Turun kaupungin suhtautuminen taiteilijoiden tilaongelmiin, paikalliskirjastoihin ja ruohonjuuristason kulttuuriaktivismiin, kuten talonvaltauksiin, kielii siitä, että kaupunki on kyvytön näkemään, millaisia mahdollisia kulttureita voisi kasvaa avoimesta, yhteisöllisestä ja rakenteeltaan löyhästä maaperästä. Tällaista maaperää loisi esimerkiksi tyhjien kiinteistöjen muuttaminen luovan toiminnan paikoiksi.
Paikalliskirjastot, jotka eivät kovin suuria summia vuosittain tarvitse toimintaansa (mahdolliset remontit poislukien), ovat myös luovan toiminnan lähteitä. Kirjastot ovat myös eräitä harvoista julkisista tiloista, joihin kaupungissa voi mennä olemaan ja istumaan muussa kuin kuluttajan tai ostajan kapeassa ja rajoittavassa roolissa. Siksi on erittäin harmillista, että Mikaelin ja Martin kirjastot suljettiin tänä keväänä. Turussa on kyllä jonkin verran tuollaisia ostovapaita julkisia sisätiloja, esimerkiksi Humalistonkadulla
Naphouse, jossa voi nukkua ja juoda teetä, lukea, kuunnella, puhua ja mitä kaikkea. En tunne sitä paikkaa kovin hyvin, mutta suosittelen kurkistamaan sisään.
Kaupungin sokeus vapaan ja luovan tilan kysymyksissä korostuu tietenkin nyt, kun Turku on valittu kulttuuripääkaupungiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti