torstai 21. kesäkuuta 2007

(kompastuminen runokilpailuun)

Viime Lumoojassa (1/07) Juhana Harju arvostelee Runot 2006 antologiaa siitä että sen kokoajat ovat olettaneet valitsemiaan kirjoittajia tulevaisuuden runoilijoiksi heppoisin perustein. Kriitikon mielestä tulevaisuuden runoilija antologiaan valituista voisi hyvinkin olla mm. Jermu Koskinen. Ei pidä paikkaansa. Samaisessa Lumoojassa, kuuden sivun päässä esitellään lehden tekijät. Siellä lukee "Jermu Koskinen on runoilija lentokentällä." Ei suinkaan "runoilija tulevaisuudessa". Antologian Harjun epäilemistä kirjoittajista ainakin Satu Manninen on saanut kustannussopimuksen. Eikö hän siis ole runoilija?

Tässä pitäisi nyt kirjoittaa runoilijan tai taitelijan roolista, sen merkityksestä ja suhteesta "sosiaaliseen runoilijaan", mutta nyt ei aivot toimi.

Varmaa on, että tuomaristo valitsi hivenen omituisia kirjoittajia (siis runoilijoita täysin ennalta-arvattavilta esteettisilta kapeikoilta ja vähän yli roiskuneita), mutta voisiko mitenkään muuten olla, kun tällaisten kilpailujen lähtökohdat ovat väistämättä omituisia. Juhana Harju näyttää kuitenkin olevan johdonmukainen siinä, mistä runoudesta tykkää: miesten tekstit, ja ne runot kirjoittajan sukupuolesta riippumatta, joissa puhutaan "ostoskärryistä" vetävät häntä puoleensa ja vakuuttavat laadullaan.

Itse antologiaa en ole lukenut, eikä se oikeastaan kiinnostakaan, mitä nyt vähän ärsyttää (lähetin nimittäin runoja itsekin siihen, enkä sijoittunut edes x parhaan joukkoon - tästä Kiiltomadossa jotkut ovat keskustelleet vähän.)

Tämä koko blogiteksti on sinänsä yhdentekevä, mutta sisältää reittejä niihin olennaisiin kysymyksiin "runoilijuudesta", "kustantamisesta", ja "kirjallisesta julkisuudesta", joita pitäisi kysyä hyvin painokkaasti. Jos ajatellaan esimerkiksi Leevi Lehdon Ntamoa. Ntamolla on potentiaalia runouden julkaisemisen konventioiden perusteelliseen kyseenalaistamiseen. On hyvin kiinnostavaa nähdä, mitä Ntamo tulee julkaisemaan syksyllä, kun Lehto on ennakkoon uhonnut julkaisevansa enemmän runoja kuin tavan kustantajat yhteensä. Tunnen jonkinlaista houkutusta tarjota tekstejäni Ntamolle, mutta en halua olla runoineni mukana missään ennätyspuuhassa. Se ei auta kääntämään runousjulkisuuden huomiota epäolennaisuuksista (kustantaja, tekijä) teokseen, itse runouteen. Eikö? En tiedä.

Joka tapauksessa tulee olemaan niin, ettei kukaan edes tulevaisuudessa tiedä laajasti, mikä on uutta ja olennaista runoutta, jos ei satu tuntemaan tekijöitä. Minä tunnen joitakin sellaisia runoilijoita, jotka eivät pahemmin ole olleet esillä, saati julkaisseet "esikoisteosta", mutta jotka ovat saletisti runouskäsitykselleni ja lukukokemuksilleni tuhat kertaa olennaisempia kuin suurin osa "virallisista runoilijoista" tässä maassa. Samoin Juha Kulmalan tai Jorma Erosen runous on kymmeniä kertoja merkittävämpää minulle kuin Bo Carpelanin runous. Taiteen merkitystä voi määritellä vain subjektiivisesti, eli erehtyen. Sosiaaliset arvotukset ovat harhaanjohtavia ja objektiivisia arvotuksia ei juuri kukaan pysty tekemään.

Tästä tuli liian yleistä nyt... Palaan asiaan joskus, jos niin on tarkoitus. Kaikki vaan kiertää jotain olennaisempaa

2 kommenttia:

Jermu kirjoitti...

Selvennykseksi voisin mainita, etten ole itse laatinut tuota lyhyttä esittelyä. En ole käyttänyt runoilija-epiteettiä itsestäni edes humalassa tai mielenhäiriössä, enkä usko että kellään koskaan on kovin suurta tarvetta käyttää sellaista kohdallani, ei itselläni saati muilla. Ylipäätään vierastan kaikkia titteleitä ja muita namusia, ja olen pyrkinyt niiden keräämistä välttelemään, ja olen mielestäni siinä myös jokseenkin onnistunut. En siis katso olevani tulevaisuuden runoilija, eli siltä osin olen kanssasi samaa mieltä.

Jermu Koskinen
"Lihakauppiaan pojalla ei ole enää kavereita."

jonimatti joutsijärvi kirjoitti...

Hei, minusta sinä olet kylläkin runoilija. Minusta oli vain jotenkin hassua että tuo arvostelu oli juuri Lumoojassa - mutta äh - minä olen liian vakava.