keskiviikko 24. lokakuuta 2007

...

Jos oletetaan, että vastavuoroisten aineenvaihduntojen kompleksi on yksi kokonaisuus, kosmos, johdonmukaisesti Gödelin epätäydellisyysteoreemaa seuraten on otettava huomioon, ettei kosmokseen kuuluva tietoisuus voi havaita kosmoksen kokonaisuuden ristiriidattomuutta tai ristiriitaisuutta sen sisältä, vaan havainnot ovat väistämättä keskeneräisiä, epävarmoja ja siten eläviä. Havainnot ovat siis väistämättä osa vastavuoroista aineenvaihduntaa, jossa eheäksikin kiteytynytkin havainnon tai olemisen muoto välttämättä sulaa tai murskaantuu, ei välttämättä heti, mutta väistämättä ajan painaessa ja kuumentaessa sitä milloin minkäkin säätilan ja ilmastonmuutoksen hahmossa. Kuolemattomuus on siis missä tahansa hahmossa vain väliaikaista, ja välitilat, joissa kuolevat olennot sijaitsevat ovat muuttuvaisia, joten kosmoksesta hahmotettuja karttoja, lakeja ja toisaalta tuotuja viestejä, jotka kenties ovat käyttökelpoisia löytämisen tai valmistumisensa hetkellä, ja ehkä jopa pitkän aikaa sen jälkeenkin, on myös pidettävä osittain epäluotettavina ja kuolevina siinä missä kaikkea muutakin. Aineen hahmot ja energian jännitteet eivät ole pysyviä, eivätkä aina toimi täysin yhdessä, vaikka usein näyttäytyvätkin synkronisesti, ja joskus käy niin, että jokin kappale luovuttaa energiansa ennen kuin sen muoto särkyy, tai toisinpäin, että sen muoto hajoaa, mutta energia jää sirpaleisiin - kaikkien eteensattuvien ilmaisujen ja muotojen suhteen on siksi oltava tarkkaavainen ja herkkä, jos pyrkimyksenä on ymmärtää niiden olemista.

Ei kommentteja: