metabloggaus

Blogin pitäminen liittyy paljolti siihen automaattisten assosiaatioiden ja kuolleen ajattelun kihinään, joka pitkin päivää ja yötä hallitsee mieltäni ja kehoani. Ainakin Nietzsche ja Manner väittivät jossakin yhteydessä kirjoittavansa päästäkseen eroon ajatuksistaan. En tiedä, mikä on julkaisemisen suhde tällaiseen kirjoittamiseen. Miksi tarjota toisille jotain sellaista, mistä itse pohjimmiltaan haluaa vain eroon? Tavallaanhan julkaiseminen muistuttaa tekstien polttamista.

Toisaalta, täydellisen ajattelun avoimuuden saavuttaminen tai sen illuusion luominen kirjoituksessa on jotakin kiehtovaa. Viime aikona olen törmännyt tällaiseen Arto Virtasen blogissa. Hetkittäin siellä on meneillään jotain muutakin kuin ulostamista. (Nyt lienee lomalla.)