Liikkumattomat Keuhkot

Keuhkot kirjoittaa kappaleessa Huonot jumalat:

"Uskon epäoikeudenmukaiseen jumalaan ja rakennan kirkkoa komerostani. Vedän perässäni kahta jatkojohtoa, joilla liitän yhteen osat revitystä maailmastani.

Kasvan sisäänpäin kaikista ajatuksistani ja jätän ulos kasvamisen niille,jotka eivät osaa syyttää kaikesta yhteiskuntaa."


Teksti on tarkkaa itsereflektiota. On muuten huomattava, että suhteeni Keuhkoihin on viime aikoina ollut puhtaasti kirjallinen, luen Kake Puhuun tekstejä nettisivuilta. Tätä kirjallista suhdetta tosin pohjustaa aiemmat levykuuntelut, sekä parin keikan todistaminen, viimeksi keväällä Fluxee-klubilla Turun Manillassa.

Kake Puhuu esiintyessään todellakin vetää perässään kahta jatkojohtoa, joihin kiinnittyvät soittimet ja häkellyttävät kypärävaloasusteet, jotka aiheuttavat tyypillisen immoobiili-esiintyjä -ilmiön kiinnostavalla ja myötätuntoa aiheuttavalla tavalla. Useinhan esiintyjä on jumissa lavalla sekä sosiaalisesti että fyysisesti: lavan rajoja ei voi ylittää, ja moni esiintyjä ei pysty ylittämään myös esityksen määrittelemiä asentoja. Ei sillä, että niitä tarvitsisikaan ylittää , mutta jos liikkeen vapaus on menetetty, on menetetty jo paljon muitakin mahdollisuuksia.

Keuhkot siis tietoisesti tuottaa itselleen tämän liikuntakyvyttömyyden kytkemällä itsensä sähköiseen rekvisiittaan, jotka ovat riippuvaisia lyhyistä jatkojohdoista. Viimeksi kun näin Keuhkojen esiintyvän, ajattelin, että rekvisiitan pelkistäminen ("Kohti köyhää teatteria", Grotowski) voisi tuottaa Keuhkoille uuden vapauden ja intensiteetin. Mutta johtoihin kahliutuminen muuttuu paljon kiinnostavammaksi ja merkityksellisemmäksi, jos se on tietoista ja päämääräistä toimintaa: repeytyneen maailman kokoonkursimista. Minkä maailman ja minkälaisesta repeytymisestä on kyse, en tarkalleen tiedä.

Säälimätön itseironia, jopa itseviha, joka samastuu myös antihumanismiin ja ihmiskunnan inhoon, sekä äärimmäinen luottamus subjektiivisen kokemusmaailman ja universaalin totuuden yhteyteen tekevät Keuhkojen taiteesta polttavaa. Se on siinämäärin totaalista, että toiset ihastuvat siihen heti ja toiset välittömästi inhoavat sitä, mutta mikä tärkeämpää, totaalisuus tekee Keuhkoista olennaisia kysymyksiä ja kokemuksia esittävän ja tuottavan elimen niille, jotka voivat tarkastella taidetta omien tykkäämisiensä ja inhoamisisensa läpi.

Vaikka kaikki Keuhkojen ilmaisussa on melko kotikutoista ja kömpelöä, runoutena biisit ovat tärkeitä, suoraviivaisia, pinnallisia, mutta äkkisyviä ja ne luovat täysin yllättäviä kokemusmaailmoja vieraannuttamalla ihmisyhteisön näennäisistä itsestäänselvyyksistä ja kohtaamalla luonnollisen maailman (tms) avoimin aistein ja tajunnoin.

Luulen, että täytyy tulevaisuudessa kirjoittaa jotain lisää suomalaisesta "rocklyriikasta".