torstai 2. huhtikuuta 2009

"yksilökeskeisyydestä" - mihin?

Jos luovutaan yksilökeskeisyydestä, mikä on houkuttelevaa, pelottavaa, kiihottavaa ja olennaisentuntuista, täytyy nostaa esiin julmettu kysymys siitä, millaisia kokemisentapoja, millaisia vapauksia, millaista olemista, millaista sellaisuutta tai mitä ikinä tämä ei-yksilökeskeinen sitten on tai synnyttää? Millaista monikeskisyyttä? Millaista tyhjyyttä? Millaista hahmottomuutta tai aineenvaihduntaa? 

Jos luovutaan yksilökeskeisyydestä, mitä silloin ovat minä ja sinä? Vai onko kyse minäkeskeisyydestä luopumista - luopumista siitä luulovarmuudesta, että olen mitä ajattelen olevani? Ja sitten avautumista sinulle, joka minä olen itseni ymmärtämättä tai sinulle, joka sinä olet minun huomaamattani.

Oli yksilökeskeisyydestä luopumisessa kysymys mistä tahansa näistä olemisen painopisteen siirtymistä tai jostakin muusta, se vaikuttaa järkyttävällä ja ihmettelyä herättävällä tavalla myös kokemuksiin ja käsityksiin vuorovaikutuksesta, olentojen välisyydestä, erosta tai yhteydestä, jotka riippuvat toisistaan. Siirtymä olemisessa on siirtymä kielessä: syntyy toisia runouksia, toisella tavalla tosia, erilaisia kuin se, mitä runoudeksi sanottiin tai sanotaan. Kirjoitetaan uusia kirjeitä. Kirjoitetaan uudet lait, toisenikäiset uutiset.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Sienipäistä yhdessänaurua kun afrikkalainen seinävaatehahmo tanssii musiikissa.

Avautumista puun rytmiin ja synkooppiin, niin hitaaseen ja hiljaiseen ettei sitä kuule, vain mahtuu sisään. Nukahtamista puun oksalle.

Samaanirummutuksen, jungilaisten arkkityyppien jaettua kieli, kokemus. Kieli kielten joukossa.

Voimapisteiden, tsakra-aistien tuntemukset, aistimukset, kundaliinin-Luonnon nousut ja laskut. Ruhossa ruhon kieltä.

Tulkinnat ja tulkintasuodattimet, joita yksilöiksi, minuuksiksi kutsutaan, joissain kielissä, sosiokulttuurisissa ehdollistumissa, luontojen puheistumisissa.

Minuuksien (sinuuksien ja häneyksien jne) esiin- ja piiloon kietoutumiset puhetilanteissa, joissa niin reagoidaan ja puheistutaan.

Filosofiikan oivallus, että "asubjektiivisuus" ei piittaa sen enempää "subjektiivisuudesta" kuin "anti-subjektiivisuudesta".