maanantai 1. helmikuuta 2010

(eh.)

How
come is my name
on here?" I straightened up after seeing my name
underlined with a grey ink. A blank expression
spread over my features. How
come? Is my name
so popular that everyone wanted it?
Road Trip! - I'll
come, is my name
big enough? Yes, you're a redhead all over,
that little spot about an inch below the corner of your jaw
makes you make the most amazing noise, and, apparently,
the sound you make when you
come is my name."
With this last Helena flicked her eyes up to Barbara's face.
"Come" is his name, he summons everyone to himself.
They come immediately to him, although their hearts shudder with fear of him.
and that time there is so endlessly long that a lifetime
spent on earth seems, by comparison,
to shrivel up into a b Death — Come is His Name

5 kommenttia:

Herne kirjoitti...

Niin,
jos kuuntelee
Sitä, kutsua,
pelon vankina,
iänmitan.

jonimatti joutsijärvi kirjoitti...

mjoo, potta toinen tuoli... mut terveet herneetkin kasvavat aina kohti valoa ja pimeyttä

Herne kirjoitti...

No,
sinänsä kasvaa.

Ihmiset vaan
jää, jompaan kumpaan.
Pesimään.

jonimatti joutsijärvi kirjoitti...

vaikka todellisuudessa ihmiselle ei ole paikkaa

tai ainakaan yhtä paikkaa

(ei kutsua tarvitse pelätä, muillakin tavoin voi vastata)

Santeri Satama kirjoitti...

Jokotai vai sekäettä?

Puu kasvaa
kohti valoa ja pimeyttä.
Valoon levittää kurkottaa
muiden yli yrittäen.
Pinnan alle syvään pimeään
puu työntää juuriaan
ja yhtyy rihmastoon.

Rihmasto ruokkii monta puuta,
kasvattaa metsää valossa
ja hämyssä
työntää esiin hauskan tatin
ja tonttu tatin lakille
istumaan ja tuumimaan
että näinpä tässä
tontun elämässä.