sunnuntai 8. heinäkuuta 2007

Mikko Nenonen - Olen tyhjä

Edellisen postauksen linkiksi laitoin tämän Mikko Nenosen MySpace-sivun, jolta on kuunneltavissa muiden ohella Olen tyhjä -niminen kappale, joka on takuulla eräs parhaista uusista suomenkielisistä lauluista, mitä olen pitkään aikaan kuunnellut. Se on myös muistamisenarvoinen esimerkki äänirunoudesta, jota ei todellakaan voi rajata vain jonkin "runousskenen" äsken keksimään juttuun - musiikin ja runon rajat vuotavat. 80-luvun Alangon bändit ja touhut ovat minulle täysin keskeistä äänirunoutta.

Nenosen lyriikoissa minua viehättää muun muassa se sisäsyntyinen vieraus, joka sisältyy vaikkapa ilmaisuun "jos asvaltti on äsken tehty" (laulussa Auringonkukat). Minulle tuo lause sisältää sellaisen konkreettisesta todellisuudesta erillisen havainnoijan kielellisen todellisuuden, jossa pitää uudelleenkeksiä sanoja, mutta keksinnöistä syntyy lähinnä väliakaiseen käyttöön kelpaavia, subjektiivisia käsitteitä. Minusta nimittäin on hyvin outoa ajatella että "asvaltti on äsken tehty". Tehty? Tämä vaikutelma ei ehkä välity tästä keskentekoisesta mieleenjuolahduksestani.

1 kommentti:

Paavo kirjoitti...

Mikähän se oli se ajatus? Se meni.

Tarkistan.

Se oli äsken tehty asvaltti; viime viikolla kävelin kotiin pyörätietä, sandaalit tuntuivat tarttuvan katuun, kävelin, välillä piennarta, sandaalit eivät tuntuneet tarttuvan nurmeen, tumman pätkän toisessa päässä istui tummalla asvaltilla varoituskolmio, jossa pyydettiin varomaan kuumaa asvalttia.

Lapsena kesäisin joskus katselimme, kun miehet tekivät asvalttia isoilla koneilla, isä oli työnjohtaja, tauoilla katseltiin, kun miehet pelasivat työmaakopissa sököä.

Sandaalit näyttivät hieman sulaneen, mutta ne ovat vanhat, niiden tietää muutenkin jo kuluneen.

mutta koska olen kadottanut puhelinnumeron, esitän kysymyksen sanotaanko viimeisimmän merkinnän kommentteihin.