en katsonut sinne päinkään
saattoi olla savua naapurin piipusta

-

sillä kulmassani varjojen akanat kun avaan
niin liituparka helähtää halki
en käsitellyt sitä päivällä
satoi, saavuin, purin piinattuna

-

siis läikkyvässä vartioidaan kuun
niittypolkuja, lähteeltä haki
enkidu teelehdille vettä
saattoi savun sitä paimentamaan

-

siten läpinäkyvänä varastan kustakin
nitkuvaa kujaa loisivasta kojusta
en kitsaasti, lähdin välittäen
saadakseni avun, tapamenettelyittä

-

zeniittipinta, lävistävä kynä, hauras
niin kuoleva, loistavana kajastava
ei saa kuvitelmaa välttää
saavuttamattomasta, tappavasta merestä

-

torstai 18. helmikuuta 2010

voisin kirjoittaa sinulle


kynnet näppäimistöllä

sähkön kuumentaessa metallia
joka johtaa lämmön toiseen metalliin
sen sisälle veteen

voisin kirjoittaa sinulle

sormenpäät painovoimaa vastustaen

farkkujen puristaessa alavatsaa
ylimmäisen nappinsa jääräpäisellä vallalla
jonka olen sille lahjoittanut

voisin kirjoittaa sinulle

kirjeen korttelin yli

lumen mitatessa aikaa vakaalla surulla
luotan että se sulaa
kuten kaikki muotoni

voisin kirjoittaa sinulle

pidättäen hengitystä

mutta kun muistan sinut
vapautuu pallea purkautuu
useita kaasuja sieraimista pöydän ylle

voisin kirjoittaa sinulle

lämpimässä huoneessa

odottaessani että paranen
tai että luovutan ruumiini
yön levolle

voisin kirjoittaa sinulle

muistinvaraisesti

kertoisin ehkä kuinka näin askeleesi kuistilta
kävelit, joka askeleella miltei asvaltin sisään
miltei syksytaivaalle

voisin kirjoittaa sinulle

tiistai 16. helmikuuta 2010

sormet muistavat voivansa levittää
tilaa nivelten etäisyyttä sormien välille

en ollutkaan yksin, mutta yksin tässä huoneessa

syödä väärin ja syödä liikaa, liian vähän
rauhaton huone, ei, olinkin se

soitin, sormille
kielet ja kaula

en kirjoittanutkaan runoa, mutta näillä sanoilla

hengittää vähän ja hengittää nopeasti, liian paljon
rauhaton luonne, kyllä, sekin voi soida

jännittynyt sormi, niska
kieli ja kitalaki

en soittanutkaan soitinta, mutta tunnustelin

miltä tunnut etäisyyden päästä, tunnustelin liikaa
rauhaton sydän, kyllä, sekin voi estää runon

torstai 11. helmikuuta 2010

Chemins - eräitä ääniä.

lauantai 6. helmikuuta 2010


Virta-lehden uusi nettisivusto ja blogi.

perjantai 5. helmikuuta 2010

, tehdä jotain, ei, tällä on tehtävä jotain, ei ole, tälle, jotain, ei, mitä, ei mitään, jo,

torstai 4. helmikuuta 2010

Aamulla kirjoitan jotakin, mikä tulee päivällä vastaan lukiessani kuukausia sitten kirjoittamiani ajatuksia.


Näen silmäkulmassani ikkunan takana linnun
käännyn sitä kohti, se onkin lintuparvi


suomalaiset kulttuuri-instituutiot tuottavat t-paitaa ja kassia logolla

keskiviikko 3. helmikuuta 2010


Skeptikossa kiinnostava haastattelu kuolemanläheiskokemuksiin liittyvästä tutkimuksesta.

Ja tässä linkki saman keskustelun kritiikkiin.

maanantai 1. helmikuuta 2010

(eh.)

How
come is my name
on here?" I straightened up after seeing my name
underlined with a grey ink. A blank expression
spread over my features. How
come? Is my name
so popular that everyone wanted it?
Road Trip! - I'll
come, is my name
big enough? Yes, you're a redhead all over,
that little spot about an inch below the corner of your jaw
makes you make the most amazing noise, and, apparently,
the sound you make when you
come is my name."
With this last Helena flicked her eyes up to Barbara's face.
"Come" is his name, he summons everyone to himself.
They come immediately to him, although their hearts shudder with fear of him.
and that time there is so endlessly long that a lifetime
spent on earth seems, by comparison,
to shrivel up into a b Death — Come is His Name