Hesarin runokritiikki menetti merkityksensä

Jukka Petäjän räkäisy tämän päivän Helsingin sanomissa yrittää osua viittää kirjaa yhtä aikaa, mutta vastatuuli on sikäli kova, että Petäjän jo omille touhuilleen kääntynyt selkä saa ikuisen tahran. Hs:n nettisivuilla on käyty keskustelua ja suosittelen osallistumaan siihen vilkkaasti.


Petäjä ei jaksanut paneutua seuraaviin kirjoihin:
Timo Harjun Kastelimme heitä runsaasti kahvilla
Teemu Hellen sorta vala
Tuukka Terhon Huulilla nolo tuuli
Kristian Blombergin Puhekuplia
ja V-S Luoma-ahon Ruumiita.
Ruumiita ja Puhekuplia ovat vapaassa pdf-jakelussa.



Petäjän kritiikin ongelma on, että se perustuu täysin kuvitteelliseen ja sentimentaaliseen, jostakin yksittäisen kirjan piirteestä nousseeseen vaikutelmaan, joka yleistetään koskemaan kaikkia viittä kritiikin kohdeteosta ja lisäksi vielä kokonaista "uutta runoutta".


Kritiikki on niin lyhyt, että siinä juuri ja juuri voitaisiin käsitellä ja perustella tämä yksittäinen vaikutelma, mutta sen sijaan Petäjä ryntää uskomaan, että hänen fiiliksensä määrittää kaiken "nuoren runon". Noloa.


Maaria Pääjärvi kirjoittaa Petäjän kritiikistä tarkasti. Keskeinen on Maarian huomio, että Petäjä pyörtää motokseen ottamansa periaatteen lukea kirjoja niiden itsensä ehdoilla. Lainaan Maarian analyysiä:


"Miltei jokaisessa lauseessaan Jukka Petäjä näyttää pettävän kriitikkoesittelyssään lainaamansa Barthesin mietelmän eläytyvästä kritiikistä, joka ainakin yrittää lukea kutakin teosta sen omilla ehdoilla, ja jos siinä epäonnistuukin, myöntää sitten vajavaisuutensa eikä suinkaan käytä “kirjaa oman maailmankatsomuksen pönkittämisen välinenä”."