informaatioyhteiskunnan lyhyt historia (luonnos)

1900-luvun loppupuolella ilmaantui ns. Läntiseen kulttuuripiiriin informaatioyhteiskunta, joka perustui merkkien syömiseen eri aistien avulla, ja eri aistien muuntamiseen merkeiksi, ja aistien ja merkkien lähentämiseen niin, että uskottavia aistiärsykkeitä saatettiin keinotekoisesti tuottaa ja säilöä. Tämän kaiken tarkoituksena oli informaatio: muodon antaminen. Näin 1900-luvun lopusta 2000-luvun alkupuolelle jatkunut informaatioyhteiskunta oli perustaltaan mitä lukuisimpien muotojen antamisen kulttuuri. Mille muotoa sitten annettiin? Kulttuurituotteiden lisäksi, ja niitä välineenä käyttäen, ennenkaikkea ihmiselle, ihmisen keholle ja mielelle ja tunteille, sekä ympäristölle, luonnolle ja ekosysteemeille. Informaatioprosessissa muodonantajana toimi milloin media (joka merkitsee välittäjää) milloin jokin taiteilija, milloin kollektiivinen ihmisjoukko (tilastotiede ja demokraattinen päätöksenteko). Informaatioyhteiskunta oli tuomittu pikaiseen tuhoon, sillä se oli liian altis totaalisen muodon antajille, ja pian ajautuikin totalitarismiin, jossa ihmiset muodostettiin hienovaraisin keinoin sellaisiksi kuin vallanpitäjät ja vallan prosessi kulloinkin hyväksi näki. Toisaalta valtaapitävien käsitys muodonantamisen prosessista ja seurauksista oli pinnallinen ja harhainen, ja lopputulokset olivat täysin hallitsemattomia ja ennakoimattomia. Vallan prosessin analyysiin informaatioyhteiskunnan kansalaiset eivät kyenneet, sillä heidät oli muodostettu siten, etteivät he kiinnittäneet huomiota muodonantajiin, ja heille riitti vallaksi oma informaatioteknologiallaan leikkiminen, virtuaalinen muodonanto, ja konkreettinen muodonanto sisustuksen ja pukeutumisen ynnä muun henkilökohtais-sosiaalisen toiminnan puitteissa. Edes niissä puitteissa he eivät useinkaan tosiasiassa olleet muodonantajia, vaan yksityisen kansalaisen muodonantamisen hetket olivat ohimeneviä ja hetkellisiä.