esimerkki vastateosta

Helsingissä, galleria Forum Boxissa 10.2.2007, Saturnuksen ja Auringon välissä, kuvantekijöiden ryhmä Brotherhood of Evil Painters esiintyi mustissa naamioissa, kuvaten yleisöä videolle (Miksi videokamerasta on tullut jokaiseen performanssiin tunkeutuva dokumentaristinen instituutio?) ja keräten mustaan kolehtihaaviin rahaa. Cd-soittimesta soi rituaalimusiikki ja kliiniseen tilaan levisi suitsuke. Esiintyjät olivat kiertäneet kerjäämässä rahaa jo melkein kaikilta autoritaarisin elein (kaikki eivät antaneet), kun kuvataitelija Dwi Setianto kaappasi äkisti rahat haavista ja jakoi ne takaisin ihmisille. Pseudosatanistinen kolehdinkeruu kaljarahoja varten olisi voinut olla aktiivinen teko jossakin tavaratalossa, mutta ei galleriassa performanssi-iltana, jolloin ”mitä vain voi tapahtua” ja kaikki tietävät miten käyttäytyä. Rahan antamisesta kieltäytyminen oli yleisön kritiikkiä. Sen sijaan se, miten Dwi Setianto rikkoi esityksen vallankäytön ja olemisen rajat, oli aktiivinen teko, joka pelasti koko tilanteen.