Blogin leviäminen

Yllättäen tätä blogia luetaan. Esimerkiksi huomasin juuri, että Leevi Lehto on kommentoinut sivullaan jo 28. kesäkuuta kirjoitustani, jossa pohdin Ntamoa.

Ilmeisesti on niin, että kun heittää tietoverkkoon langan, sitä ei huomata, mutta jos purkaa lankaa sen verran, että osa siitä takertuu edes vähän toisiin verkkolankoihin, saattaa käydä äkisti niin, että lanka on monesta suunnasta kutoutunut kiinni toisiin lankoihin. Ja oikeastaan vasta sitten se on osa jotakin verkkoa - irrallinen nettisivu, jonne pääsyä ei ole estetty, mutta jonka löytäminen on käytännössä mahdotonta, ei ole osa mitään kokonaisuutta, vaan yksityinen väline tai alusta.

Netissä on erilaisia yhteisönkaltaisia, joista eräs on suomalaisten kirjoittajien tai runoistakiinnostuneiden ihmisten verkosto. Tähän verkostoon on erilaisia reittejä. Paljon hankalampaa saattaa olla tämän verkoston ja muiden kaltaistensa välisten yhteyksien luominen tai havaitseminen. Tämä yhteyden puute tai epämääräisyys kuvaa kenties sitä epäjatkuvuutta, joka vallitsee runoskenen ja vaikkapa runonlukijoiden välillä, tai runoskenen ja joidenkin vastaavankaltaisten kulttuuriporukoiden välillä. Aihe on liian mutkikas ja laaja juuri nyt. Kiinnostavaa on silti se, kuinka Suomessa elää yhtä aikaa niin toisilleen vastakkaisia runoperinteitä, että niillä ei ole juuri mitään yhteistä keskenään, paitsi "runous".

---

Tämähän ei ole millään muotoa ensimmäinen blogi johon kirjoitan, eikä ainoa, johon kirjoitan tällä hetkellä, mutta ensimmäinen, jota teen omalla nimelläni (kauempaa kuin kymmenen minuuttia). Ensimmäisen verkkopäiväkirjan aloitin ehkä joulu- tai marraskuussa 2003. Se oli nimeltään Kaaoskirja ja käsitteli runoteoksen kirjoittamista, kaoottista poetiikkaa. Se oli siis jonkinlainen työpäiväkirja. Enää se ei ole verkosta löydettävissä, mutta luulen, että on mielekästä julkaista joitakin tekstejä sieltä uudelleen tässä blogissa, kunhan ensin siivilöin massaa.

Blogeista kiinnostavin on se, mihin eräs ystäväni kirjoittaa romaania. Sitä on tuskin lukenut kukaan - hänkin vain kirjoittaa siihen. En tiedä, miten sen voisi löytää.