kaislat kelluvat kylmän veden päällä

Otsikko on Mikko Nenosen (ks alla) kappaleesta Olen tyhjä, ja sen pitäisi mielestäni välittömästi ja suoraan ilmaista se vieraantuneisuuden ja etäisyyden tuntu, joka hänen kielessään saa ilmaisun. Etäisyys on tässä nimenomaan tyhjyyttä - "kylmä vesi" on ennenkaikkea koskematon ja tyhjä, eikä kylmä, ja se on koskematon, sillä kaislat kelluvat sen päällä, eivätkä siinä vedessä. Tätä kaikeneristävää tyhjyyttä, tylsyyttä, "laimeaa nestettä" kuten Kake Puhuu puhuu Kirvaston Laimea neste -kappaleessa, niin, tätä tyhjyyttä vastaan M. Nenonen asettaa tiskaamisen, tiskaamisen pyhyyden tajuamisen. Olen kuunnellut tämän laulun nyt peräkkäin kolme kertaa.