Vapaasti tilkitty

Jos jakaisin muistiinpanojani, olisin hyvä bloggari: muistiinpanojeni mitta on keskimäärin 1-4 kappaletta tai pitkää virkettä. Tänään on ollut oikein hyvä muistiinpanovire. Merkintöjä ja katkelmia eri alustoille - tekstitiedostoihin, vihkoon ja muistikirjaan - on syntynyt ainakin kymmenkunta. Kestää aina pari päivää päästä tällaiseen rytmiin, kun ensin on ottanut asiakseen ryhtyä kirjoittamaan, eikä vain olla ikään kuin kirjoittavana ihmisenä. Mitään takeita vireystilan löytämisestä ei ole ja monet ulkoiset ja sisäiset prosessit voivat suistaa etsinnän johonkin muuhun. Kun näitä ulkoisten ja sisäisten tekijöiden vaikutuksia luomisvireeseen havainnoi, oppii ehkä tuntemaan joitakin seikkoja, joilla voi itsensä huijata kirjoittamaan.

Ja silloin voisi kenties myös jarruttaa kirjoittamistulvaa, jos huomaa, kuten nyt huomaan, kirjoittavani aivan automaattisesti, pätkän toisensa perään, sinne tänne suuntautuvia ajatuksia, jotka ovat paitsi määrätietoisia, myös tiedostamattomia sikäli, että tajuni minusta kirjoittamassa näitä katkelmia on heikohko ja paikoitellen puuttuu kokonaan. Ehkä tällaiseen tilaan, jossa persoona ja ruumis kytkeytyvät autopilotille ja tuottavat tekstiä, voi joskus halutakin, mutta voi tätä pitää myös hieman häiritsevänä, etenkin jos pyrkimyksenä on olla läsnä ja olemassa. Ehkä tämä on jotain sukua flowlle, en tiedä. Myös automaattikirjoitukselle tämä on sukua, mutta erona on se, että puhuja puheineen on minulle tyypillinen, ei mikään erityisen alitajuinen ja tajunnan ulkopuolinen ääni.