"turun tauti"
Ilahduin ja hiljenin eilen illalla tullessani Turkuun, kun Eerikinkadulla aivan lähellä toria löysin eri puolilta katua kaksi valokuvaa. Ne esittivät paikoilla ennen sijainneita rakennuksia, jotka oli purettu uusien tieltä. Molempien kuvien edessä oli ulkotuli.
En tiedä, kenen tuomia kuvat olivat, mutta tänään niitä ei enää näkynyt.
Toin ystävänikin katsomaan niitä. Ja päädyin näyttelyoppaan rooliin, kun joku nuoripari ihmetteli, mitä kuvat olivat ja koetin selittää.
Kuvat tietenkin muistuttivat niitä, joita joskus jätetään vaikkapa kolarien uhrien muistoa kunnioittamaan. Tekona dokumentaaristen valokuvien asettaminen julkiseen tilaan muistuttamaan tuon saman tilan menneisyydestä on kaunis. Julkisen tilan tuhoaminen ja uuden rakentaminen toisien ideologisten ja taloudellisten periaatteiden nimissä on jatkuva oire yhteiskunnan rationalisoinnista. Koneille rakennettu ympäristö. Urbaanienkin elinympäristöjen katoaminen tuottaa muistin rappeutumista ja siten paikallisidentiteettien hapertumista.
Esitys, jonka teen 5.10 Lemminkäisenkadun ja Itäisen pitkäkadun kulman sisäpihalla, voi liittyä jotenkin näihinkin pohdintoihin.
2 kommenttia:
Loistava idea tuollainen raamitettu kuva. Istuin viikko sitten ekaa kertaa elämässäni helsingin sokoksen loiste-baarissa kymppikerroksessa. Eteen avautui rakennettu kamppi ja sen ympäristön uudet talot. Tuli just sellainen olo, että joku muistokynttilä olisi tarpeen. Vaikka ei se entinenkään mitään ihmeellistä ollut....
Oli siellä se ihmeellinen vanha puu. Muistuttamassa jostakin vielä vanhemmasta vaiheesta nuoren kaupungin keskiössä. Ja enemmän avaruutta ja asvalttia.
Lähetä kommentti