Esikoisteos?!? Esikoi...- - - Steos?

Julkaisin erään vanhan runokäsikirjoitukseni tässä blogissa joku viikko sitten. Onko se sitten ikään kuin esikoisteokseni?

Monella tavalla ei, mutta jossain mielessä kyllä. Ensinnäkään, se ei edes vuonna 2002 ollut ensimmäinen tekemäni runoteoshahmotelma, vaan olin jo 2000 osallistunut Runo-Kaarina kilpailuun (jonka voitti onneksi Antti Koivumäki) käsiksellä, joka koostui kahden vuoden aikana kirjoittamistani, melkolailla ensimmäisistä runoistani. Jos esikoisteos ei kuitenkaan tarkoita ensimmäistä kirjoitettua teosta, vaan ensimmäistä julkaistua teosta, Vieras puhuu kuin riekko on nyt ensimmäinen laajempi runokokoelma, jonka olen julkaissut. Vai onko sittenkään? Mitä julkaiseminen tarkoittaa? Onko runokäsikirjoituksen julkinen ääneenlukeminen sen julkaisemista? Jos on, Vieras puhuu kuin riekko julkaistiin jo pian valmistumisensa jälkeen elokuussa 2002 Orivedellä silloisessa Kalliolinnassa, talossa joka on nyt jo purettu.

Toisaalta, jos esikoisteoksen täytyy olla kirja, esikoisteokseni täytyy sitten olla Harmaa matkakirja, joka koostuu käsinkirjoittamistani ja piirtämistäni sivuista, jotka Kaija Rantakari sitoi kirjanäyttelyynsä Löytöretkiltä (joka oli Järvenpään käsintekijöiden Yläpytingissä syksyllä 2004). Kirja oli osa kolmen teoksen sarjaa, jonka muut osat olivat Kaija Rantakarin ja Mari Kosken käsinkirjoittamat runokirjat, joista toinen oli musta ja toinen valkea, en muista niiden nimiä. Toisaalta, kirjan tavanomaisessa määritelmässä minimisivumäärä on rajattu, ja voi olla että Harmaa matkakirja on ohuempi kuin "kirja". Silloin se olisi kai "pamfletti", joka määritellään alle 50 sivuiseksi, mutta koska ko. teos on sidottu japanilaisittain, eikä pamflettisidoksella, sen pitäminen pamflettina on ongelmallista. Lisäksi voi olla, että pamfletin tulisi olla painotuote, ja Harmaa matkakirja on käsintehty uniikkikappale. Voi myös olla, että "teoksen" siis myös "esikoisteoksen", tarkoittaen ensimmäistä kirjallista julkaisua, pitäisikin olla, ei vain kirjoitusta, vaan myös painotuote. (EDIT: itseasiassa tein jo ensimmäisestä runokäsiksestäni vuonna 2000 kirjankaltaisen, jossa oli porakoneella tehdyt reiät ja kengännauhaa pitämässä aanelosia yhdessä, jonka lahjoitin Sudelle.)

Merkityksessä "painotuote" en ole toistaiseksi julkaissut esikoisteosta - paitsi, että olen tehnyt taannoisesta runosarjastani Maan arkki yhdeksän kappaleen kopiokonesarjan A3-kokoista vihkosta kansikuvineen, jota vihkosta lahjoitin Turussa kesällä 2004 lähinnä satunnaisille vastaantulijoille. Tosin Saana Junkkoselle annoin yhden kappaleen, sillä kohtasin hänet juuri lahjoituspäivänä "sattumalta" kirjastossa. Toisaalta Maan arkki on myöskin varsin ohut vihkonen, joten sitä on syytä pitää myöskin pamflettina - sen sidos on tosin hieman epämääräinen: liitin paperit yhteen ruosteisen rautalangan pätkällä. Hyvällä tahdolla sidosta voisi pitää "japanilaisena", mutta ei se sitä ole. Onko kopiokonetuote painotuote? Monikaan ei huomaisi eroa digipainoon, jos tekisin kopiokoneella tai tulostimella kirjoja. Eron Heidelberg-kohopainoon kyllä huomaisi jokainen...

Toisaalta, jos käsite teos halutaan ymmärtää laajasti, vaikkapa siten, että kirjallinen teos on tekijöidensä määrittelemä kokonaisuus julkisia tekstejä, voi sanoa, että esikoisrunoteokseni voisi olla sellainen runojen kokonaisuus, joka muodostuu, kun luetaan kaikki erilaisissa lehdissä ja antologioissa julkaistut tekstini vuosilta 2003-2005.

Tähän kuuluvat ainakin seuraavissa julkaisuissa ilmestyneet runot tai runosarjat: Motmot 2005, Tuli&Savu 3/2005 ja 4/2005, Reviiri 2005, Kaltio 3/2005, Parnasso 2/2005, Kerberos 1/2005, Virta 2/2004 ja 3/2004, Nuori Voima 2/2004 ja ensimmäisenä Kirjo 3/2003. Nämä julkaistut tekstit muodostavat eräänlaisen varjoversion niistä käsikirjoituksista tai niiden käsikirjoitusten materiaaleista, joita noina vuosina kirjoitin, hahmottelin ja visioin, ja jotka kulkivat ainakin nimillä Maan arkki, Tule on minun nimeni ja Tarttumapimeys, joita käsikirjoituksia kukaan ei halunnut julkaista, mutta jotkut kustantajat ns. kiinnostuivat, mikä oli hyvä asia, sillä siten runot päätyivät joskus myös mainittuihin lehtiin.

(Mainittakoon, että julkisesti minua kutsuttiin "runoilijaksi" ensi kerran, kun Nuori voima julkaisi runojani, ja minut piti esitellä lehden takasivulla. Ehdotin lausetta "J. on runoilijan rakastettu." Se oli sitten väännetty lehteen "J. on runoilija.", ja näin Eino Santanen tuli siis nimitelleeksi minua, ei tosin julkisesti ja ehkä sattumalta ja ainakin ainoastaan hyvätapaisuuttaan, runkkariksi.)

Näiden lehti- ja antologiajulkaisujen lisäksi tähän mahdolliseen, julkaisujen välisistä teksteistä koostuvaan esikoisteokseeni kuuluvat muuten myös Nokturno.org -sivustolla julkaistut piirtokirjoitukseni ja ääniteos Minuun on tunkeuduttu, joka myös löytyy Nokturnosta.

Täytyykin siis lopputuloksena todeta, että minulle on täysin epäselvää, olenko julkaissut "esikoiseni", vaiko enkö. Suomalaiselle kirjallisen julkisuuden pääuomalle on tietysti päivänselvää, että minä en ole julkaissut esikoisteosta, mutta selvää on myös, että runouden julkaisemisen osalta tuo uoma on siirtymässä.

Mutta kaikenkaikkiaan minusta on ollut hassua, että olen kuulemma "debytoinut" ainakin kolmasti: Reviiri 2005 antologiassa, TekstiKonst-tapahtumassa ja Motmot 2005:ssä. Mitähän hittoa "debytointi" sitten yrittää tarkoittaa. Muuta kuin kirjallisten piirien sirpaleista pikkuruisuutta tai jotain sellaista.