...
Nyt olen palauttanut mieleeni ajatuksen, että kieli edellyttää toisen kielen. Muistan myös afrikkalaiseksi sanonnaksi luulemani lauseen: Jumala on vieraan kieli. Nämä ajatukset ovat yksi mahdollinen perusta poetiikalle, jolle voisin antaa nimen, jota olen pyöritellyt oikeastaan silkkana humoristisena keksintönä, mutta joka saattaa, ainakin näin hetkellisesti, tässä virkkeessä, kuvata aavistelemani poetiikan luonnetta. Tämä nimi on realmismi.
Lyhyesti: Poliittisen ymmärtäminen vaatii kokemuksellisen todellisuuden ymmärtämistä, kokemuksellisen ymmärtäminen vaatii metafyysisen ymmärtämistä. Maailmojen välissä on ihminen. Ihminen ei eroa maailmoista, ei yhdy.
1 kommentti:
Tuossa on mahdollisuus sellaiseen analogiaan, että siinä missä kieli tarvitsee ulkopuolelleen toisen kielen (viittaus vähän uudemman postauksen kommenttiin), tarvitsee todellisuus aina ulkopuolelleen metatodellisuuden (-fysiikan), tullakseen tode(nnetu)ksi. Kysymys on vain jostain silmukoitumisen liikkeestä.
olli-pekka
Lähetä kommentti