taannoin taidenäyttelyssä

(Tämä on kirjoitettu jo ehkä kuukausi sitten.)

Viime perjaintaina astuin Just-galleriaan, ja yllätyin todella. Tilassa oli selvästi tosi kyseessä, tajusin välittömästi. Se on harvinaista. Yleensä näyttelyissä ei ole mitään. Ei ollut kyse vain siitä, että teosten materiaalit ja estetiikka, niiden välittämät mielikuvat ja niin edelleen, vaikuttivat minuun suoraan, kiehtoen, vaan myös siitä, että seinälle ripustettu kartta "Etsitty / Naarattu" ja muovipussia alaspäin painava vanha rannekello olivat todellisia, ne koskettivat jotakuta, joitakuita, ja siksi ne koskettivat minua. Nurkkaan jäänyt astia, jossa tahallisen oloinen omituinen iso reikä ja pienet sarvet vai pieni oksa. Toinen huone oli hämäränä, ei valaistuna, ja siellä koin iloa. Oksina ajelehtivat ihmisen sirpaleet, seinästä läpitulevat kuonot, suuret nisäkkäät.