Esitys 7: Kukkia! ja jotain ajatuksia

Tässä on teksti, jonka olen kirjoittanut vuosi sitten jolle kulle. Nuo ajatukset tuntuvat ihan hauskoilta vieläkin, ja se mitä Karolina Kucian ja Tero Nauhan Kukkia-projektista tuossa kirjoitan on minusta mielekästä julkistaa.

---

On myös niin, että vaikkapa performanssitaide, joka joskus saavuttaa jotain hyvin laajaa ja olennaista, voi olla kaikesta huolimatta hyvin kevyesti järjestettävää, hyvin vähän osaamista ja taitoa vaativaa, mutta silti mahdollistaa niin intensiivisen läsnäolemisen, että jo se pelkästään ohjaa teosta vättämättömien ilmaisujen äärelle. Nerous voi olla ihmisen omaa, harjoituksella hankittua, tai läsnäolevasta maailmasta esiin astuvaa, tilannekohtaista, tai myöskin ehkä paikkakohtaista joskus. Eikä vaikkapa nyt performanssin keinot välttämättä ole mitään uusia - niissä on usein kyse jonkin aivan arkisen (tai jumalallisen sitten) esityksellisestämisestä tai rituaalin tuomisesta johonkin ei-rituaaliseen tilaan.

Ehkä ei ole laajemmin katsoen kyse uusista keinoista vaan uusista konteksteista sekä uudesta tarkkaavaisuudesta.

miten meneilläänolevasta voi tislata läsnäolevaa
miten jäljelläolevasta voi jalostaa läsnäolevaa
miten poissaoleva
voidaan jäljittää

Helsingissä asuvat Tero Nauha ja Karolina Kucia tekevät Kukkia-projektissaan parhaimmillaan jotain aivan huikeaa. Olen nähnyt heidän kahdesta useamman tunnin esityksestä (Turussa ja Kuopiossa) pitkiä pätkiä, ja niissä oli kyllä tavoitettu... Oopperaan verrattuna ne ovat hyvin resuisia esityksiä. Intensiteetti on paljon vähittäisempi, paljon odotusta, paljon hitautta, esityksellinen tiheys jota esiintyy myös, voi olla hyvinkin kömpelöä, mutta se sattuu.
Katsojia ei voi olla paljon. Katsojat voivat olla esitykselle hyvin läheisiä - mutta Nauha ja Kucia eivät ole ns. yleisöystävällisiä: Turussa esitys oli Wäinöaaltosenmuseon atriumissa, sisäpihalla, jonne näki ikkunoista neljästä suunnasta, siis näyteikkunassa tai akvaariossa, yleisö oli eristetty. Kuopiossa esitys oli rinteessä ja vanhalla kiviportaikolla tienvieressä, yleisö koostui enemmän ohikulkijoista kuin ihmisistä jotka tulivat katsomaan vartavasten (hekin viipyivät yleensä vain hetken, minä kävin useamman kerran siinä olemassa parin ystävän kanssa) Mutta olisi mahdollista että yleisö jalostuisi toisistaan erkaneviksi ihmisiksi, ja sitäkin toki tapahtuu... ja se on yksi asia mitä oopperassa ei varmastikaan huomioida.
oopperassa ei huomioida esityksellisyyden tekniikkaa (siten kuin siitä nyt puhun mutta voi olla ettei merkitys välity näin äkisti enkä heti jaksa selittää ehkä myöhemmin nyt pitäis tehdä töitä vähän)

"Jos se polttaa, se on taideteos" tai jotain sanoi Hasan Shushud